|
Ostetaan pelaaja
Urheilumaailmasta juuri mitään tietämättömänä ihmettelen, joko 1900-kuvun alussa pelaajia ostettiin joukkueisiin, mutta näin nyt kertoja meille vakuuttaa. Kun Allu on ruotsinkielisestä perheestä hän kelpaisi HIFK:n jalkapallojoukkueeseen.
Hankkeen aloiteen tekijä on ennakkoluuloton Henning Lund. Muut hifkiläiset suhtautuvat Henningin ideaan vieroksuen, ei niinkään sen vuoksi että hanke olisi epäurheilullinen vaan siksi että Allu kuuluu "punaisiin"!
Henning ei pidä tuota minään esteenä, vaan lähtee tapaamaan Allua. Hän jättää, viisasta kyllä, silmiinpistävän hienon autonsa vähän sivummaksi ja kävelee loppumatkan Allun kotiin. Henning vie Allun Pallokentän paviljonkiin ja esittää asiansa. Olisiko Allusta miellyttävämpää pelata näin mukavassa ympäristössä? Ja jos Allu haluaa työpaikan niikisi ajoiksi, jolloin otteluita ei ole, sellainen järjestyy kyllä, esimerkikisi varastomiehen paikka. Kyllä kai Allua tarjous hetken houkuttaa, mutta niinkuin Jeesus erämaassa hänkin muistaa kutsumuksensa: " Jos pelaan, pelaan Woiman joukkueessa."
Otetaan rakastaja
Lucie oli ihaillut Allun lennokasta peliä ja ottanut häneen yhteyttä, tavalla tai toisella. Nyt he tapaavat Primulan kahvilassa (joko se tuolloin oli olemassa?) ja sopivat kohtaamisesta. Lucie ilmoittaa tulevansa Allun luokse, Allun ei pidä soittaa hänelle!
Jonain iltana Lucie tulee Allun luokse ja siitä alkaa suhde, jota ilmeisesti kumpikaan ei oikeastaan halunnut, mutta joka osoittautuu osapuolia voimakkaammaksi.
Kumpikin varoo sellaisia keskustelunaiheita, jotka osoittaisivat liian selvästi koulutuksellisen ja varallisuuden eron, mutta eräänän iltana Lucie kuitenkin tekee sen virheen, että hankkii Allun asuntoon ylellisen iltapalan. Allu suuttuu.
Myöhemmin Allu havaitsee, että Lucie on sama henkilö, jonka hän on kansalaissodan aikana nähnyt Björknäsin kartanossa. Se saa suhteen vaikuttamaan kohtalon määräämältä. Hän pyytää Lucielta anteeksi suuttumustaan ja kertoo hupaisen tarinan meriltä, miten hänestä oli yhdellä kertaa tulla gigolo ja hainruokaa!
Allu uskoutuu Lucielle ja näyttää hänelle lempipaikkansa, Nokan, paikan, joka kuuluu ilman herraskartanoita jääneille! Retki on käännekohta suhteessa, sillä tuon retken jälkeen Allu ja Lucie keskustelevat keskenään avoimemmin. Myöhemmin käy ilmi, että Allu on vastuussa sisarpuolensa, tuberkuloosia sairastavan Saimin hoidon kustannuksista. Lucie muistaa oman sisarensa nääntymisen samaan tautiin ja tarjoutuu auttamaan rahallisesti, jotta Saimi voisi saada paremman hoidon. Allun miehinen ylpeys estää häntä ottamasta vastaan tarjottua apua. Sitäpaitsi änen käsityksensä mukaan Saimi on jo kuolemaantuomittu!
Välillä Eccu
Kiihkeä rakkausseikkailu ei saa Lucieta unohtamaan vanhoja ystäviään ja hän vierailee jälleen Eccun luona. Eccun tila on entisestään huonontunut. Hän kertoo, että Aina on löytänyt uuden miehen. Lucien mielestä Eccunkin täytyisi löytää uusi kumppani. "Kaikki olisi ollut toisin, jos olisin saanut sinut" mumisee Eccu. Lukija on aika tavalla samaa mieltä, väkisinkin. Lucie tekee lähtöä, vierailun ilmapiiri on masentava. Lähtiessään hän kuulee Eccun sanovan: Haaveilin elämästä ilman seiniä ja kattoa ja sain ainoastaan saatanan vetisen suon, joka upottaa minut."
Kasvava Helsinki
Matkalla Allun luokse Lucie tarkkailee kasvavaa kaupunkia, näkee Sörnäisten tehdasalueen ja sen työntekijöitä matkalla työhön tai kotiin, näkee uusia huvila-alueita ja kauniin kivitaloalueen Sampsantiellä. Samaan aikaan kun Lucien ja Allun romanssi väistämättä kuluu ja ohenee, Allun ja Lucien kotikaupunki kasvaa ja kohenee.
|