Enok johtotehtävissäEnok johtaa punakaartilaisosastoa, joka käy takavarikoimassa elintarvikkeita "kansan tarpeisiin" Lilliehjelmien omistamasta Björknäsin kartanosta. Valkoisten näkökulmasta kysymyksessä on tietenkin ryöstö. Talonväestä ovat paikalla ainakin Rurik Lilliehjelmin tyttäret, pehtori ja Rurikin vävy Staudinger. Yksitoistavuotias Allu on isänsä mukana, ja hän ihmettelee kartanon komeutta: hän tajuaa, että kaikilla siellä asuvilla on oma huone komuuteineen ja posliinisine pesuvateineen sekä muine mukavuuksineen, joista hellahuoneen kasvatti ei ole aikaisemmin tiennyt mitään. Allu ei siis ole vielä sotimisiässä, vaikka sellaista viime lukujaksossa kuvittelin. Allu törmää yläkerrassa nuoreen naiseen, luultavasti Lucieen, joka hieman huvittuneena kyselee, kuka hän on ja toteaa, että tämän ei oikeastaan pitäisi olla siellä.
Riita hillopurkistaEnok käyttäytyy sovittelevasti ja kirjoittaa kuitin kaikista otetuista tarvikkeista - ja ehkä samalla allekirjoittaa kuolemantuomionsa? Käy ilmi, että Enok oli mukana viime lukujakson aseenetsintäpartiossa Björknäsissä. Enokin joukkueessa on väkivaltaista porukkaa, ja eräs miehistä haluaisi ampua pehtorin, mutta Enok kieltää. Hillopurkista kiistelevä Staudinger ei näytä tajuavan., että hänen henkensä on hiuskarvan varassa. Onneksi tilanne laukeaa kun Allu tulee paikalle keittiöön kyselemään ruokaa. Yläkerrassa maistelemansa viikunan hän on sylkenyt pahanmakuisena suustaan.
Tuleeko Enokista marttyyri?Muualla on tapahtunut takavarikointien yhteydessä murhia, mutta Enokin ansiosta siis ainakin nyt niiltä säästytään. Enokin innostus kapinaan on alkanut laimentua - asiat ovat hänen mielestään menossa huonoon suuntaan. Minusta tuntuu, että kirjailija puuhaa rehdistä Enokista marttyyria: johtoasema punakaartilaisosastossa riittää varmankin kuolemantuomioon - tuskinpa kukaan tulee häntä puolustamaan, kun björknäsiläiset eivät näytä edes tajuavan, että hän pelastaa Staudingerin ja pehtorin hengen. Itse asiassa teoksessa vihjataan, että paikkakuntalaiset tulevat sodan loputtua väittämään, että Enok oli aluksi väkivallan kannalla, mutta muutti mielensä, kun näki mihin suuntaan sota oli kääntymässä.
Eccun sairaskertomusEccu Widing liittyy valkoisten vapaajoukkoihin ja joutuu ennen pitkää sotatoimiin. Punaiset piirittävät heidän asemiaan. Käytettävissä heillä on muun muassa tykistöä, ja tietenkin kuularuiskuja. Helsingistä saadaan puhelimitse tieto, että Eccun paras kaveri Zvigu on murhattu hänen pyrittyään ulkonaliikkumiskiellon aikana tapaamaan ystäväänsä Tschalia, joka mainittiin viime lukujaksossa. Loppujakso on osittain Eccun sairaskertomusta. Hän masentuu syvästi tästä tiedosta ja myös vapaajoukkoihin kuuluneiden parin tutun pojan kuolemasta tiedusteluretkellä. Eccu vihaa yhä syvemmin punaisia. Hän ei puhu enää juuri kenenkään kanssa. Ainakin osalle joukoista lohtua tuonut gramofoni rikkoutuu punaisten tulituksessa.
Vapaajoukkojen katastrofiLopulta vapaajoukot joutuvat perääntymään saaristoon, mutta ruoka loppuu ja pakkanenkin ahdistaa. Lopulta joukko antautuu punaisille. Heidän turvallisuutensa takuumiehenä on ruotsalainen diplomaatti. Vangit saavat kuulla karkeita pilkkapuheita, kun heitä kuljetetaan Helsinkiin. Kapinan alettua kerrontaan on tullut aivan riittävää realismia, jota teoksen alkupuolella puuttui: kuten nähdään, Eccun sodasta ei suinkaan tullut huviretkeä. Eccu ilmeisesti pelastuu, mutta todellisuudessa vangit usein teloitettiin puolin ja toisin.
Näinkö se tapahtui?Missä määrin nyt kuvatuilla ruotsinkielisten vapaajoukkojen antautumiseen päättyvillä operaatioilla mahtaa olla todellisuuspohjaa? Koko Etelä-Suomihan oli tässä vaiheessa punaisten hallussa, mutta oliko siellä tämäntapainen valkoisten vastarintapesäke? Vaasasta lähteneet jääkärien johtamat valkoisten joukot tunkeutuivat kevään kuluessa, valtasivat Tampereen ja lopulta Helsingin sekä Viipurin.
|
||||
PalautettaAuvo Sarmanto: Näinhän se tapahtui!
Pekka Pihlanto: Sigurdsin taisteluista
|
||||
Lähetä palautetta! |
Asko Korpela 20070412 (20070409) o AJK kotisivu o Westo o Webmaster