|
Lamasta
Neljännen kirjan motossa mainitaan siitä lohdusta, jota on lumessa, viidennen kirjan motto on ohje, jonka nuoret, svengiä tavoittelevat muusikot saavat kokeneemmalta kolleegalta, kuudennen kirjan motto kuvaa kivikaupungin ylle kohonneita varjoja ja seitsemännen luvun motto lausuu, miten paljon maksaa olla olemassa. Näissä otsikkolauseissa kuvastuu mielestäni teoksen tunnelma:neljäs luku on yksilön eksistentiaalista etsimistä, viides luku nuoruuden intoa ja iloa löytämisestä, luovuutta, kuudes ahdistusta ja seitsemäs pettymystä, väsymystäkin.
Lama on iskenyt teoksemme sankareihin eri tavoin, mutta pahimmin Eccuun ja Mandiin. Käy ilmi, että Allun ennustus on toteutunut: Mandista ja hänestä on tullut pari. Mandin työnantaja on tehnyt konkurssin ja Allun yhä jäykkäniskaisemman politikoinnin johdosta Mandin on vaikeata saada uutta työtä. Hän on myös joutunut luopumaan sievästä asunnostaan, sillä Allun miehinen ylpeys ei salli sitä, että he asuisivat Mandin asunnossa Kuitenkin ennen pitkää perheen elatus on riippuvainen Mandin säästöistä ja niistä vaatimattomista tuloista, joita hän saa käännöstöistään. Kun Allu ehdottelee Neuvostoliittoon muuttamista, Mandi päättäväisesti torjuu ajatuksen:" Olen luvannut seurata sinua myötä-ja vastoinkäymisissä, ja seuraan sinua melkein minne tahansa, mutta sinne et minua saa!"
Eccu on tehnyt henkilökohtaisen konkurssin, sillä ZAZA:n viimeinen laina oli langennut hänen maksettavakseen ja koko hänen valokuvausliikkeensä kalusto oli ulosmitattu lainojen maksuksi. Eccu syyttää tilanteesta yhtiökumppaneitaan ja vaipuu yhä syvemmälle surkeuteen. Muistaakseni Westön "Leijat Helsingin yllä"-teoksessa eräs henkilöistä sortuu huumeisiin. Eccun kohtalo muistuttaa sitä. Hän tuomitsee itsensä vääränrahantekijäksi, joka vain yritti varastaa kauneutta kun on itse kykenemätön sitä luomaan. Cedi saarnaa työn aateluudesta, mutta turhaan, Eccua ei enää pysty motivoimaan "tavalliseen" elämään, hän haluaa kulkea valitsemansa tien päähän saakka.
Aatteista
Mäntsälän tapahtumat johtavat Lapuan liikkeen johtohenkilöiden vangitsemiseen, mutta Alluakin seurataan hänen kommunististen aatteidensa vuoksi. Nyt Etsivän keskuspoliisilla on lain valtuutus toimenpiteisiinsä ja yksi ja toinen tilaisuus kielletään kommunistisena kiihotuksena, jopa työväen teatteritoiminta kärsii näistä "turvaamistoimista".
Vähitellen kulkeutuu Suomeen tietoja idän mahtivaltion oudoista tapahtumista:ihmisten katoamisia, ja kuljetuksia työleireille. Alluun nämä uutiset eivät tehoa, hän muistaa edelleen, että kommunismin perusajatus on hyvä, sitä vain ei vielä ole opittu oikein soveltamaan!
Mandi ei hyväksy Allun jäykkäniskaista radikalismia. Hän kammoaa yleisestikin ihmisten puutteellista todellisuustajua. Ei myöskään nouseva kansalissosialismi viehätä. Mutta kuitenkin: ihminen tarvitsee unelmia ja päiväunia!
Nousukausi
Kun lama hellittää ja työtilaisuuksia syntyy, Allukin saa töitä, vaikka on menettänyt kansalaisluottamuksensa. Hänelle on langetettu vapausrangaistus kommunistisen toimintansa vuoksi ja oheisrangaistuksena hänet on tuomittu menettämään kansalaisluottamuksensa. Tätä rangaistusta ei Suomessa enää nykyisin tuomita, mutta vielä 1960-luvulla se oli voimassa. Käräjiä istuvalle auskultantille yksi knopeista oli, mistä rikoksista ja kuinka pitkäksi aikaa kansalaisluottamuksen menetys oli tuomittava!
Allu on vaatinut, että heidän poikansa nimeksi tulee Tuomas. Hän toivoo, että nimi tekisi lapsesta itsenäisesti ajattelevan, ikuisen epäilijän. Hän ei myöskään hyväksy nimen ruotsinkielistä muotoa, koska työväestö on suomenkielistä.
Urheiluseuran toimintakin vilkastuu nousukauden myötä ja aktiviteetteihin tulevat myös vierailuottelut, nyt matkustetaan jopa ulkomaille, joskaan Allu ei voi lähteä, sillä hän ei saa passia.
|