Pekka Pihlanto
04 Kapina puhkeaa

 

Enok punakaartissa

Kapina alkaa tässä lukujaksossa. Allun isä Enok Kajander käy eräiden muiden sipoolaisten punakaartilaisten - muun muassa Helanderin veljesten ja neiti Bäckmanin - kanssa valokuvassa. Muistan nähneeni historiankirjoissa tällaisia studion kulisseissa otettuja kuvia niin puna- kuin valkokaartilaisistakin. Westö näyttää tutkineen niitä tarkasti, ja hänen mukaansa punakaartilaisten kuvista kapinallisia tunnistettiin ja kuvia käytettiin syyteaineistona sodan jälkeisissä jälkiselvittelyissä. Kirjailija kuvaa valokuvistakin näkyvää punakaartilaisten kiihkeää innostusta, joka peittää alleen pahat aavistukset kapinan lopputuloksesta. - Kyseisen sodan nimestä on kiistelty näihin päiviin asti. Kapinasta se näyttää tämän kaunokirjallisen esityksen mukaan alkaneen. Isoisäni (s. 1875) puhui punakapinasta. Tapahtuma oli tietysti eri osapuolten näkökulmasta luonteeltaan erilainen.

 

Punainen valo tietää pahaa

Kapinan alkumerkkinä on työväentalon torniin sytytetty punainen valo. Sen syttymisen todistajaksi on valittu kymmenvuotias porvarispoika Per-Anders, "Pecka" Luther, joka on palailemassa iltamyöhällä Svenska teaternin harjoituksista - hän näyttelee Rinaldo Rinaldinissa. Kotiapulaisen piti saattaa hänet kotiin, mutta kapina lienee vienyt Emmin muihin tehtäviin - niin ainakin Peckan isoveli Tschali arvelee. Maagista punaista valoa tuijottaessaan Pecka putoaa pimeässä kuoppaan, josta "bolsevikit" hänet pelastavat. Näistä annetaan inhimillinen kuva: vaikka ruotsinkielinen lapsi tunnistetaan lahtarin kakaraksi - hän kun puhuu "polseviikeista" - hänen annetaan painua kotiinsa. Tekstissä ei kerrota, onko tässä punakaartilaisten joukossa meille tuttuja henkilöitä - Enok siinä voisi olla ja Allu, joka varmaankin liittyy punakaartiin, ellei jo ole liittynyt.

 

Ivar piileskelee ja pelkää

Turkulainen sosialisti, nyt Wulffin sivumyymälän hoitaja Helsingissä, Ivar Grandell piileskelee vapaa-ajat kotonaan peläten, että punaiset keksivät tämän työväenlehteen kirjoitelleen älykön ja ehkä pakottavat hänet riveihinkin. Kapinan jälkeen hän taas pelkää valkoisia, jotka voisivat asettaa hänet vastuuseen kirjoittelustaan.

 

Eccun ratkaisu

Eccu Widingillä on surua, sillä hänen äitinsä on kuollut. Hänen isänsä, rautatiejohtaja Jali on pidätetty virastaan vallan vaihtuessa, mutta mies suhtautuu tyynesti tilanteeseen. Eccu sen sijaan tuntee voimatonta raivoa punaisten hallitsemassa pääkaupungissa. Hän ei ole enää kiinnostunut insinöörin urasta, vaan valokuvaus vetää häntä - ja huvittelu Helsingin kapakoissa kevytkenkäisten neitosten parissa, kunnes öinen ulkonaliikkumiskielto lopettaa tämän harrastuksen. Eccu tekeekin henkilökohtaisen ratkaisun ja pakenee kaupungista hiihtäen jäätä myöden, ja onnistuu pääsemään omien joukkoon Sigurdisiin. Siellä on tuttujakin: muun muassa Henning Lund ja Julle Enerot, joihin tutustuimme viime lukujaksossa. Cedi ei kuitenkaan ole paikalla.

 

Epävarmuutta miehitetyssä kaupungissa

Westö kuvaa hyvin punaisten riemua uudesta valta-asemastaan ja porvariluokkaan kuuluvien epävarmuutta miehitetyssä kaupungissa, missä kotietsinnät ja pidätykset ovat tavanomaisia. Tämän valossa voi hyvin kuvitella sitä valkoisten riemua ja helpotusta, joka tulee koittamaan toukokuussa Mannerheimin ratsastaessa voitonparaatissa joukkojensa edessä. Mutta vielä on varsinainen sota kauhuineen kokematta.

 

Palautetta 

Lähetä palautetta! 


Kirjoita otsikko palautteelle

Kirjoita palauteteksti tähän

Kirjoita nimesi tähän. (Nimettömiä ei huomoida.)

..ja sähköpostiosoitteesi

Tämän palauteviestin saa Pekka Pihlanto ja kopion Asko Korpela


Asko Korpela 20070402 (20070402) o AJK kotisivu o Westo o Webmaster