|
Allu tutustuu kartanoelämään
"Armeija marssii vatsallaan" on ikivanha iskulause ja se toteutuu nytkin: saadakseen joukot pysymään koossa ja taistelukunnossa on Punaisen Vallan hankittava proviantteja. Kartanot ja maatilat ovat luonnollisia takavarikointikohteita. Pikku Allu joutuu isänsä Enokin seurassa mukaan tällaiselle takavarikointiretkelle, vaikka eihän hän ikänsä puolesta sellaiseen kuuluisi. Lapsen kaitsentaa tämäkin!
Sillä aikaa kun aikuiset kiistelevät siitä, mitä kartanosta saadaan ja voidaan ottaa Allu seikkailee Lilliehjelmien omistaman Björknäsin kartanon huoneissa ja yrittää kuvitella minkälaiset ihmiset sellaisissa valtavissa tiloissa asuvat. Tutkimusretki katkeaa, kun kartanon asukkaista Lucie yllättää Allun yläkerran päätyhuoneen keinutuolista. Luikkiessaan nopeasti tiehensä Allu vielä miettii, että Lucie tuoksui juuri siltä kuin hän oli arvellutkin: kukalta!
Björknäsin kartanon isäntä on usein todennut, että helvetti jäätyy ennenkuin ruotsinkielisestä saaristolaisesta tulee bolseviikki. Luulisin, että aika suuressa määrin tämä päti kaikkiin saaristolaisiin, myös suomenkielisiin. Saaristolainen on niin itsenäinen, ettei hän alistu joukko- tai puoluekuriin. Luonnonvoimat ovat ainoa mahti, jota saaristolainen kumartaa!
Ilmeisesti saaristossa asuminen on vaikuttanut myös Allun isään Enokiin. Hän kuuluu Sipoon punaisten johtohenkilöihin, mutta edustaa maltillista linjaa. Hän on itsekin ihmetellyt, kuinka nopeasti hänen asenteensa on muuttunut. Agitoituaan vallankumousta vuosisadan alkuvuosista saakka hän on nyt tositoimien alettua epäilysten vallassa. Hän katuu sitäkin, että on ottanut Allun mukaan näille punaisten takavarikointimatkoille, joista väkisinkin näyttää muodostuvan punaisen vallan manifestointitilanteita. Yhtäkkiä valtaa saaneet juopuvat siitä ja uhkailevat väkivallalla. Surmatyöt alkavat: rauhallisia "siviilejä" ammutaan mitä mielettömimmistä syistä.
Jäin miettimään, miksi kutsutaan sisällissodan aikana niitä, jotka eivät osallistu taisteluihin, mutta jotka selvästi kuuluvat jomman kumman puolen kannattajiin. Olivatko Pohjois-Amerikassa neekeriorjuutta vastustaneet valkoihoiset siviilejä vai puolueettomia, entä ne, jotka kannattivat orjuutta, mutta eivät osallistuneet taisteluihin?
Bjöknäsin kartanossa takavarikointi sujuu lopulta, kiitos Enokin, verenvuodatuksitta, vaikka välillä tilanne näytti riistäytyvän hallinnasta. Enok jopa kirjoittaa kuitin siitä, mitä on otettu. Lopulta kiista kärjistyy vadelmahillopurkkiin, mutta kun Allu kyselee isältään saisiko hän jotain syödäkseen tilanne laukeaa ja Allu saa hapanlimppua ja päälle vadelmahilloa!
Eccu tutustuu sotilaan elämään
Viikon päivät Eccu totuttelee vapautuskaartin elämään. Ensimmäinen ilta on peräti juhlapäivä, Runebergin syntymäpäivä, jota juhlistetaan puhein, runonlausunnalla ja musiikkiesityksin. Päivisin rakennetaan linnoituksia ja suoritetaan tiedusteluretkiä lähitienoolle.
Joka päivä saapuu leiriin suruviestejä ja huhuja vangitsemisista. Helmikuun 10 päivä alkavat vihollisuudet. Punaiset hyökkäävät siuntiolaiselle Svidjan tilalle, jolle on asettunut eräs toinen vapautuskaarti.Torjuttuaan punaisten hyökkäyksen svidjalaiset perääntyvät ja liittyvät Sigurdkaartiin, johon nyt kuuluu lähes 600 miestä.
Puhelinyhteydet toimivat ja sitä kautta saadaan lisää suruviestejä. Eccun lähimpiin ystäviin kuulunut Zviga, jota Eccu oli yrittänyt saada mukaansa kaartiin ja joka oli pitänyt valkoisten vastustusta tuhoon tuomittuna hankkeena, oli joutunut tiukennettuja ulkonaliikkumiskieltoja valvoneen punaisen laukausten uhriksi. Tieto lamauttaa Eccun täysin.
Sigurdin ja Ingelsin piiritys alkaa 22 päivänä helmikuuta. Valkoisten vastustus yllättää punaiset, mutta nämä hankkivat vahvistusta ja jatkavat koko seuraavan yön ja päivän. Vapautuskaarti alkaa oivaltaa tilanteensa heikkouden ja ryhtyy suunnittelemaan vetäytymistä.
Vetäytyminen toteutetaan ja joukko asettuu Obbnäsin sotilasparakeista, joista venäläiset ovat huhujen mukaan paenneet pari kuukautta sitten. Ruoka- ja ammusvarastot ovat hupenemassa.
Sigurdkaarti antautuu ehdoitta, kun kaksi punaista kansanedustajaa ruotsalaisen asianhoitajan kanssa tarjoaa kaartille sotavankien statusta. Kirkkonummen asemalta joukko kuljetetaan junalla Helsinkiin.
Näiden lukujen kohdalla kuvaus siirtyy välillä kronikkatyylistä jo perinteiseen romaanikerrontaan: päähenkilöiden tunteet ja mietteet saavat sijaa ulkonaisten tapahtumien lomassa.
|