Melkein jo hirvittää, kun jatkuvasti löytyy lukupiirin kirjallisuudesta jos jotakin yhtymäkohtaa omaan elämään. Muistuu mieleen Turmsista lähes maaginen mielikuva etruskien hautakammiosta ja tästä nyt vain ihan yleisesti epookki. Mutta tässä luvussa se ei rajoitu johonkin ylimalkaiseen, vaan on ihan konkreettinen napsahdus, nimittäin auton keskuslukituksen napsahdus New Yorkin mustien asuma-alueella. Ihan korvissa kuuluu. Tässä sellaisesta kerrotaan ja itsellä on mitä selvin muistikuva juuri tuolta 1973-74 Amerikassa olovuodelta. Olimme New Yorkissa käymässä ja sikäläiset ystävämme näyttivät kaupunkia. Olisin sitä mieltä, että kiertelimme Haarlemissa, mutta saattoi se olla Bronxissakin. Kun tulimme alueelle, napsautti ystävmme lukon juuri niinkuin tässäkin. Ei heitetty meidän eteemme rengasta ja tarjottu apua. Me emme tietenkään osanneet mitään sellaista kuvitella saati pelätä. Mutta isäntämme osasi. Nyt tulee mieleen sellainen spekulaatio, että olikohan ehkä lukenut tämän Wolfen kirjan ja sen vuoksi oli pelokas vai oliko tämä siis todellakin tapa siellä. Ei meille mitään siellä tapahtunut, mutta kyllä miljöökuvaus tässä lukujaksossa on aivan selkeästi sama kuin muistuu mieleen omalta käynniltämme aavemaisine autiotaloineen päivineen.
Autosta amerikkalaisen small-talk
Mutta ennenkuin päästään lukkoa napsauttelemaan on juonessa muita käänteitä. Ensin tämä rakastajattaren paluu Kennedyn lentokentälle. Sitäkin ennen on auton kuvaus hintoineen. Tämäkin on niin totta kuin ikinä vain voi olla. Amerikka on iso maa ja paljon väkeä, mutta asukastiheys on kuitenkin juuri sama kuin Suomessa - ja sama kuin Venäjällä 16 asukasta /km2. Näin olen joskus hämmästyksekseni havainnut. Pitäisiköhän tarkistaa. Eli euroopplaisittain harvaan asuttu maa. Silloin ymmärtää auton merkityksen. Miten voitaisiin tällaisessa maassa ilman autoa elää? Ei niin mitenkään. Amerikassa (tarkoitan tietysti aina Yhdysvaltoja) tämä kulttuuri on vanhaa ja vaurauden pitkälle kehittämää. Sen vuoksi siitä on tullut niin keskeinen asia elämässä. Kun small talk aloitetaan englantilaisten kanssa säästä, niin amerikkalaisten kanssa vuoren varmasti autoista. Tai siis, amerikkalaiset sen aloittavat näin, ulkomaalaiset tuskin tulevat niin tehneeksi, vaikka se amerikkalaiselle olisikin paras aihe. Hinta on tärkeä, toinen on kysymys siitä montako mailia pääsee gallonalla bensaa; Amerikassa se on nimenomaan näin, kun meillä lasketaan litroja per 100 km. Näitä vertaillaan. Tässä puheena oleva 'Mersu' ei voisi muuta olla kuin sport-mallinen. Niin pieniä autoja ei Amerikassa ainakaan siihen aikaan ollenkaan ollut. Jos oli meikäläisittäin iso Mersu, sitä nimitettiin aina 'my little Mercedes'. Sellaisessa saattoi olla jopa 'hand gear' eli käsivaihde, oikeassa autossa ei ikinä. Aina 'automatic power transmission'.
Kirjallisuustentti
Sitten on tämä kirjallisuustentti. Kyllä aito amerikkalaiselta vaikuttaa tietämys maailmankirjallisuudesta, mutta enpä itsekään tästä tentistä olisi selvinnyt, paitsi ehkä Faustin osalta. Tuntematon on minulle Christopher Marlowe, kuollut 1593. Tuskinpa jää mieleen nytkään. Mutta Shakespearen ja Cervantesin kuolinvuodella olisin ehkä elvistellyt. Se on kummallakin sama eli 1616.
Sekoilu Bronxissa
Sitten seuraa äärimmilleen pitkitetty sekoilu Bronxissa. Ei muuta tarvinut kuin olla väärällä kaistalla ja ajaa liittymän ohi, kun oltiinkin täydellisessä sekasorrossa, joka jatkuu koko lukujakson ajan. Enpä tiedä kuinka usein muille sattuu, mutta itselle, sanotaan kerran vuodessa. Täsmälleen samalla tavalla kuin tässäkin, epähuomiossa ohi sen tavanomaisen liittymän, ja niin ollaan täydellisessä labyrintissä. Helppo kuvitella, että niin suuressa paikassa kuin New York, kun meikäläiselle se Helsingissäkin tapahtuu. Muistuu mieleen tänä vuonna puolen tunnin pyöriminen Jakomäessä juuri tässä kuvatun liittymän missauksen jälkeen. Aika äkkiä häviää käsitys ilmansuunnista, varsinkin jos aurinko ei varjollaan opasta. Monet eivät sitäkään ymmärrä katsoa. Minä mielestäni osaan. Tässä tulee taas tuhottomasti kadunnimiä. En sittenkään taida jaksaa niistä lukua pitää, saati reittiä etsiä. Mutta saisivat kirjallisuuden opiskelijoilla seminaarityönä teettää ja laittaa nettiin. Minä ainakin olisin kiinnostunut näkemään. Ehkä onkin, ehkä vaan en osaa oikealla hakusanalla etsiä. Näytä suurempi kartta
Rengasväijytys
Siellä 'viidakossa' sitten tullaan tähän rengasväijytykseen, jonka Wolfe onnistuu mestarillisesti kääntämään thrilleriksi ovelasti oddseja tasapainotellen. Kuka oli syyllinen tähän pieneen 'thok' ääneen. Hipaisiko auto nuorukaista? Kumpi olikaan ratissa? Pitäisikö kääntyä takaisin? Tästäkö on sitten tulossa joku iso prosessi? Pitäisikö kirja nyt kiireesti lukaista loppuun, että tietäisi? Ei kai sitä kukaan huomannut. Mutta eikö turkanen vieköön autohallin poika ylituttavallisen puhetavan lisäksi tule vielä huomauttamaan naarmusta? Wolfelta todella taitava luvun pyöritstys. Siinä on todistaja, jos asia niin pitkälle menee. Ja sillä vangitaan myös lukija. Vain parhaat osaavat tällaiset konstit.
|
Palautetta |
Lähetä palautetta! |
Korpela Asko 20100207 (20100207) o Ajk kotisivu o Wolfe o WebMaster