Tulikohan Amerikassa ollessa käytyä Empire State Buildingissa, joka yhteen aikaan oli maailman korkein rakennus. Ihan niin kuin olisi käyty. Itse joka tapauksessa on asuttu High Riseksi nimitetyn toiseksi ylimmässä eli 21 kerroksessa ja siellä kekellä yötä syttynyt tulipalo ja palohälytyskin on koettu – joku opiskelija kylppärissä tupakoi. Alas rappusia pitkin kahden lapsen kanssa. Arvokkaat dokumentit mukana paloautojen piirittäessä rakennusta pillit soiden. Saman tien takaisin, homma hanskassa. Ainakin on korkealla käyty 42 kerroksessa maisemia ihailemassa tyttären asuintalon ylimmässä. Tässä on kurkistus 50 kerroksen elämään ja maailmankaikkeuden hallintaan pörssikeinottelun avulla. Tavallaan pitäisi olla jollakin tavoin hanskassa ammattitaustan takia, mutta yhtä mystiseltä vaikuttaa lukemisen jälkeen kuin ennen sitä. Silti kiinnostava visiitti juuri asiasisältönsä takia.
Sherman McCoyn Nykki
Olen kerran etsinyt tosissani netistä erilaisilla hakusanoilla McCoyn New Yorkia kuvitellen, että joku olisi karttaan merkinnyt tämän kirjan New Yorkin paikat, kun niitä jatkuvasti mainitaan. En löytänyt ja homma jäi puolitiehen. Nyt olen kruksin merkinnyt kirjan marginaaliin osoitemainintojen viereen. Tässä tulen ajatelleeksi, että taidan laatia Exceliin luettelon ja ehkä Google Earthin avulla yrittää itse. – Sivu laitettu, mutta linkit eivät toimi. Ensin kuitenkin Sherman McCoy saattaa tyttärensä koulubussille. Amerikassahan isät ja äidit eivät ole jääneet sormet suussa odottelemaan yhteiskunnan järjestämiä koulukyytejä, vaan ovat organisoituneet itse kukin vuorollaan toimittamaan asian. Ehkä on ammattikuljettajiakin palkattu, mutta ainakin on ollut niin, että isät ja äidit. Ja kuten tässä nähdään samalla pidetään yhteyttä muihin luokkatovereiden vanhempiin. Paneepa Tom Wolfe lapsukaisen suuhun saman tien yhden ontologian kovimmista kysymyksistä: ’Daddy, what if there isn’t any God?’ – Raju alku, jolla lukija kyllä herätetään. Saapa nähdä miten jatkuu. Veikkaisin että jatkuu, sillä tässä tulee nahkapäätös, vaikkakaan tyttö ei vähällä luovuta. Mutta niin on Shermankin päättänyt olla keskustelematta uskonnosta, mutta toisaalta myöskin olla valehtelematta lapselleen. Nyt on kiikissä. Onneksi Mrs Winstonin polkupyörä pelastaa tilanteen. Käydään vähän läpi vanhempien joukkkoa – sanoisinko: 40-vuotiaan isämiehen silmällä tai ajatuksella.
Dollarit jonossa
Ennen pitkää tullaan sitten Pierce & Pierce ’miljoonanantekemistehtaalle’ eli Sherman McCoyn työpaikalle, missä Eugene Lopwitz on pomo, maailmankaikkeuden valloittajien johtaja. – Ei vähä mitään! Alkaa näkyä pelkkiä dollarinkuvia silmissä - $$$$ tämän kirjan kielellä, niin tai oikeastaan vähintään $$$$$$$$$$$$$$$$$$$$$$$$$$$$$$$$$$$$$$$! Kyllä Shermanilla kanttia tähänkin on. Jo hänen isänsäkin oli miljoonansa tienannut, miksi ei sitten Sherman. Pikapuhetta: sell, buy, ja numeroita up ja down. Sekunteja lasketaan, minuuteissa syntyy suuria kauppoja, voittoja ja tappioita. Ja kielenkäyttö on ronskinpuoleista: ’holy fucking shit’, Make it now! Why wait? Joku harjoittelija erehtyy avaamaan lehdestä ravisivut ’Racing Form!’ Onko törkeämpää ajan haaskausta! Vaikka siellä onkin firman hevosia vetämässä. Putkahtaa esiin termi ’electronic doughnut’. Arvelen että tarkoittaisi samaa kuin nykyään nettikielessä ’cookie’. Osoittautuu, että ei vielä juuri sitä, mutta puhelimen luuria. Sama asia kuitenkin: mainospala asian keskellä.
Giscardilla tehdään rahaa
Sitten tulee esiin taas mielenkiintoinen ajankuva. Mainitaan Giscard, tarkoittaa Ranskan valtion rajua lainaa. Valtioiden liikkeelle laskemat annit olivat siihen aikaan varmaa tavaraa, eivät taida olla enää – ainakaan niin varmaa. On selvää, että dollarinkuvat alkavat pian kiiltää Investment Bankereiden silmissä ja Giscard alkaa sahata itselleen realistista markkina-arvoa. – Itseäni tässä nimessä hätkähdyttää eniten, että joko se oli silloin eli että onko tosiaan Giscard d’Estaignin päivistä jo niin pitkä aika. Mahtaako olla siis enää hengissäkään, vaikka silloin nuorekkuutta edustikin. Pierce & Pierce on hankkinut kunnon potin Giscardia spekulointiaan varten. Sitten on hajauttanut yhteen suureen ja moneen pieneen onkeen täky-tarkoituksiin. Pidetään aamun ensi-infomaation keräämisen jälkeen työmaakokous johtoryhmän huoneessa. Sherman ja kaikki vastaavan tason päättäjät paikalla. Eugene itse osallistuu kokoukseen puhelimitse, ymmärtääkseni ei kuitenkaan vielä kännykän avulla eikä myöskään naama screenillä, vaikka 'pojat' solmioita vuorollaan Eugenen kanssa puhuessaan hypistelevätkin, kurkkua kakaisevat ja selkää suoristavat. Missä onkaan Eugene tarkemmin sanoen? Raviradalla! Mutta siis Englannissa, Atlantin toisella puolella.
Kyllä päätökset syntyvät näinkin. Amerikkalaisille Old Country on prestiisipaikka ja suhtautuminen sen mukaista. Vaikka eivät varsinaisesti busineksessa sen etevämpiä britit olekaan, niin heillä on pieni kulttuurietu puolellaan. Kulttuuri on kuitenkin tavoitearvoinen asia, vaikkei sitä itse ole vielä niin paljon ennättänytkään rahanteolta hankkia. Nyt dollarit vaihtuvatkin yllättäen uuteen yksikköön: tick eli kai ’nytkähdys’ graafisella skaalalla. Näin veikkaisin. Aletaan laskea ’ticks’. Kenellä on tarjottavanaan kuinkakin monta ’ticks’. One ’tick’ ei ole mitään. Joltakin jo kuulostaa: ’To risk $6 billion in one afternoon to make two tics – six and a quarter cents per one hundred dollars’ no eipä ole yksi tikki iso summa: 3,125 cents. Mutta kun niitä lasketaan per 100 $ ja dollareita on $6 billion (tämä Amerikan biljoona, joka ei siis sentään biljoona olekaan vaan miljardi; kuitenkin nykytiedotusvälineissä menee läpi sellaisenaan, myös televisiossa olen kuullut!), niin kyllä siitä kertyy! Ja varsinkin kun sitten puhutaankin jo samassa lausessa ’four ticks’. Pelatkoon Lopwitz – eihän se ollutkaan raviradalla, vaan crickettiä seuraamassa, ettei olisi vieläkin kultturellimpi ympäristö.
Four ticks ja Green frog
Master of Universe – the audacity! Mikä on tämä audacity? Netistä selviää: Audacity: Vapaa audioeditori- ja äänitysohjelma, siis kai sen ajan (ja vielä siis nykyisinkin toimiva) Skype [eipä sittenkään taida olla Skypen ominaisuuksia] ja tarkoittanee tässä siis proosallisesti vain tätä neuvotteluyhteyttä (joka tuottaa näin mahtavia tuloksia). Mitä tästä nyt sitten ’four ticks’-kertoimella tulee? Enpä viitsi enää viisastella laskelmilla, ja eikö ne tässä sen sanokin, joka tapauksessa kunnon päiväpalkka esim. Sherman McCoyn tasoiselle ’maailmankaikkeuden hallitsijalle’. Mitä on sen rinnalla yksi harhasoitto yksityisellä ’electric doughnut’ eli eikö ne nimittäneet sitä myös ’green frog’ eli ’vihreä sammakko’. Varsinkin jälkimmäinen siis hienosti sopii tähän yhteyteen, harhasoittoon. – Vauhdikasta menoa tässä luvussa! Mitenkähän jatkossa?
|
Palautetta |
Lähetä palautetta! |
Korpela Asko 20100131 (20100131) o Ajk kotisivu o Wolfe o WebMaster