Allun luonnekuva käy yhä negatiivisemmaksiAllu on edelleen keskeisen huomion kohteena. Hän on saanut nuoruudenhaaveensa toteutetuksi eli solmittua avioliiton Mandin kanssa. Tyttöparka joutuu taloudellisesti ja sosiaalisesti aikaisempaa huonompaan asemaan. Allu ei ole mikään malliaviomies. Hän on ärtyisän ja jopa töykeän oloinen. Mandi joutuu jopa varomaan, ettei tienaisi liikaa ja siten ärsyttäisi aviomiestään, joka voisi lähteä toisten naisten matkaan - naistenmies kun on! Lama-aika kolkuttelee Suomenkin ovella ja työpaikoista alkaa olla pula. Allu on erityisen huonossa asemassa, sillä hän on "poliittinen" eli tunnettu kommunisti. Hän on luonteeltaan kiivas ja joutuu sanaharkkaan jopa työnantajan kanssa. Tämä on tietysti erityisen tyhmää noina aikoina, jolloin työntekijöillä ei ollut juuri mitään oikeuksia. Allun henkilökuvasta muodostuu entistä kielteisempi: jääräpäinen ja suvaitsematon aatteen mies, joka ei ajattele edes oman perheensä etua. Hän karkottaa mielestään Henning Lundin taloudellisesti houkuttelevan tarjouksen, ja haaveilee Neuvostovalt iosta, jossa työläisillä on aina "maha täynnä" - onneksi Mandi tyrmää muuttohaaveet, mistä Allukin on myöhemmin kiitollinen. Allu pitää Louis Armstrongin musiikkia nuorisolle vahingollisena - siinä hän on samaa mieltä toisen ääripoliittisen intoilijan Cedin kanssa. Jazz muuten oli Neuvostoliitossa pitkään kielletty "porvarillisena hapatuksena". Jossakin vaiheessa taidettiin sentään huomata, että jazz oli alun perin Yhdysvaltojen sorretun mustan kansanosan omaa musiikkia.
Kirjailijan poliittinen puolueellisuusAllu osallistuu salaisiin kokouksiin muun muassa Turussa - kuten myöhemmin paljastuu, kyseessä eivät ole työväenurheilun tulevaisuutta koskevat neuvottelut, kuten hän uskottelee Mandille. Westön poliittinen puolueellisuus näkyy siis tässäkin lukujaksossa: kommunistien maanpetoksellisesta toiminnasta annetaan vain pieniä vihjeitä ja heidät kuvataan uhreina, mutta äärioikeiston laittomuudet revitetään esiin laajasti, vaikka ne eivät suoranaisesti vie tarinan henkilöjuonta eteenpäin - eräänä esimerkkinä Mäntsälän kapina. Tulossa olevien sotien aikana kommunistien sabotaasitoiminta sitten vaikeuttikin maan puolustustaistelua.
Vanhat kaverit kohtaavatAllun ja Mandin veljen Kajn tiet yhtyvät pitkästä aikaa - jalkapallon ja Nokan merkeissä. Kaitsua vaivaa hakkaava yskä muistona Petsamon kaivoksista. Laillinen viinakin maistuu kaveruksille urheilun lomassa. Vastaavasti Eccun ja Cedin elämät leikkaavat hetkeksi Nitan pyytäessä Cediä käymään veliparkaa tervehtimässä. Eccun alamäki jatkuu niin taloudellisesti kuin terveydellisestikin. Hän on tehnyt henkilökohtaisen konkurssin ja turvautuu itsehoitona alkoholin ohella kokaiiniin. Cedi kauhistuu ystävänsä rupsahtanutta muotoa, kun tämä laahustaa avaamaan hänelle halvan vuokra-asuntonsa oven. Cedi vie väkinäisen keskustelun myös jazziin (vaikka hän sitä inhoaakin) ja samalla mainitsee sivuhenkilöt Peckan ja Misjan sekä heidän Helsinki Ramblersinsa. Pojat ovat tehneet äänilevynkin, tai pitäisi kai sanoa gramofonilevyn. Eccu huomaa Cedin muuttuneen parempaan suuntaan: toinen kaveruksista siis menee elämässään vinhasti alaspäin, toinen lähtee loivaan nousuun. - Teokselle harvinaista huumoriakin esiintyy miesten kesku stelussa: Lonni Tollet on saanut mainosmiehen töitä lapualaisten rahoittamasta mainostoimistosta ja hänen tyylinäytteensä on mainos, jossa hymyilevä poliisimies pitää pamppua kädessään. Mainosteksti kuuluu: "Kun perustelut käyvät vähiin, on Nokian kumipamppu ystävänne hädässä".
Eccu haluaa mennä pohjalle saakkaCedi saa suhteellisen lohdullisen kuvan Eccun tilasta, mutta seuraava käynti paljastaa miehen toivottoman tilanteen. Häntä eivät kiinnosta olympialaiset, eikä Paavo Nurmen diskvalifiointi - eikä ylipäätään mikään. Käy ilmi, että takaus, johon "ystävät" Henning ja Bruno hänet houkuttelivat, vei häneltä kaiken omaisuuden ja myös uskon tulevaisuuteen. Cedi yrittää patistaa Eccua töihin, mutta siihen hänestä ei enää ole. Ystävysten keskustelu on harvinaisen syvällinen ja paljastaa Eccun epätoivon syvyyden: "Haluan kulkea tämän tien loppuun saakka, pohjalle asti".
Aikaisempia sympaattisempi lukuViimeinen seitsemäs kirja kattaa vuodet 1936-1938. Edellinen päättyi vuoteen 1932. Keskeiset henkilöt tai henkilöparit saavat nyt oman lukunsa. Pelin avaavat Allu ja Mandi. Heillä alkaa mennä taloudellisesti paremmin kuin viime tapaamalla. Tämä luku onkin sympaattisempi kuin mikään pitkään aikaan. Perheeseen on syntynyt poika, jolle Allu antaa nimeksi Tuomas - ei siis ruotsinkielistä muotoa, sillä Allun mukaan ruotsin kieli on menettämässä asemaansa. Lukujakson alkupuolella Cedi päivitteli kieliriitaa, joka sai suomenmieliset jopa tervaamaan ruotsinkielisiä katukylttejä.
Allu lusimassaAllu on saanut töitä sosialidemokraattiselta kaveriltaan ja onnistunut hankkimaan radion sekä matkagramofonin. Radio on tarpeen Berliinin olympialaisten seuraamiseksi. Hän on istunut vankilatuomion Kakolassa syyllistyttyään Kumous-nimisen lehden painamiseen ja levittämiseen. Etsivän keskuspoliisin miehet seuraavat vieläkin hänen liikkeitään. Urheilun ohella salaiset kokoukset kiinnostavatkin Allua takaiskusta huolimatta. Hänellä on hyviä hetkiä Mandin kanssa romanttisesti kuvatussa Helsingin kesäyössä, mutta Mandi aavistaa, että miehellä on muita naisia. Allu on isänsä poika. Hänen pitkät poissalonsa surettavat pikku-Tuomasta. Allu ymmärtää itsekin, miten hänen luonteensa kiivaus ja peruskatkeruus on sulkenut häneltä monia portteja - samoin kuin monet väärät valinnat, kuten merille meno, jota hän vielä kerran kokeilee. Allun kovin opetus lienee se, että uuden syytteen ansiosta hän ei pääse haaveilemalleen kilpailumatkalle Antwerpeniin työväen jalkapallokisoihin. Hänen lahjakas, ihmepotkunkin opetellut suojatt insa Pali Asplund sen sijaan pääsee. - Westö esittää jälleen hauskan sivuhenkilön tunnistusjekun: Pali Asplund on juuri se voileipiä varastanut koulupoika, jonka Ivar pelasti erottamiselta. Allulla ja Palilla on Nokalla luottamuksellinen keskustelu, jossa tämä seikka paljastuu, samoin kuin kummankin kokemat omaisten menettämiset. Allu vaivaantuu lopulta tällaisesta läheisyydestä ja lopettaa keskustelun.
Allu ei ole tyytyväinen elämäänsäAllu ei ole tyytyväinen elämäänsä. Hän havaitsee, että iän kartuttua hänen parhaat päivänsä urheilijana alkavat olla ohi. Kahvi ja paperossit maistuvat vähän liiankin hyvin, ja lääkärit epäilevät vatsahaavaa. Myös aatteen kaikkivoipaisuus saa kolauksia, kun itärajan takaa tulee tietoja oikeudenkäynneistä ja henkilöiden katoamisista. "Hyvä aate, mutta jätkät pilas", hän saattaisi ehkä ajatella.
Mandi suree ja haaveileeMandi on pahoitellut elämänsä sosiaalista näköalattomuutta Allun matkassa, mutta on oppinut vähitellen sopeutumaan - se rakkaus…. Hän on kokenut katkeran menetyksen, kun juopotteluun sortunut Kaj-veli on puukotettu tanssipaikalla kuoliaaksi. Mandi pakenee päiväuniin elokuvateatterin turvallisessa pimeydessä ja rannalla auringon raukaisevassa lämmössä. Hän myös haaveilee, etäältä tosin, hienosti pukeutuvasta Tauno Palosta, jonka pahanhajuista hengitystä hän joutui haistelemaan vaipuessaan hänen käsivarsilleen sivuroolissa työväen näyttämöllä.
|
Palautetta |
Lähetä palautetta! |
Asko Korpela 20070708 (20070708) o AJK kotisivu o Westo o Webmaster