Punainen paita housujen päällä kiellettyTeoksessa on viime jaksoissa keskitytty muutaman päähenkilön vaiheiden kuvailuun, sivuhenkilöiden kohtaloiden jäädessä lyhyiden kommenttien varaan. Ensin ovat vuorossa Cedi ja Ivar. Westö ottaa esille 1930-luvulla ajankohtaisen Lapuan liikkeen. Cedin poliittinen levottomuus jatkuu: hän ajautuu tämän poliittisen ääriliikkeen, riveihin. Nuorten mustapukuisten miesten joko punoo juoniaan ensin Cedin kotona, sitten muun muassa Kämpin kabinetissa. Vasemmiston nousu huolestuttaa näitä piirejä, ja ne järjestävät historiasta tutut provokaatiot, punaisten paitojen riisumisen ja Työn äänen kirjapainon tuhoamisen. Samoin vasemmistolaisten muilutukset itärajalle tulevat ohjelmaan. Lapualaisten mielestä raskauttavana lisätekijänä oli se, että vasemmistolaiset pitivät punaisia paitoja venäläiseen tapaan housujen päällä. Muistan, että 1940- luvun lopulla ja 1950-luvun alkupuolella isoisäni paheksui samasta syystä tällaista tapaa - paidan väristä riippumatta.
Ivarin muilutusIvar Grandell lukee suomenruotsalaisten toimittajien kesäkodissa kaikessa rauhassa sotakirjaa "Länsirintamalta ei mitään uutta", kun lapualaisten partio saapuu Cedin johdolla hakemaan ruotsinkielisen lehdistön edustajia muilutettaviksi. Varsinaisia etsittäviä ei nyt löydy, mutta Cedi tunnistaa vanhan agitaattorin Ivarin, joka on syyllistynyt lapualaisten pilkkaamiseen nimimerkkipakinoissaan. Hän ilmiantaa Ivarin tovereilleen, ja mies kuljetetaan hukuttamisella uhaten säkki päässä ja kädet sidottuina autiolle luodolle. Sinne hänet jätetään rotkon reunalle. Muiluttajat löysäävät kuitenkin hänen siteitään, joten hän pääsee hetken ponnisteltuaan irti. Aamulla vapauttajat - huolestunut Henriette on eräs näistä - löytävät Ivarin, joten muilutuksella on onnellinen loppu. Lukija saa tietää, että Cedi ilmoitti anonyymisti, missä Ivar on.
Talonpoikaismarssi ja Cedin romahdusWestö kuvaa laveasti vuoden 1930 talonpoikaismarssia Helsingissä. Tähän tapahtumaan lomittuu Cedin hermoromahdus. Hän on kärsinyt unettomuudesta ja juuri marssipäivänä hän saa paniikkikohtauksen kadulla sekä kiiruhtaa viimeisillä voimillaan koriin. Vuoden 1918 veritöiden muistot ovat piinanneet häntä jatkuvasti, ja myös Nitan raiskaustilanne nousee hänen mieleensä. Hänellä on aikomus puhua ongelmistaan Nitan kanssa, mutta juuri silloin tälle tulee lähtö synnytyslaitokselle.
Synkältä näyttääAllun isä Enok päättää alkoholihuuruisen elämänsä ampumalla itsensä. Allun sisarpuoli menehtyy sairauteensa. Näitä tapahtumia Allu käyttää tekosyinä väliensä katkaisemiseen Lucien kanssa. Kumpikin kaipaa myöhemmin suhdetta, Lucie ilmeisesti kipeämmin. Lucie ajautuu muun muassa Henning Lundin seuraan. Henning yrittää palauttaa sopua Ivarin ja Cedin välille - Cedi katuu jo tekoaan, kuten Ivarin muilutuspaikan ilmoittaminenkin todistaa, mutta Ivarin on vaikea antaa anteeksi. Westö kuvaa ex presidentti Ståhlbergin ja tämän vaimon muilutuksen, vaikka kukaan romaanihenkilöistä ei siihen varsinaisesti osallistukaan. Kommunistinen puolue kielletään lapualaisten vaatimuksesta. Suomen sittemmin häviämien sotien jälkeen kommunistit pääsivätkin tekemään lapualaisten pelkäämää myyräntyötä Suomen vahingoksi. - Ainakin pinnalta katsoen iloinen 1920-luku on nyt vaihtunut poliittisesti ankeaan 1930-lukuun, ja myös romaanihenkilöillä menee entistä huonommin. Vain Henning Lund tuntuu porskuttavan kuten ennenkin - ja päähenkilö nimeltä Helsinki pärjää hyvin, jos nyt kasvu ja rakentaminen on näin tulkittavissa. Kovin synkäksi on teos joka tapauksessa käynyt.
|
||
PalautettaAsko Korpela: Kovin synkäksi on teos joka tapauksessa käynyt.
|
||
Lähetä palautetta! |
Asko Korpela 20070708 (20070702) o AJK kotisivu o Westo o Webmaster