|
Onko hurjempaa, mielikuvituksellisempaa kirjan alkua nähty? Ei ainakaan muistu lukupiiristä mieleen. Paikallinen kapina kaikilla mausteilla! Olen suorittamassa 500 sivun englanninkielen käännösharjoitusta, ja kieleen pitäisi olla hyvä tuntuma. Mielestäni onkin, ainakin siinä asiassa mitä harjoitus koskee, mutta tässä Wolfen ensimmäisessä luvussa jää kyllä pää vetävän käteen. Mitä ihmettä esim. otsikko 'Mutt on Fire' tarkoittaa? Tarkoittaisiko siis rovion sytyttämistä, varmaan. Suomennoksen mukaan 'Piski tulessa' - höh. En huomannut piskiä, siis koiraa lainkaan. Vain rasismin ilmapiirin viritystä meluisassa ja rähinöivässä kokouksessa. Ihan on kuin olisi värikylläisen mosaikin taiteilija sutittanut. En olisi kuvitellut kynällä ja sanoja kirjoittamalla näin maalauksellista jälkeä aikaansaatavan.
Pormestarin asukasilta
Tässä on siis eräänlainen 'pormestarin asukasilta', kuten tätä Helsingissä nimitetään, kun kaupungin johto vierailee kaupunginosassa kuulostelemassa tunnelmia ja toiveita. - Vaikken ole paikalla ollutkaan, uskallan arvata, että mitään näin räyhäkästä ei Helsingissä voisi syntyä. Mutta ehkä sitten New Yorkissa kuten tässä Harlemissa.
Yksi tämän kokouksen tunnelmia kuvaavista teemoista on sanojen eufemismi. Aluksi oli neekeri, nigger, sitten black, musta. Nyt ei sekään kelpaa, vaan pitää olla, mitenkähän se on African American vai mikä. Käsittääkseni tämä kirja asettuu tuohon Black vaiheeseen. Sama se on täällä Suomessa: emme mekään saa sanoa 'neekeri' emmekä 'mustalainen'. Vain mustalainen itse saa sanoa niin. Ja niin heidän usein kuulee sanovankin. Juutalaisia sen sijaan saa nimitellä vapaasti millä nimillä hyvänsä. Arabien kanssa pitää olla tarkkana, muuten voi käydä huonosti. Kyllä on maatiaissuomalaisella osaamista!
Pastori Bacon iskee
Tässä näyttää olevan jonkunlainen militanttiporukka, jonka pääasiallinen tarkoitus on nostaa möykkä ja torpedoida kokous pilalle. Ja siinä he näyttävät onnistuvankin. Vaikka kaupunginjohtaja on etukäteen saanut vakuutuksen, että kokous menee asiallisesti ja vaikka hän pontevasti pitää kiinni puheenvuorostaan ja sanoo vastaavansa kysymyksiin, ei se onnistu räyhäävän porukan takia. Porukan takana tuntuu olevan paikallinen mahtimies Reverend Bacon, eli pastori Bacon. Hän ei itse ole paikalla, mutta on tämän 'kapinan' keskushahmo ja koordinaattori. Näin ymmärrän. Vaikka tämä on hurja sekamelska, eikä tässä päästä puusta pitkään, en kuitenkaan epäile, etteikö juoni ala luistaa, kunhan tästä liikkeelle päästään.
Väärä numero
Varsinainen tarina alkaa puhelinsoitosta väärään numeroon, siis pelkkää hajamielisyyttä. The Master of Universe, Maailmankaikkeuden mestari tarkoittaa soittaa rakastajattarelleen, mutta ajatuksissaan soittaakin kotiin. Vaimo vastaa ja tunnistaa miehensä, joka kysyy Mariaa. Oliko se niin, että yhdeksän sanaa ja mies on kiikissä. Ei ryhdy selittelemään vaan sulkee puhelimen. On aikaa keksiä joku tarina hätävalheeksi.
Mutta ennen kuin näin pitkälle päästään on taistelu koiran kanssa. Tavanomainen kysymys on: heiluttaako koira häntäänsä vai häntä koiraa(nsa)? Tässä koira heiluttaa miestä, vetää rähmälleen eteisen lattialle. On ulkona näet koiranilma eikä koira halua lähteä, ymmärtäisin. Mutta vaimolla onkin parempi idea: kun nyt kerrankin mies on tullut hieman aikaisemmin töistä, niin menköön lukemaan lapselle satua. Hän ulkoiluttaa koiran. Mutta tämä ei isännälle sovi ollenkaan, koska hänellä on ihan muuta mielessä kuin pelkkä koiran ulkoiluttaminen. Kyllä mies toisaalta mielellään lapselleen iltasatua, mutta kun on tämä muu… Ja niin macho päättää… Ulos lähdetään, sateeseen.
Ensimmäinen etappi on puhelinkioski. Ei ollut kännyköitä vielä silloin. Ensimmäinen soitto siis väärään numeroon. Siitä kehittyy koko tämä paksu romaani, Sherman McCoyn alamäki. Toisella yrityksellä kylläkin sitten Maria. Maria asuu jossakin aivan lähellä, joten sateessa ei kauan lampsita. Maria ottaa vastaan oven raossa. Sherman on kiihdyksissään tekemänsä virheen takia. Hän yrittää saada kerrotuksi asiasta, mutta ei millään onnistu, koska Maria puhuu eikä kuuntele. Sitten juttu rakastajattaren luona päättyykin. Ilmeisesti siis tapaus viisi minuuttia, höpinät ja kaikki.
Seuraa tilanteen selvittely kotona, selvittely-yritys. Ei ollenkaan pure Shermanin hätävalheet eli soitosta tieteämättömäksi tekeytyminen, ei vaikka kuinka monta kertaa yrittää. Maria on paljastunut ja mies on leimautunut valehtelijaksi. Ei auta vaikka Jumalan nimeen useampaan kertaan vannoo olevansa täysin tietämätön mistään puhelinsoitosta ja Mariasta. Ovet paukkuvat. Kaikki on menetetty. Tarinahan voisi loppua tähän, ennen kuin se edes kunnolla alkaa. Mutta sivumäärästä päätellen joitakin koukeroita on vielä odotettavissa. Ennen luvun loppumista tämän luvun tapahtumat sitaistaan vielä esipuheen kapinaan, kun Sherman avaa television ja sieltä tulee tuutin täydeltä edellä selostettua kapinaa. Luultavasti ei Shermanin kömmähdyksen ja kapinan yhteys jää tähän irtomainintaan, vaan niistä punoutuu jotakin. Ennen pitkää nähdään mitä.
|