Eugen Schaumanin kuolemasta on kulunut vuosiKirja on omistettu helsinkilaisille. Taitaa olla uhkarohkeata varsinaissuomalaisen tarttua teokseen, joka näin nimenomaisesti alleviivaa lukijan ulkopuolisuutta!Teos alkaa päivästä, jolloin helsinkilaiskodeissa muistellaan vuosi sitten kuollutta Eugen Schaumania. Näin tämä teos kytkeytyy lukupiirin aikaisempiin rupeamiin, sillä James Joycen "Ulysses" tapahtuu samana päivänä, jona Eugen Schauman ampuu Bobrikoffin. Se kytkeytyy myös kotimaisen kirjallisuuden traditioon sikäli, että Mika Waltari on kirjoittanut Helsinki-trilogiansa joskus 1930-luvulla ja sen kuvaus sijoittuu osittain samoihin aikoihin, mutta alkaa samalla tavalla. Waltari aloitti suurista nälkävuosista, jotka ajoivat maalaisväestön liikkeelle ja kirjan sankarin, maalaistalon pojan kaupunkiin, Helsingin rakentajaksi. Westön maalta muuttaja on nuori maalaistyttö, Vivan.Seuraa "se tavallinen tarina", toisin sanoen Vivan tulee raskaaksi, saa potkut työpaikastaan ja joutuu pohtimaan tulevaisuuttaan. Tulevan lapsen isä Enok on Vivanin onneksi vielä säkäli kunnian mies, että tunnustaa lapsen ja menee naimisiin Vivanin kanssa. Pari muuttaa Malmikadulle, joka on kirjailijan kuvauksen mukaan tuolloin
varsin kirjava ja kansainvälinen asuinpaikka. Vivan ja hänen
miehensä Enok ottavat alivuokralaiseksi Enokin veljen Lennartin, joka
ei välttämättä ole kovin hyvää suraa Enokille.
Vivan pohdiskelee mahdollisuutta palata kotiin Degerbyhyn ja synnyttää
lapsi siellä, mutta luopuu ajatuksesta, koska hänellä on
Enok.
Levottomia aikojaMutta, mutta: Enok tempautuu ajan kiihkeisiin tunnelmiin, alkaa viipyä poisa kotoaan yökausia, agitoi naapaurustossa ja joutuu jopa tappeluihin, joita hän ei varmaan nyrkkeilytaitoisena edes kummemmin yritä välttää.Samana vuorokautena, jolloin Vivanin vauva syntyy, on Suomenlinnassa levottomuuksia ja Vivan kuulee tykinlaukaukset synnytyspolttojen lomassa. Seuraavana päivänä saapuu Enok nolon ja vähän ränstyneen näköisenä ja kertoo, että Suomenlinnassa oli räjäytetty ammusvarasto. Vivanilla on jo lapselle nimi valmiina, pojasta tulee Allan. Enokilla on vaihtelevasti töitä ja Vivan sääsättä pahan päivän varalle. Silloin tällöin mainitaan uusista rakennuksista, Enok on mukana muun muassa rakentamassa työväenyhdistyksen taloa Siltasaareen. Waltari puolestaan kertoo, miten hänen sankarinsa on mukana rakentamassa ylioppilaskunnan taloa. Vivan saa töitä Fazerin makeistehtaassa. Enok yrittää
parhaansa perheen elatuksessa, mutta silloin tällöin maailmantuska
tai elämänjano saa hänet häviämään vuorokausiksi
ja Vivan tietää, että silloin Enok on juopottelemassa, mutta
pitää huolen, että pikku Allan ei saa nähdä isäänsä
juopuneena.
Tekniikan edistysaskeliaKun eletään 1900-luvun alkua, Helsingin rakennusbuumin lisäksi on odotettavissa tekniikan esiin rynnistys. Vivanin, Enokin ja Allun maailmassa se näkyy siten, että kadulle ilmestyy auto, taloihin sähkövalot ja helsinkiläiset saavat kokoea ensimmäiset lentonäytökset. Enok tuntuu kiinnostuneen valtamerialuksista, sillä hän kertoilee Allulle Lusitanian ja Mauretanian matkoista ja joitakin vuosia myöhemmin Titanicin onnettomasta neitsytpurjehduksesta.Välirikko ja avioeroEnokin levottomuus lisääntyy, hän laiminlyö työtään ja hankkii uuden perheen. Kun Vivan saa tietää tämän, hän muuttaa Allun kanssa pois yhteisestä kodista ja ajan kanssa löytää uuden miehen, Santerin, jonka kanssa solmii avioliiton saatuaan avioeron Enokista. Tällaisissa kohdissa huomaa kirjailijan nuoruuden. Tuohon aikaan ei avioeron saaminen todellakaan ollut yksinkertainen juttu vaan todellinen draama. Jos tarinaa olisi valotettu Vivanin kannalta, olisi käynyt ilmi, miten hankalaa hänen oli saada avioero vireille, kuinka monta kertaa Vivan joutui kirkkoherran puheille, montako kertaa juttu huudettiin raastuvassa esiin ja kuinka kauan hän joutuikaan istumaan raastuvanoikeden odotustiloissa pikkuvarkaiden ja irtolaisten kanssa, ennenkuin ero oli lainvoimainen. Jos näkökulma olisi ollut Enokin, hän olisi joutunut pohtimaan, suostuisiko hän myöntämään aviorikoksen, joka oli tuolloin rangaistava teko. Hän olisi todennäköisesti joutunut vastaamaan rikossyytteeseen, ja jollei asiassa olisi esiintynyt lieventäviä asianhaaroja, saanut siitä rangaistuksen, minkä sovittaminen ei varmaan olisi helpottanut myöhemmin käytäviä neuvotteluja Allun huollosta ja oikeasta kasvupaikasta.Isän paluu.Kertomus fokusoituu siis selvästi Alluun, koska Vivanin ja Enokin tunteet ja elämänvaiheet sivuutetaan hyvin lyhyesti. Allun isäpuoli ei seuraa ihastuneena Allun kasvua ja niinpä Vivan alkaa miettiä, että isän nykyinen asuinpaikka, Sipoo olisi rauhallisempi ja sopivampi kasvuympäristö Allulle. Allu joutuu nyt heittopussiksi ja sopeutumaan uusiin oloihin ja uusiin perheenjäseniin. Opettajat vanhassa koukussa olivat kiinnittäneet huomiota Allun kykyihin juoksijana ja palon käsittelijänä. Jäävätkö nyt nämä taidot kehittämättä? Kun suurlakko alkaa Allu on turvassa maalla. Näin ainakin Vivan toivoo.Svobodakevät?Allu ystävineen alkaa pelata jalkapallua svobodakeväänä. Itselleni tämä ilmaisu on aivan vieras. Mitäköhän kevättä tarkoitetaan tällä vapauden kevät-termillä?
|
||
PalautettaAsko Korpela: Välirikko ja avioero
|
||
Lähetä palautetta! |
Asko Korpela 20070319 (20070311) o AJK kotisivu o Westo o Webmaster