Asko Korpela
06 Wharton School

Wolfe: Turhuuksien rovio 20100221-1553

Harrastamani turhanpäiväinen 'yhtymäkohtien' hakeminen tai näkeminen saa tässä

luvussa jollakin tavoin katsoen 'huippuennätyksen', joka kuitenkaan ei tunnu miltään,

ei ainakaan yhtä makealta kuin maininnat Suomesta venäläisissä klassikoissa

Dostojevskissa, Tolstoissa ja Tshehovissa, joissa kaikissa niitä on. Tapanani on

kirjoittaa kansilehdelle tällaisen maininnan sivunumero. Nyt yhtymäkohta on tämän

kirjoituksen otsikko. Aivan yllättäen putkahtaa esiin. Rahamarkkina-asiantuntijat

ovat saaneet koulutusta huippupaikoissa. Kolmannessa luvussa mainitaan Yale, Hrvard

ja Stanford ja nyt sitten tämä Wharton.

Ei puutu kuin McNeil...

Ei puutu kuin puhuttaisiin vielä yksityiskohtaisemmin ja mainittaisiin McNeil

Building, sillä siellä on Wharton School Pennsylvanian Yliopistossa. Ja siellä vietin

vuoden saaden opit Suomen kansantalouden AJKA makromalliini. En tiennytkään, tai

muistanut, että siellä myös liiketaloustiedettä tutkittiin. Olikohan loppujen lopuksi

koulun nimikin kuintenkin se mikä tässä sanotaan Wharton School of Business, joka

juuri liiketaloustieteeseen viittaa piemminkin kuin kansantaloustieteeseen. Minä olin

tekemisissä vain kansantaloustieteen kanssa. Tässä siis asiantuntijoista Fiske oli

ollut Wharton opissa.

Ehkä näiden henkilökohtaisten yhtymäkohtien hakeminen ei tarkemmin ajatellen nyt niin

kauhean tuomittava juttu olekaan. Niiden kauttahan yksilö liittyy yhteiskuntaan - tai

päinvastoin yhteiskunta yksilöön. Eikä niissä mitään häpeämistä... Ja on meitä

muitakin kuin minä. Juuri tähän saumaan pari päivää sitten sain viestin ikiaikaiselta

juttukaveriltani ja luokkatoveriltani Viljolta. Harva minun toilailujani niin

arvostaa kuin Viljo, joka tätä asiaa jokaisessa viestissä, kirjeessä,

puhelinkeskustelussa muistaa korostaa. ... vaikka itse onkin näissä

kirjallisuusasioissa ja eräällä tavalla jopa kieliasioissakin huomattavasti minua

ärhäkämpi ukko. Hän se tämän Wolfen (juuri laajan kirjallisuustuntemuksensa kautta)

osasi Amerikan toiseksi huonoimmaksi kirjailijaksi nimetä.

Kun nämä saisi mukaan

Nyt Viljo kirjoittaa Wolfen suomentajasta Erkki Jukaraisesta. Pitää tätä lähes

Saarikosken veroisena mestarina. Sanoo: "Mutta mikä mies on Erkki Jukarainen, lähes

100 kirjaa suomentanut, mutta jolta "kruunaus" toistaiseksi puuttuu. Ilmeisesti on

hyvä suomentaja." Ja sitten tulee loisteliaasti kerrottua yhtymäkohtaa Jukaraiseen

sellaisella tasolla, etten voi sitä tässä toistaa. Olen koko lukupiirin ajan eli 10

vuotta yrittänyt taivuttaa Viljoa mukaan piiriin. Sanoo olevansakin, kun aina nämä

jutut lukee. Mutta ei millään rupea kirjoittamaan, kuten eräs toinenkin aivan

huippukyky Juoksija-lehden perustaja ja päätoimittaja, jota joudun pitämään myös

ammattimiesten veroisena filosofina. Taatusti tulisi värikästä tekstiä, jos tulisi...

Värikästä on edelleen Tom Wolfenkin teksti. Edelleen miellyttää suuresti. Ei ole

tyhjänpäiväistä metafysiikkaa tai tuulesta temmattua juttua niitäkään loppujen

lopuksi väheksymättä. Kyllä kai on Wolfen pakko olla ollut näissä askareissa itse

mukana, muuten ei olisi mahdollista näin uskottavasti ja yksityiskohtaisesti

rahoitusprosessia kuvata. Tuhottomasti luettelee lukuja, joita monet niin pelkäävät.

Ei Wolfe ja ne ikäänkuin sopivat tähän ympäristöön ja tähän tyyliin. Eivät ne sen

kummempaa syventymistä vaadi eikä tämä juttu varsinaisesti niiden varassa etene,

joten ei niihin pysähtyä tarvitse.

Reverend Bacon

Tämän lukujakson varsinainen 'sankari' on kuitenkin ihmeellinen

'harrastelijafinanssimies' Reverend Bacon Episcopal kirkon edustaja. Hän juuri

osoittautuu Whartonin opit saaneen Fisken vastapooliksi. Reverend Bacon haalii rahaa

kasaan hyväntekeväisyyden nimissä, heruttelee amerikkalaisten hyväntekeväisyyden

edessä pehmeitä sydämiä. Pehmentäjinä on tietääkseni myös veroedut. Tässä tapauksessa

rahoitusta kerätään Little Shepherd Day Care Centerin hyväksi. Eikä tämä ole

ilmeisesti Baconin ensimmäinen projekti hänen toimistoaan ja tapojaan koskevasta

kuvauksesta päätellen.

Toimisto saa Fisken suun selälleen ja sitä kuvataan sanoin 'vast beaux Arts salon

full of high-grained oak architraves and corniches and plaster rosettes and swags

with gilt highlights and fluted corner beads and ogeed baseborards, all of it

carefully restored to the original turn-of-the-century style.' Lause joka on

erinomainen esimerkki vieraskielisestä tekstistä, joka on täynnä täysin tuntemattomia

sanoja ja ilmaisuja, mutta joka ei vähimmässäkään määrin haittaa kokonaisuuden

ymmärtämistä eikä vähennä tekstin nautittavuutta. Pikemminkin päin vastoin.

Jukaraaisella sen sijaan on varmaan ollut jukertamista. Olisikin mielenkiintoista

verrata. Kyllä nyt on pakko ryhtyä toimiin suomennoksen suhteen. Se on tehtävä kesken

tämän kirjoittamisen, muuten ei tule mitään. - Tehty: ei löydy valmiina tarjolla. Jos

nyt tätä lukee joku, joka haluaa luopua, olen valmis ostamaan: Tom Wolfe: Turhuuksien

rovio.

Höyrykattilan varaventtiili

Niin vieläkö tuosta parista Fiske ja Reverend eli pastori Bacon? Olivat jo uriensa

alussa tutustuneet. 'They agreed on practically all philosophical and political

issues. Yet they were in no way similar people. Nyt oli kysymyksessä 350 000

dollaria, jotka Fiske oli sijoittanut Bsaconin taakse. Nyt Fiske kuitenkin oli saanut

tietää, että päiväkotiprojekti oli kaatunut ja halusi rahansa takaisin. Ei käy.

Entinen 'body' katsoo Fiskeä kuin halpaa makkaraa. Tämähän onkin loppujen lopuksi

äärettömän tärkeä investointi 'höyrynpainekattilan varaventtiiliin'! Kuinka niin? Se

on jotakin jota tarvitaan 'to tranquilize the righteously angry soul of Harlem'. If

you see what I mean.

 

Palautetta 

Lähetä palautetta! 


Kirjoita otsikko palautteelle

Kirjoita palauteteksti tähän

Kirjoita nimesi tähän. (Nimettömiä ei huomoida.)

..ja sähköpostiosoitteesi

Tämän palauteviestin saa Asko Korpela


Korpela Asko 20100221 (20100221) o Ajk kotisivu o Wolfe o WebMaster