Kieltolain noudattaminenOlen laskenut teoksen kirjat ja sivumäärät ja saanut vahvistuksen ennakkoaavistukselleni:arvelin, että kirjailija on pysähtynyt 1920-luvulle pidemmäksikin aikaa. Aikoinani kyselin äidiltäni, mitä ihmeellistä oli 1920-luvussa ja hänen mielikuvissaan se oli jos ei nyt yhtä juhlaa niin ainakin juhlan odotusta: kaikki alkoi näyttää iloisemmalta, musiikkiin tuli rytmiä, tanssit olivat hauskempia, tyttöjen pukeutuminen vapautui, aurinkokin todennäköisesti paistoi kirkkaammin!Positiiviseksi tarkoitettu kieltolaki toikin mukanaan uudentyyppistä rikollisuutta ja uudentyyppistä taloudellista aktiivisuutta. Saaristosta kotoisin ollut isäpuoleni ilmaisi asian veitikkamaisesti:"Kun kieltolaki kumottiin, kalastus ei ene kannattanu!" Tosiasia lienee, että salakuljetuksella kerätyt omaisuudet hupenivat joitakin poikkeuksia lukuunottamatta yhtä nopeasti kuin ne oli koottukin. Julkisten tilaisuuksien järjestyksenpitoa häiritsivät "varpuset" ja "kova tee" ja ties mitä peitenimiä alkoholin tarjoilulle keksittiinkään. Kiintoisa kieltolain aika on siksikin, että sen lopettamiseksi
järjestettiin Suomessa neuvoa antava kansanäänestys. Silloin
luotettiin kansalaisten kykyyn tehdä järkeviä ratkaisuja!
Eccu toteuttaa taiteellista kutsumustaanEccun vanha kouluaikainen "jengi" kokoontuu säännöllisesti vapaamielisessä ravintolassa Opriksessa, jonka pöytiin on rakennettu salahyllyt laittoman alkoholin kätkemiseksi, kun pöydän päällä on viatonta teetä tai kahvia tms. Osoitus ihmisen kekseliäisyydestä kielletyn hedelmän hankkimiseksi. Kun tänä päivänä niin paljon kaivataan luovuutta, se pitäisi varmaan kieltää, jotta tuloksia syntyisi!Seurueeseen liittyy myös näyttelijätär Henriette Hultqvist, jonka nimeen törmättiin Eccun isän kohdalla. Myös Lucien ja ja hänen ystävättäriensä nähtiin usein istuvan samassa pöydässä, nro 16. Vuosien kuluessa Eccun pikkusisko Nita tulee täysi-ikäiseksi ja liittyy seurueeseen, samoin ystävätär Maggie. Eccu oli vastoin isänsä toiveita lopettanut opiskelun teknillisessä korkeakoulussa, hänellä oli muita ambitioita. Turhaan ei Eccu ollut juossut isänsä apupoikana valokuvausretkillä, taitoa on karttunut. Nyt hän alkaa itse kuvata ja saa menestystä siinä määrin, että perustaa oman ateljeen. Bruno Skrake suorittaa tutkinnon Kauppakorkeakoulussa, mutta muut ryhmän jäsenistä näyttävät löytävän vihreän oksan tuhlaamatta aikaa väsyttäviin opintoihin ja niinpä jääkin vapaa-aikaa Opriksessa istuskeluun. Ajankuvaa vahvennetaan tutuilla nimillä mm. Amos Andersson vilahtaa tekstissä. Kuvaus siirtyy välillä Opriksesta vähän karumpaan
ympäristöön, punaiseen kaupunkiin jossa tapaamme Vivan ja
Santeri Rajalan ja Allun, mutta myös Enokin, jonka elämä
kieltolaista huolimatta tuntuu yhä vankemmin kuluvan viinahöyryissä.
Työläiskaupunginosassa syntyy myös sitkeätä eteenpäin
pyrkimisen henkeä, mm urheiluseuroja. Onhan suomalaisia urheilijoita
osallistunut Pariisin olympialaisiinkin ja hyvällä menestyksellä.
Tarmokkaasti yrittää myös Eccu Widingin toimistoapulainen,
siirtomaatavarakauppias Salinin tytär Mandi eteenpäin, hän
opiskelee kieliä ja muuttaa omaan asuntoonsa.
Ivarin romanssiKaupungin taide-elämä saa uutta ilmettä, kun jazzmusiikki rantautuu kaupunkiin ja niinkin kiistelty näytelmä kuin Ibsenin Nukkekoti esitetään Ruotsalaisessa Teatterissa.Ivar Grandell toimii jälleen opettajana. Eräänä iltana Perhoslamppujen svengijengi päätyy Ivarin kotiin jatkoille ja ilta päättyy Eccun ja Henrietten välienselvittelyyn. Kun nuoremmat vieraat ovat lähteneet, Ivarin ja Henrietten välille syntyy luottamuksellinen keskustelu ja lopulta Ivar rohkaisee mielensä ja pyytää Henrietteä jäämään luokseen. Henriette suostuu, mutta vain tuoksi viikonlopuksi, kesällä hän jo aikoo matkustaa takaisin kotiin Tukholmaan.
|
Palautetta |
Lähetä palautetta! |
Asko Korpela 20070430 (20070430) o AJK kotisivu o Westo o Webmaster