|
Jos et ole puolellamme....
Punaiset ovat julistaneet yleisen asevelvollisuuden: kaikki 18-50 vuotiaat postin työntekijät joutuvat punakaartiin. Vivanin nykyinen mies Santeri on erityisen epäilyttävä henkilö, hän on lukenut Bhagavad-Gitaa, joka julistaa rauhaa ja rakkautta ihmisten kesken. Sellainen filosofia ei sovi näihin päiviin.
Vivanin entinen mies Enok ei hänkään ole tyytyväinen vallitseviin oloihin: punaisten vallanpito on johtanut aivan liian moniin surmatöihin. Björknäsin kartanoon tehtiin vielä uusi tarkastus ja sen yhteydessä agronomi Staudinger ja inspehtööri Kairenius ammuttiin. Enok päättää viedä Allun rauhallisempaan ympäristöön äitinsä luo. Hän saakin matkustusluvan, mutta matkustusluvan kirjoittaja varoittelee Enokia liian äänekkäästä kritiikistä kovaotteisia aatetovereitaan kohtaan.
Varsinainen agitaattori Ivar Grandell näkee tilanteessa valoisasta keväästä huolimatta vain pimeyttä.
Punaisten vankeina
Kalevalanpäivänä saapuvat Sigurd ja Svidjakaartin vangituiksi joutuneet taistelijat Helsinkiin ja heidät viedään Ruotsalaisen Normaalilyseon koulurakennukseen Liisankadulle. Eccu löytää täältä vihdoin ystävänsä Cedin, mutta he joutuvat eri kerroksiin.
Vankilaelämä ei muodostune vaikeaksi, sillä koulurakennus ei ole vankilaksi tarkoitettu ja muutoinkin ruotsalaisen asiainhoitajan sateenvarjon alla vankien kohtelu pysyy kohtuullisena. Ruoka on tietysti niukkaa, mutta sellaista se on vankilan ulkopuolellakin. Jotkut vartijoista ovat hyvinkin leppoisia, mutta joukkoon on eksynyt ainakin yksi henkilö, jolle vanginvartijankaan valta ei sovi. Hän on Mustaksi Enkeliksi kutsuttu tyttö, jonka röyhkeä käytös ärsyttää erityisesti Cediä.
Tapahtui huhtikuussa
Tietoja ulkomaailmasta tihkuu vankilaankin ja nyt niitä tulee päivittäin. Peiteilmaisuin kertovat vankien omaiset, mikä on tilalnne maassa. Eräskin rouva kertoo suunnittelevansa perunanviljelyä, kun nyt on ulkomaisia perunoita(kartoffel!) tullut saaristoon. Muuan viesti on taidemaalarin kertomus siitä, miten hän on maalaamassa taulua tehdaskaupungista, jossa on suuri hautausmaa ja johon hän on suunnitellut valkoisia kehyksiä antaakseen maalaukselle rauhaa ja voimaa. Näiden kirjeiden vastaanottajat ymmärtävät, että valkoiset ovat saaneet ulkomaisia apujoukkoja ja Tampere on vallattu.
Näiden uutisten jälkeen vanginvartijat alkavat suhtautua vankeihinsa entistäkin lempeämmin ja vakuutella omaa rauhan tahtoaan, johtajat vain ovat niin vallahimoisia. Musta Enkeli kuitenkin pysyy yhtä tiukkana. Kun Cedin ja Eccun sisaret tuovat vangeille eväskoria ja vanginvartijat alkavat tehdä huomautuksia tyttöjen edullisesta ulkomuodosta, raivostuu Cedi ja alkaa mukiloida huomauttelijaa. Paikalle osuu Musta Enkeli ja tilanne on vähällä johtaa Cedin ampumiseen. Muut vartijat kuitenkin tajuavat, että heidän valtansa päivät ovat vähissä eikä tulevaisuutta kannata uhrata suututtamalla tulevia vallanpitäjiä vähäpätöisen nujakoinnin vuoksi.
Huhtikuun 13 päivän vangeille ilmoitetaan, että he ovat vapaita. Vankeus on siis kestänyt puolitoista kuukautta. Aleksanterinkadun päässä odottelee ryhmä naisia, jotka jakavat vapautuneille voileipiä. Ecun on vaiketa käsittää, että painajainen on ohi.
Helsingin Sanomissa 15.4.2007 on referoitu kolme teosta, joissa käsitellään näitä samoja aikoja. Lohdutonta luettavaa.
|