Pekka Pihlanto
05 Enok ryöstöretkellä ja Eccu sotimassa

 

Enok johtotehtävissä

Enok johtaa punakaartilaisosastoa, joka käy takavarikoimassa elintarvikkeita "kansan tarpeisiin" Lilliehjelmien omistamasta Björknäsin kartanosta. Valkoisten näkökulmasta kysymyksessä on tietenkin ryöstö. Talonväestä ovat paikalla ainakin Rurik Lilliehjelmin tyttäret, pehtori ja Rurikin vävy Staudinger. Yksitoistavuotias Allu on isänsä mukana, ja hän ihmettelee kartanon komeutta: hän tajuaa, että kaikilla siellä asuvilla on oma huone komuuteineen ja posliinisine pesuvateineen sekä muine mukavuuksineen, joista hellahuoneen kasvatti ei ole aikaisemmin tiennyt mitään. Allu ei siis ole vielä sotimisiässä, vaikka sellaista viime lukujaksossa kuvittelin. Allu törmää yläkerrassa nuoreen naiseen, luultavasti Lucieen, joka hieman huvittuneena kyselee, kuka hän on ja toteaa, että tämän ei oikeastaan pitäisi olla siellä.

 

Riita hillopurkista

Enok käyttäytyy sovittelevasti ja kirjoittaa kuitin kaikista otetuista tarvikkeista - ja ehkä samalla allekirjoittaa kuolemantuomionsa? Käy ilmi, että Enok oli mukana viime lukujakson aseenetsintäpartiossa Björknäsissä. Enokin joukkueessa on väkivaltaista porukkaa, ja eräs miehistä haluaisi ampua pehtorin, mutta Enok kieltää. Hillopurkista kiistelevä Staudinger ei näytä tajuavan., että hänen henkensä on hiuskarvan varassa. Onneksi tilanne laukeaa kun Allu tulee paikalle keittiöön kyselemään ruokaa. Yläkerrassa maistelemansa viikunan hän on sylkenyt pahanmakuisena suustaan.

 

Tuleeko Enokista marttyyri?

Muualla on tapahtunut takavarikointien yhteydessä murhia, mutta Enokin ansiosta siis ainakin nyt niiltä säästytään. Enokin innostus kapinaan on alkanut laimentua - asiat ovat hänen mielestään menossa huonoon suuntaan. Minusta tuntuu, että kirjailija puuhaa rehdistä Enokista marttyyria: johtoasema punakaartilaisosastossa riittää varmankin kuolemantuomioon - tuskinpa kukaan tulee häntä puolustamaan, kun björknäsiläiset eivät näytä edes tajuavan, että hän pelastaa Staudingerin ja pehtorin hengen. Itse asiassa teoksessa vihjataan, että paikkakuntalaiset tulevat sodan loputtua väittämään, että Enok oli aluksi väkivallan kannalla, mutta muutti mielensä, kun näki mihin suuntaan sota oli kääntymässä.

 

Eccun sairaskertomus

Eccu Widing liittyy valkoisten vapaajoukkoihin ja joutuu ennen pitkää sotatoimiin. Punaiset piirittävät heidän asemiaan. Käytettävissä heillä on muun muassa tykistöä, ja tietenkin kuularuiskuja. Helsingistä saadaan puhelimitse tieto, että Eccun paras kaveri Zvigu on murhattu hänen pyrittyään ulkonaliikkumiskiellon aikana tapaamaan ystäväänsä Tschalia, joka mainittiin viime lukujaksossa. Loppujakso on osittain Eccun sairaskertomusta. Hän masentuu syvästi tästä tiedosta ja myös vapaajoukkoihin kuuluneiden parin tutun pojan kuolemasta tiedusteluretkellä. Eccu vihaa yhä syvemmin punaisia. Hän ei puhu enää juuri kenenkään kanssa. Ainakin osalle joukoista lohtua tuonut gramofoni rikkoutuu punaisten tulituksessa.

 

Vapaajoukkojen katastrofi

Lopulta vapaajoukot joutuvat perääntymään saaristoon, mutta ruoka loppuu ja pakkanenkin ahdistaa. Lopulta joukko antautuu punaisille. Heidän turvallisuutensa takuumiehenä on ruotsalainen diplomaatti. Vangit saavat kuulla karkeita pilkkapuheita, kun heitä kuljetetaan Helsinkiin. Kapinan alettua kerrontaan on tullut aivan riittävää realismia, jota teoksen alkupuolella puuttui: kuten nähdään, Eccun sodasta ei suinkaan tullut huviretkeä. Eccu ilmeisesti pelastuu, mutta todellisuudessa vangit usein teloitettiin puolin ja toisin.

 

Näinkö se tapahtui?

Missä määrin nyt kuvatuilla ruotsinkielisten vapaajoukkojen antautumiseen päättyvillä operaatioilla mahtaa olla todellisuuspohjaa? Koko Etelä-Suomihan oli tässä vaiheessa punaisten hallussa, mutta oliko siellä tämäntapainen valkoisten vastarintapesäke? Vaasasta lähteneet jääkärien johtamat valkoisten joukot tunkeutuivat kevään kuluessa, valtasivat Tampereen ja lopulta Helsingin sekä Viipurin.

 

Palautetta 

Auvo Sarmanto: Näinhän se tapahtui!

Auvo: 
20070411

Westön kuvaus Sigurdsin ja Suitian tapahtumista perustuu ilmeisesti historiallisiin dokumentteihin. Internetistä löytyy teksti, jossa selostetaan Helsingin Liisanpuistossa 16.5.1921 pystytetyn vapaussodan muistomerkin paljastustilaisuutta. Muistomerkillä kunnioitetaan mm. Sigurdissa kaatuneita suojeluskuntalaisia. Heistä ei siis käytetä nimitystä vapaaehtoisjoukko. Paljastustilaisuuteen osallistui mm. tohtori Artur Tollet, joka oli todennäköisesti kirjassa mainitun, Sigurdsissa taistelleen Lonni Tolletin sukulainen.


auvo.sarmanto@kolumbus.fi
 

Pekka Pihlanto: Sigurdsin taisteluista

Pekka: 
20070412

Kiitoksia kommentista! Löysin internetistä seuraavan kuvauksen Sigurdsin taisteluista: "1918 fördes strider i Kyrkslätt, särskilt på Sigurds och Ingels byars områden. Sigurdskåren var en skyddskårsavdelning och dess bas var i Sigurds vid Humaljärvis strand. De röda trupperna omringade Sigurds, men Sigurdskårens trupper kunde fly i skydd av dimman. Till slut kapitulerade de som hade flytt från Sigurds och fördes som fångar till Helsingfors."


pekka.pihlanto@tse.fi
 

Lähetä palautetta! 


Kirjoita otsikko palautteelle

Kirjoita palauteteksti tähän


Kirjoita nimesi tähän. (Nimettömiä ei huomoida.)

..ja sähköpostiosoitteesi

Tämän palauteviestin saa Pekka Pihlanto ja kopion Asko Korpela


Asko Korpela 20070412 (20070409) o AJK kotisivu o Westo o Webmaster