EccuOtsikkoni on liian juhlallinen, mutta en voinut väistää sitä, sillä Eccun tarina on jo pitemmän aikaa näyttänyt kärsimysnäytelmältä. Onko kirjailija muka sattumalta valinnut Eccun nimen!Eccun fysiikka alkaa murtua, elämällä ei enää tunnu olevan hänelle mitään annettavaa. Kun joutuu painajaisten saaliiksi ei yksin olokaan anna rauhaa. Eccun kokemuspiiriin on kirjattu vanhoista suomalaisista elokuvista tuttu näkö- ja kuulohavainto: pihalaulajan, posetiivinsoittajan, automoottorin, huuliharpun ja leikkivien lasten äänten muodostama äänikaleidoskooppi, joka voisi olla elähdyttävä kokemus, mutta joka ei oikein tavoita Eccua, vaan itse asiassa korostaa hänen tunnettaan ulkopuolisuudesta. Lyhyen katkon tähän vaipumiseen muodostaa Ainan kirje, johon Aina on kirjannut huolensa niistä arveluttavista ilmiöistä, joita on sattunut Aina ja Eccun pojan Stin koulussa, Saksalaisessa koulussa. Eccu keskustelee koulun rehtorin kanssa, hankkii kameran ja ryhtyy raittiiksi - joksikin aikaa. Hän hankkii myös puhelimen ja on näin vanhojen ystävien tavoitettavissa. Hän saa työtarjouksia, myös vanhalta ystävältään Henning Lundilta ja asiat näyttävät jonkin aikaa luontuvan. Hän tapaa poikansa Stin ja ymmärtää, etteivät Aina ja tämän uusi mies ole estäneet yhteydenpitoa, vaan Sti itse on ollut tapaamisia vastaan. Ymmärrettävästi poika on vieraantunut isästään ja yhteisiä puheenaiheita on vaikeaa löytää. Eccu joutuu toistamiseen keskustelemaan siistyneeksi humanistiksi kokemansa rehtorin kanssa ja tämä antaa yllättäen neuvon, että vanhemmat siirtäisivät Stin johonkin toiseen kouluun. Ilmeisesti rehtorikaan ei enää saa pidettyä nousevaa kansallissosialistista räyhäämistä aisoissa! Voi vain kuvitella, miten nämä tapahtumat vaikuttavat pojan mieleen: silmätikuksi ja kiusaamisen kohteeksi voi joutua jo sen vuoksi, että vanhemmat ovat eronneet, sehän oli tuohon aikaan hyvin harvinaista ja jopa tuomittavaa, lisäksi uudet koulutoverit! Eccun alkoholiton elämä päättyy pian ja ennen pitkää hän taas "naukkailee". Maaliskuisella hiihtoretkellä hän palaa hetkeksi yhdeksäntoista vuoden takaisiin tunnelmiin, pakoon miehitetystä Helsingista "vapauttajien" luokse. Kuinka tahallista välinpitämättömyys heikoista jäistä on ollut jää arvoitukseksi. Eccu joutuu veden varaan. Pari kalastajaa näkee hänet, mutta apu tulee liian myöhään, Eccu on hukkunut jääkylmään veteen. Jälkinäytöksen aiheuttavat Eccun "taidevalokuvat". Koska
kuvien kohteet olivat tunnistettavissa päätettiin miehissä
( Cedi, Bruno Skrake, Toffe Ramsay ja muutamat muut) tuhota kuvat ja negatiivit
niiden taiteellisista arvoista huolimatta!
Ihmisyyden puolestaOn kuin Ivar olisi kirjailijan alter ego. Hän ellä on tarkkoja muistiinpanoja vuoden 1922 tapahtumista , Opriksen jengistä. Hän olisi voinut kirjoittaa romaanin tuosta joukosta, keskusteluista, juhlista, illoista Opriksessa. Hän kuitenkin jättää sen Westön tehtäväksi!Kansallissosialististen aatteiden saadessa yhä laajemman jalansijan ei Ivar voi jäädä mykäksi. Tapaaminen parikymmentä vuotta nuoremman itsensä kanssa - luettuaan nuoren Ivarin intomielisen artikkelin- hän aloittaa laajan artikkelin ihmisen etoksesta. Kaikkien oppineiden sitaattien jälkeen hän päätyy artikkelissaan siihen, että ihmisen elämä on niin yksinäistä, että kannattaa ottaa varteen kaikki mahdollisuudet yksinäisyyden rikkomiseen. Hän lisää vielä, että ainoa tapa ymmärtää ihmistä on oppia rakastamaan. Kun Henriette väsyneenä tulee kotiin ja kuulee, että Ivar aikoo seuraavaksi ottaa työn alle uuden poliittisen artikkelin, joka käsittelee Saksan sairautta, joka on jo koko Euroopan sairaus, huokaisee Henriette:"Sinä ja sinun ikuinen politiikkasi! Sinä olet parantumaton pölkypää, mutta senhän jo tiedätkin!"
|
||
PalautettaAsko Korpela: Ecce homo
|
||
Lähetä palautetta! |
Asko Korpela 20070721 (20070718) o AJK kotisivu o Westo o Webmaster