Pekka Pihlanto
06 Reaalilyseon vangit

 

Taistelujaksot jo ohi?

Tämä lukujakso taitaa olla viimeinen varsinainen sotajakso, mutta siinäkään ei kuvata taisteluja, vaan valkoisten vankien elämää suhteellisen inhimillisissä oloissa. Tunnetusti paljon ankeampaa oli todellisuudessa - sikäli kuin vankeja edes aina otettiin.

 

Teosofi vanginvartijana

Enok kirjoittaa Vivanille ehdottaen Allun tuomista Sipoota turvallisempaan Helsinkiin. Enokin menetettyä elintarvikkeiden takavarikoinnista vastaavan joukon johtajuuden, Sipoossakin ovat alkaneet valkoisiin kohdistuvat terroriteot. Viime jaksossa uhattuina olleet pehtori ja Rurikin vävy Staudinger on nyt murhattu. Vivanin toinen aviomies Santeri Rajala pelkää, että hänet otetaan punaisten joukkoihin, ja niin siinä sitten ilmeisesti käykin. Tapaamme nimittäin valkoisten vankien vartijana Santuksi kutsutun filosofoivan miehen, joka lukee muun muassa Bhagavad-Gitaa. Muut punaiset tuomitsevat sen lahtarikirjallisuudeksi. Muistaakseni Rajalalla oli tällaisia harrastuksia. Santtu, tai Teosofi, kuten vangit häntä kutsuvat, ampuu "vahingossa" itseään käteen, kun häntä oltiin lähettämässä Tampereelle.

 

Uhmakas Cedi

Eccu ja sadat muut vangit viedään Helsingissä sijaitsevaan ruotsinkieliseen reaalilyseoon, missä Eccu tapaa muun muassa ystävänsä Cedin. Eccu elelee paljon omissa oloissaan ja muistoissaan - hän suree edelleen äitiään. Cedi on uhmakas ja haastaa riitaa vartioiden kanssa. Hän muun muassa pilkkaa punakaartilaisten julkaisemien käskykirjeiden kieliasua ja halveksii vartijoitaan muun muassa sillä perusteella, että osa heistä ei ole edes lukutaitoisia. Vankien turvallisuuden takuumiehenä on edelleen ruotsalainen diplomaatti, jota punaiset kunnioittavat siinä määrin, että eivät uskalla ryhtyä väkivaltaisuuksiin. Vangeista osa valitsee myöntyväisyyslinjan ja ryhtyy opiskelemaan, osa on Cedin tapaisia vastarannan kiiskiä. Eccu ei kuulu oikein kumpaankaan ryhmään.

 

Konflikti Mustan Enkelin kanssa

Vangit saavat vastaanottaa paketteja ja kirjeitä. Kirjeiden välityksellä saadaan vihjeitä Tampereen kukistumisesta ja saksalaisten maihinnoususta Hangossa. Suurin osa punaisista muuttuu ystävällisiksi tappion häämöttäessä. Kuitenkin muuan punakaartilainen, rokonarpinen nainen, jota kutsutaan Mustaksi Enkeliksi, tulee entistä kyynisemmäksi ja uhkaavammaksi. Uhmakas Cedi joutuu nöyryyttävään konfliktiin tämän kanssa: nainen asettaa pistimen Cedin kurkulle ja muuallekin, todeten, että hänen tekisi kovasti mieli tappaa tämä.

 

Punaista terroria ei varsinaisesti kuvata

Westö näyttää sittenkin kuvaavan kapinaa ja punaista terroria varsin helläkätisesti. Varsinaisia raakuuksia emme (onneksi) joudu todistamaan. Viime lukujakson takavarikointikohtaus oli eräänlainen "läheltä piti" -tapaus, samoin Cedin konflikti Mustan Enkelin kanssa. Murhista ja kidutuksista saamme tietää vain kuulopuheista. Saa nähdä suhtautuuko Westö yhtä maltillisesti valkoiseen terroriin, joka seuraa punaista terroria kapinan päätyttyä punaisten tappioon.

 

Palautetta 

Lähetä palautetta! 


Kirjoita otsikko palautteelle

Kirjoita palauteteksti tähän


Kirjoita nimesi tähän. (Nimettömiä ei huomoida.)

..ja sähköpostiosoitteesi

Tämän palauteviestin saa Pekka Pihlanto ja kopion Asko Korpela


Asko Korpela 20070421 (20070421) o AJK kotisivu o Westo o Webmaster