|
Kertomus takautuu kaksi vuotta, vuoteen, jolloin tennistähti Sigrid kuoli. Cedi ja Eccu matkustavat Tukholmaan päästäkseen eroon ikäviä muistoja ja elvyttääkseen kouluaikaisen toveruutensa. Eccu saa Tukholmassa kipinän uskallettujen taidevalokuvien tekemiseen. Uskalletuiksi valokuvat teki se, että malleina oli lähes alastomia seurapiirinaisia, taidevalokuviksi se, että kuvat olivat taidokkaasti valoa ja asentoja hyväksikäyttäen saatu todella kauniiksi.Valokuvaaja on sama esikuva, jota Eccu on aikaisemminkin ihaillut, Heinrich Bürgel, joka on tullut tunnetuksi Henry B. Goodwinin nimellä.
Katsoin netistä ja Henry B Goodwin antoi useita osumia, yllättävin ehkä oli tieto siitä, että Henry B Goodwin oli toiminut myös kielitieteilijänä Uppsalan yliopistossa!
Cedin mielestä nämä valokuvat olivat vain "ranskalaisia tirkistelykortteja", mutta Eccu arvioi ne taiteeksi. Tästä Tukholman matkasta lähtien Eccu on kaivannut tilaisuutta luoda samankaltaista taidetta, ja Lucien rahoitustarjous tekee mahdolliseksi tämänkaltaisen työskentelyn. Lucien osuus ei rajoitu pelkästään rahoittajan rooliin, hän asettuu myös ensimmäiseksi malliksi. Ensimmäinen kuvausistunto johtaa myös rakasteluun, mutta ilmeisesti tämän ensimmäisen rohkean kuvaustilaisuuden herättämä kiihtymys ei enää myöhemmin toistu, sillä Eccu pysyy tiukasti valokuvaajan ammattiroolissa.
Neljäs kirja
Kerronnan tyyliä vaihdellaan, neljäs kirja koostuu kirjeistä. Ensimmäinen ahkera kirjeenkirjoittaja on Allu. Pitkien merimatkojen aikana on nähtävästi ollut mahdollisuus joskus kirjeiden kirjoittamiseen. Merimiesten työolot ennen Merimiesunionia ja Wälläriä lienevät olleet surkeat, muuta joskushan aluksen on ollut pakko käydä satamassa ja silloin on ehkä jäänyt vähän vapaa-aikaakin.
Allun kirjeet kattavat ajanjakson kesästä 1924 kesään 1925. Allu ei ole unohtanut Mandia, vaan kirjeessään kuvaa kaipaustaan koti-Helsinkiin ja kiintymystään Mandiin. Muut kirjeiden vastaanottajat ovat Mandin pikkuveli Kaitsu ja Allun kasvatusisä Santeri Rajala.
Elämä laivalla ei ole tarjonnut Allulle niin paljon mahdollisuuksia jalkapallon pelaamiseen kuin hän oli toivonut .
Kirjeet sinänsä ovat hauska sekoitus eri kieliä ja murteita ja osoittavat, miten tarkka tyylistä Allu on :kirjeet on tyylitetty vastaanottaja mukaan.
Allun purjehdusreitti on pitkä ja mutkikas, hän käy Valenciassa, Le Havressa, Valparaisossa, Havannassa ja jossain vaiheessa laiva on lähestymässä Göteborgia. Sen on täytynyt tuntua siltä, että ollaan jo melkein kotona!
Tätä reittiä ajatellessa tulee mieleen, miten tarkkaa laskemista rahtilaivan purjehdusreitin suunnittelu on vaatinut: taloudellisesti kannattavaa rahtia on oltava satamasta satamaan, tyhjänä laiva ei saa seilata ja rahdin on vielä oltava ajoissa perillä. Entisaikojen merikapteenit ovatkin olleet todellisia laskentamiehiä, kun muistetaan, että heidän käytettävissään ei ollut nykyisen kaltaisia navigointivälineitä. Jos kippari lisäksi oli osakkaana laivassa, kuten suomalaisen talonpoikaispurjehduksen aikana useinkin oli laita, stressi on ollut vielä kovempi. Tosin talonpoikaispurjehdus ei voinut ulottua suurille valtamerille, mutta kyllä Itämerelläkin ja vielä varmemmin Pohjanmerellä saattoi joutua haveriin.
|