Kirjeillä vauhtia tarinaanNyt ovat kirjeenkirjoitusvuorossa Lucie, Eccu ja Ivar. Kirjeiden avulla kirjailija saa ajan kulumaan kätevästi ja viedyksi eri juonenpätkiä kätevästi eteenpäin. Tavanomaisella kerrontatekniikalla tekstistä syntyisi helposti hengästynyt kronikka - jota piirrettä uumoilin teoksen alkupuolella. Jos Päätalo olisi pitänyt yllä tällaista vauhtia, hänen kaksikymmentäkuusiosainen Iijoki-sarjansa olisi jäänyt ehkä pariksi niteeksi…
Lucie levittelee perintörahojaanLucie kirjoittaa ystävättärelleen Mily Moreliukselle ja Ecculle. Lucie on Pariisissa tuhlaamassa perintörahojaan - Cedi lunasti hänet ulos Björknäsin kartanosta. Lucie viettää melko päämäärätöntä elämää istuskellen ravintoloissa ja tapaillen nuoria miehiä. Asunto löytyi äidin tuttavien avulla. Tuohon aikaan vain harvalukuisella rikkaalla "yläluokalla" oli varaa - ja kielitaitoa - tällaiseen elämään, joka nykyisin on ainakin jossakin mitassa laajojen kansankerrosten ulottuvilla. Itse asiassa tämä on kuin eläkeläisen elämää. - Lucie antaa erään nuoren miehen "päästä tavoitteeseensa", minkä jälkeen tämän kiinnostus lopahtaa. Lucie tunnustaa ystävättärelleen rakastuneensa tähän mieheen. Suomalaisen ihailijan Lucie karkotti kotitekoisella kummituksella.
Nitalla ja Ecculla menee huonostiSaamme selville, että Cedi ja Eccun sisar Nita ovat menneet naimisiin. Lucie epäilee liiton onnistumista - kuten Eccukin viime lukujaksossa. Cedillä on ollut syrjähyppyjä. Hän haaveilee elokuvaohjaajan urasta ja on ollut yhteyksissä Erkki Karun ja Jägerin kanssa. Ainakin ensin mainittu on tuttu ohjaajanimi. Olikohan Jäger kuvaaja? Cedillä ja Ecculla on ollut riitaa, mutta Lucie puolustelee veljeään. Tämä ei ole muka niin paha kuin miltä vaikuttaa. Tuollaisia selityksiä kuulee usein tosielämässäkin. "Niin on, jos siltä näyttää", sanoi kuitenkin Urho Kekkonen, politiikan ilmiöistä tosin. - Lucien kirjeestä paljastuu myös, että Eccun asiat ovat olleet huonosti. Hän on joutunut olemaan parantolassakin ja keskeyttänyt työnsä, mutta nyt Lucien tietojen mukaan hän olisi taas avannut ateljeensa. Eräs Eccun kirjeistä (vaimolleen) onkin kirjoitettu parantolassa.
Lucie kohtaa kuuluisuuksiaLucienin kirjeet kuvaavat 1920-luvun elämänmenoa Pariisissa. Kääntäjä on onnistunut sanavalinnassaan puhuessaan trotuaarista, valoreklaameista ja huoneustosta. Vielä 1940- ja 1950-luvuilla kuulin näitä sanoja joskus käytettävän. Kirjailija on ujuttanut mukaan muitakin todellisia henkilöhahmoja kuin edellä mainitut: varieteetaiteilija Josefine Bakerin (1906-1975) ja ilmeisesti jazzmuusikko Sidney Bechetin - tosin kirjassa esiintyy nimi Becket. Wikipedia tietää ko. jazzmuusikosta: "Sidney Bechet (1897-1959) was a jazz saxophonist, clarinetist, and composer. He was one of the first important soloists in jazz (beating trumpter Louis Armstrong to the recording studio by several months and later playing duets with Armstrong), and was perhaps the first notable jazz saxophonist of any sort." - Lucie kuulee jazzin sävelkielessä jotakin aivan uutta ja kiehtovaa, ja hän vertaa sitä Eccun esittämiin tavoitteisiin valokuvauksen alalla. Myös itseäni kiehtoo edelleen jazzin innovatiivisuus. - Muita todellisia henkilöitä Luc ien Pariisin muisteloissa ovat säveltäjä Erik Satie ja runoilija Elmer Diktonius. Kirjeessä mainittu Diktoniuksen "Hårda sånger" löytyy Googlesta. - Henning Lund on käynyt Pariisissa ja jostakin on tullut tieto, että hänellä on ollut jotakin tekemistä Agi Niskan liiketoimien kanssa. Algot Niskahan oli kuuluisa salakuljettaja. Algot Niska on "Danny" Lipsasen isoisä. Henningin liiketoimista lukijalle annettiinkin vihjeitä jo aikaisemmin.
Ivar kriitikkojen hampaissaEccun kirjeestä Ivar Grandellille voi päätellä, että Ivar on joutunut pois opettajanvirastaan, ja että hänen runokokoelmansa on saanut osakseen "alhaisen kohtelun" - Åbo Underrättelseriä lukuun ottamatta. Ivarin kirjeistä (kaksi neiti Hultqvistille ja yksi Ecculle) asiat vahvistuvat: juopottelun seurauksena Ivar laiminlöi työtään ja sai potkut. Ivar näyttää olleen Ecculle tärkeä tukihenkilö, ja nyt Eccu vuorostaan tukee Ivaria tämän vaikeuksissa. Ivar saa jopa kutsun tulla Eccun kotiin joulunviettoon. Ivar kiittääkin kirjeessään hienosta joulusta Eccun luona. - Ivar kaipailee Hultqvistiaan, jolla ei mene kovin hyvin Tukholmassa. Kirjeissään Ivar filosofoi ja miettii kohtaloaan. Vuoden 1918 tapahtumat painavat häntä edelleen. Kuitenkin hän päätyy lopulta jonkinlaiseen seesteisyyteen. - Ivar kuvailee kirjeissään Helsinkiä ja mainitsee Hultqvistille tuntevansa kädellään mukulakivien lämmön "niillä kaduilla, joilla kerran kuljit". Kuten Westö jossakin haastattelussa kertoi, Ivar Grandellista tuli teokseen tärkeäm pi henkilö kuin oli alun perin tarkoitus. Tätä tärkeyttä symboloinee Ivarin kirjoittaman repliikin päätyminen teoksen nimeen.
|
Palautetta |
Lähetä palautetta! |
Asko Korpela 20070528 (20070528) o AJK kotisivu o Westo o Webmaster