Tohtori Jekyll ja Mr. Hyde: Allu KajanderUusi kirja alkaa Allun vaiheiden kuvauksella. Mies kyntää maailman meriä. Hän on saanut ylennyksen lämmittäjäksi ja samalla kolilemppareiden esimieheksi, eli hän valvoo, että pojat heittävät koksia pesään ja pitävät näin höyrynpaineen korkealla. Vasta nyt selitetään, mikä on lemppari. Ainakin asiatekstissä pitää käsitteet määritellä silloin, kun ne ensimmäisen kerran mainitaan - mutta tämä sana tuli esille Allun kirjeessä, joten on ymmärrettävää, että hän ei itselleen tuttuja termejä selittele. Allu sortuu merimiesten vakiopaheisiin eli juopotteluun ja maksullisten naisten käyttöön. Hän jopa asettuu vieraaseen satamaan viettämään ilmeisen vapaaehtoisesti "pummin" elämää. Itse asiassa hän ryyppää säästöjään, eikä pummattuja rahoja. Allu käyttäytyy kotimaisemissa säällisesti, mutta satamissa hän on kuin toinen ihminen. Hän muistelee lahjaksi saamansa R.L. Stevensonin kirjan tohtori Jekyll ja Mr. Hyde-tyyppejä ja kokee olevansa samanlainen. Hän joutuu ryyppyreissuillaan tappeluihin ja hänet ryöstetään pariinkin kertaan.
Huonoja uutisia kotimaastaKotimaasta tulee huolestuttava kirje: Allun sisarpuoli on sairastunut keuhkotuberkuloosiin, sen ajan köyhien vitsaukseen. Siihen tautiin kai Allun äitikin kuoli. Allu kokee pienen suvantokohdan merielämän myrskyjen keskellä: Montevideon satamassa istuskellessaan hän ensin kuulee ja sitten näkee mustan jalkapalloilijan temppuilevan jalkapallolla. Heikko kielitaito kuitenkin vaikeuttaa kommunikointia. Sanotaan, että merimiehet näkivät jo ennen massaturismin aikoja paljon maailmaa, mutta se taisi todella paljolti jäädä vain näkemiseksi, sillä kielitaidon puute esti tutustumisen vieraisiin kulttuureihin syvällisemmin - jos se nyt olisi seiloreita kiinnostanutkaan. Kapakka ja bordelli jäivät monille ainoiksi maamerkeiksi satamassa kuin satamassa - sen kuvan saa myös Allun historiasta. Älykkyys ei ainakaan hänen tapauksessaan näytä takaavan tavallista älyllisempää asennetta vapaa-ajan viettoon.
Mestariksi ilman valmennustaAllu palaa meriltä ja asettuu taas Helsinkiin. Westö pääsee esittelemään Allun silmin, miten Helsinki on muuttunut pojan pitkän poissaolon aikana: uusia kivimuureja on kohonnut kirkontornien väleihin horisonttia täyttämään. Allu menee töihin rakennukselle ja myös alkaa tosissaan pelata jalkapalloa. Mandia hän ei rohkene lähestyä. Hän opettelee Montevideon satamassa näkemänsä jalkapallotempun kaikessa hiljaisuudessa ja esittelee sitä sitten otteluissa vaihtelevalla menestyksellä Lopulta temppu onnistuu. Allu saa mainetta myös oikeistolaisissa jalkapallopiireissä - kansalaissodan rintamalinjat vaikuttavat edelleen urheilussakin. Tuntuu hieman epäuskottavalta, että monta vuotta pelaamatta ollut mies saavuttaisi ilman kummempaa harjoittelua ja valmennusta yhtäkkiä sellaisen pelitaidon kuin Allu. Jalkapallohan on taitolaji - voimia ja kestävyyttä Allulla epäilemättä on - ja merillä sitä on karttunut lisää. Teoksen porvarillinen ja työläisjuoni sivuavat toisiaan kun Henning ja Lucie ovat katsomossa ihmettelemässä A llun ihmepotkua. Ikään kuin hän makaisi ilmassa selällään potkaistessaan pallon, kuvailee Lucie.
Jali Widingin mietteitäJalkapalloihmettä Allu Kajanderia on seuraamassa myös entinen "suurpelaaja" Jali Widing. Hän toteaa pojan luonnonlahjakkuudeksi. Westö käyttää Jalin mietteitä paljolti samaan tapaan kuin taannoin Lucien ja muiden kirjeitä, eli persoonattoman kertojan sijaan: Jali muistelee menneitä aikoja ja historiallisia merkkitapauksia (Bobrikovin ampuminen, Viaporin kapina, jne.) - mutta ennen kaikkea Helsingin kehittymistä rauhallisesta pikkukaupungista monenlaisten aktiviteettien pesäpaikaksi. Samalla hän kelaa myös oman perheensä ja tuttaviensa elämänkohtaloita. Nitan avioliitto saa osakseen huolestuneita mietteitä - Jali ei koskaan ole pitänyt Cedistä, ja sen lukija ymmärtää hyvin. Jali pohdiskelee myös poikansa kohtaloa. Eccun piti tulla ottelua seuraamaan, ja paljolti juuri siksi Jali tulikin paikalle - hän huomaa kaipaavansa kovasti poikaansa. Eccu sattui saamaan käsiinsä kaksi pulloa viskiä ja viihtyi yksikseen niiden seurassa. Luin juuri "ammattimaisen" juopon, Charles Bukowskin omaelämäkerrallisen teoksen "Ham o n Rye". Bukowski aloitti pontevan ryyppäämisen jo teini-ikäisenä ja hän kesti viinaa uskomattoman hyvin. Ankara isä ja muutoinkin kova lapsuus selittänevät hänen kohdallaan tätä riippuvuutta, mutta mikä lienee selitys Eccun osalta? Ilmeisesti äidiltä perityllä luonteenlaadulla on jotakin tekemistä miehen alkoholisoitumisen kanssa - pohdiskelee Jali. Bukowski kuitenkin kirjoitteli juopottelunsa ohessa nelisenkymmentä teosta, mutta Ecculla on ammatillinen alamäki jo tosiasia.
|
Palautetta |
Lähetä palautetta! |
Asko Korpela 20070619 (20070619) o AJK kotisivu o Westo o Webmaster