Harrastamani turhanpäiväinen 'yhtymäkohtien' hakeminen tai näkeminen saa tässä
luvussa jollakin tavoin katsoen 'huippuennätyksen', joka kuitenkaan ei tunnu miltään,
ei ainakaan yhtä makealta kuin maininnat Suomesta venäläisissä klassikoissa
Dostojevskissa, Tolstoissa ja Tshehovissa, joissa kaikissa niitä on. Tapanani on
kirjoittaa kansilehdelle tällaisen maininnan sivunumero. Nyt yhtymäkohta on tämän
kirjoituksen otsikko. Aivan yllättäen putkahtaa esiin. Rahamarkkina-asiantuntijat
ovat saaneet koulutusta huippupaikoissa. Kolmannessa luvussa mainitaan Yale, Hrvard
ja Stanford ja nyt sitten tämä Wharton.
Ei puutu kuin McNeil...
Ei puutu kuin puhuttaisiin vielä yksityiskohtaisemmin ja mainittaisiin McNeil
Building, sillä siellä on Wharton School Pennsylvanian Yliopistossa. Ja siellä vietin
vuoden saaden opit Suomen kansantalouden AJKA makromalliini. En tiennytkään, tai
muistanut, että siellä myös liiketaloustiedettä tutkittiin. Olikohan loppujen lopuksi
koulun nimikin kuintenkin se mikä tässä sanotaan Wharton School of Business, joka
juuri liiketaloustieteeseen viittaa piemminkin kuin kansantaloustieteeseen. Minä olin
tekemisissä vain kansantaloustieteen kanssa. Tässä siis asiantuntijoista Fiske oli
ollut Wharton opissa.
Ehkä näiden henkilökohtaisten yhtymäkohtien hakeminen ei tarkemmin ajatellen nyt niin
kauhean tuomittava juttu olekaan. Niiden kauttahan yksilö liittyy yhteiskuntaan - tai
päinvastoin yhteiskunta yksilöön. Eikä niissä mitään häpeämistä... Ja on meitä
muitakin kuin minä. Juuri tähän saumaan pari päivää sitten sain viestin ikiaikaiselta
juttukaveriltani ja luokkatoveriltani Viljolta. Harva minun toilailujani niin
arvostaa kuin Viljo, joka tätä asiaa jokaisessa viestissä, kirjeessä,
puhelinkeskustelussa muistaa korostaa. ... vaikka itse onkin näissä
kirjallisuusasioissa ja eräällä tavalla jopa kieliasioissakin huomattavasti minua
ärhäkämpi ukko. Hän se tämän Wolfen (juuri laajan kirjallisuustuntemuksensa kautta)
osasi Amerikan toiseksi huonoimmaksi kirjailijaksi nimetä.
Kun nämä saisi mukaan
Nyt Viljo kirjoittaa Wolfen suomentajasta Erkki Jukaraisesta. Pitää tätä lähes
Saarikosken veroisena mestarina. Sanoo: "Mutta mikä mies on Erkki Jukarainen, lähes
100 kirjaa suomentanut, mutta jolta "kruunaus" toistaiseksi puuttuu. Ilmeisesti on
hyvä suomentaja." Ja sitten tulee loisteliaasti kerrottua yhtymäkohtaa Jukaraiseen
sellaisella tasolla, etten voi sitä tässä toistaa. Olen koko lukupiirin ajan eli 10
vuotta yrittänyt taivuttaa Viljoa mukaan piiriin. Sanoo olevansakin, kun aina nämä
jutut lukee. Mutta ei millään rupea kirjoittamaan, kuten eräs toinenkin aivan
huippukyky Juoksija-lehden perustaja ja päätoimittaja, jota joudun pitämään myös
ammattimiesten veroisena filosofina. Taatusti tulisi värikästä tekstiä, jos tulisi...
Värikästä on edelleen Tom Wolfenkin teksti. Edelleen miellyttää suuresti. Ei ole
tyhjänpäiväistä metafysiikkaa tai tuulesta temmattua juttua niitäkään loppujen
lopuksi väheksymättä. Kyllä kai on Wolfen pakko olla ollut näissä askareissa itse
mukana, muuten ei olisi mahdollista näin uskottavasti ja yksityiskohtaisesti
rahoitusprosessia kuvata. Tuhottomasti luettelee lukuja, joita monet niin pelkäävät.
Ei Wolfe ja ne ikäänkuin sopivat tähän ympäristöön ja tähän tyyliin. Eivät ne sen
kummempaa syventymistä vaadi eikä tämä juttu varsinaisesti niiden varassa etene,
joten ei niihin pysähtyä tarvitse.
Reverend Bacon
Tämän lukujakson varsinainen 'sankari' on kuitenkin ihmeellinen
'harrastelijafinanssimies' Reverend Bacon Episcopal kirkon edustaja. Hän juuri
osoittautuu Whartonin opit saaneen Fisken vastapooliksi. Reverend Bacon haalii rahaa
kasaan hyväntekeväisyyden nimissä, heruttelee amerikkalaisten hyväntekeväisyyden
edessä pehmeitä sydämiä. Pehmentäjinä on tietääkseni myös veroedut. Tässä tapauksessa
rahoitusta kerätään Little Shepherd Day Care Centerin hyväksi. Eikä tämä ole
ilmeisesti Baconin ensimmäinen projekti hänen toimistoaan ja tapojaan koskevasta
kuvauksesta päätellen.
Toimisto saa Fisken suun selälleen ja sitä kuvataan sanoin 'vast beaux Arts salon
full of high-grained oak architraves and corniches and plaster rosettes and swags
with gilt highlights and fluted corner beads and ogeed baseborards, all of it
carefully restored to the original turn-of-the-century style.' Lause joka on
erinomainen esimerkki vieraskielisestä tekstistä, joka on täynnä täysin tuntemattomia
sanoja ja ilmaisuja, mutta joka ei vähimmässäkään määrin haittaa kokonaisuuden
ymmärtämistä eikä vähennä tekstin nautittavuutta. Pikemminkin päin vastoin.
Jukaraaisella sen sijaan on varmaan ollut jukertamista. Olisikin mielenkiintoista
verrata. Kyllä nyt on pakko ryhtyä toimiin suomennoksen suhteen. Se on tehtävä kesken
tämän kirjoittamisen, muuten ei tule mitään. - Tehty: ei löydy valmiina tarjolla. Jos
nyt tätä lukee joku, joka haluaa luopua, olen valmis ostamaan: Tom Wolfe: Turhuuksien
rovio.
Höyrykattilan varaventtiili
Niin vieläkö tuosta parista Fiske ja Reverend eli pastori Bacon? Olivat jo uriensa
alussa tutustuneet. 'They agreed on practically all philosophical and political
issues. Yet they were in no way similar people. Nyt oli kysymyksessä 350 000
dollaria, jotka Fiske oli sijoittanut Bsaconin taakse. Nyt Fiske kuitenkin oli saanut
tietää, että päiväkotiprojekti oli kaatunut ja halusi rahansa takaisin. Ei käy.
Entinen 'body' katsoo Fiskeä kuin halpaa makkaraa. Tämähän onkin loppujen lopuksi
äärettömän tärkeä investointi 'höyrynpainekattilan varaventtiiliin'! Kuinka niin? Se
on jotakin jota tarvitaan 'to tranquilize the righteously angry soul of Harlem'. If you see what I mean.
|
Palautetta |
Lähetä palautetta! |
Korpela Asko 20100221 (20100221) o Ajk kotisivu o Wolfe o WebMaster