Rautatieyhtiön
johtaja Jali Widingin perhe
Nyt marssii taas esiin aivan uusia henkilöitä, vanhojen jäädessä
"lepäämään". Uusien taustat ja lähivaiheet kuvataan
yhtä pedanttisesti kuin ensimmäisen lukujakson henkilöidenkin.
Kirjailija saa näin kuvatuksi Helsinkiään useista näkökulmista
ja eri yhteiskuntaluokkien kannalta. Jali ja Eccu ovat nimittäin hyvin
toimeen tulevaa luokkaa. Isä, Jarl Widing on valokuvausta harrastava
rautatieyhtiön johtaja, ja poika Eric vapauden kevääseen
1917 tultaessa Teknillisen korkeakoulun opiskelija. Äiti, Jalin puoliso,
on sairaalloinen Atti, ilmeisesti heikkohermoinen, synkkyyteen taipuva.
Tytärkin Widingeillä on, Anita. Jalilla on rakastajatar, ruotsalainen
näyttelijätär neiti Hultqvist, mistä Eccu kuulee vihjailuja
jo koulussa.
Eccussa on
levotonta pohtijaa ja elämänläheistä seikkailijaa
Väkeä vyörytetään esiin taas ylen määrin:
Jalin valokuvauskavereita ja Eccun luokkatovereita, jotka kaikki jäävät
luonnosmaisiksi sivuhenkilöiksi. Eccu havahtuu huomaamaan, että
hänessä on sekä synkkämielistä "levotonta pohtijaa"
eli äitiä että elämänläheistä seikkailijaa,
isää, jotka yrittivät raivata itselleen tilaa hänen
sisimmässään. Jali pelkää, että poliittisesti
kiihkeä Eccu lähtisi Saksaan jääkäriksi, mutta
poika jää käymään kiltisti normaalilyseonsa loppuun.
Arvata saattaa, että kansalaissota tulee saamaan hänestä
innokkaan osallistujan: hänet nähdään tässä
lukujaksossa keväällä 1917 vetämässä Teknillisen
korkeakoulun salkoon Suomen punakeltaista leijonalippua. Hänen mielensä
tekisi tarttua aseeseen venäläisiä sortajia vastaan. Helsinki
kasvaa ja työläisiä muuttaa kaupunkiin tehdastyöhön
suurin joukoin. Näiden lapset kivittävät raitiovaunuissa
ajelevaa parempaa väkeä. Pelottavat sakilaiset vetelehtivät
kaupungilla. Synkkiä pilviä kerääntyy taivaalle…
Turkulainen
opettajasosialisti Bolt ja lehtimies l-r
Tapaamme myös turkulaisen oppineen sosialistin, ruotsin ja historian
opettajan Klassiska lyceetistä, Georg Boltin - sekä hänen
oppilaansa ja sittemmin lyhytaikaisen kollegansa Ivar Grandellin. Ivar
kirjoittelee muun muassa työläishenkisiä juttuja Arbetet-lehteen
nimimerkillä "l-r" ja toimii sijaisena poliittisen oppi-isänsä
Boltin koulussa. Bolt saa lopulta radikaalien opetustensa johdosta potkut.
Ivar muuttaa Helsinkiin ja tutustuu boheemeihin opiskelijapiireihin, jotka
majailevat Ullanlinnan uimalassa. Turkulaiset radikaalit pitävät
helsinkiläisnuorisoa yhteiskunnalliselta ajattelultaan takapajuisina,
ja mikä pahinta, aktivoiduttuaan helsinkiläiset heittäytyvät
isänmaallisuuteen sekä Saksan palvontaan. Ivarin enon tuttavan,
rautatieyhtiön johtaja Widingin suosituksesta Ivar saa Helsingistä
opettajan viransijaisuuden - samasta koulusta, jota Eccu käy. Tässä
on (toistaiseksi) ainoa kytkentä tämän lukujakson kahden
juonenpätkän edustajien välillä. Jossakin vaiheessa
mainitaan ohimennen, että Olli Gylfe on Jalin ystävä - Gylfeiltä
koko teos alkoi: heidän palveluksessaanhan oli Allun äiti Vivan.
Lehtimiehestä Wulffin
konttoristiksi
Ivarin opettajan ura Helsingissä päättyy lyhyeen ja hän
palaa Turkuun tuliaisinaan huonosti paraneva tippuri. Hän ottaa vastaan
myyjän toimen ja lisäksi avustaa sanomalehti Arbetetia. Ivar
luopuu kuitenkin poliittisesta toiminnasta ehkäpä pelastaakseen
nahkansa, sillä hän aavistaa, mitä on tulossa - meille kerrotaan.
Edessä on paluu Helsinkiin konttoristiksi Wulffille - jälleen
rautatiejohtaja Widingin suosiollisella avustuksella.
Pääosassa Helsinki?
Kahden ensimmäisen jakson sisältämät päähenkilöiden
taustojen ja luonnekuvien luonnehdinnat ovat jättäneet melko
hajanaisen vaikutelman: juuri kun henkilö on saatu valmiiksi, hänet
siirretään hyllylle. Kuten taisin jostakin lukeakin, Helsinki
näyttää tässä olevan keskeinen "päähenkilö".
Joka tapauksessa ihmiskuvaukset palvelevat ainakin tässä vaiheessa
juuri Helsingin ja sen muutoksen kuvausta. Toivottavasti näyttämöasetelma
kuitenkin alkaa henkilöiden osalta olla pian valmis, jotta näytelmä
voi tosissaan alkaa. Tähän asti on luettu lähinnä rooliluetteloa.
|
Palautetta
Asko Korpela:
Ei se kaikille varpusparveksi...
Asko:
20070326 |
Melkein hävettää, kun henkilöluettelon tekijä
ei näe metsää puilta. Vaikka sama lopputulos onkin Pekalla
ja minulla (ja varmaan kaikilla muillakin) että kovin hajalla ovat
juonen rakennuspuut vielä, on sentään ero 'hajalla' ja 'hajalla'.
Näin lukiessa näyttää siltä, että Pekalla
on selkeänä silmiensä edessä koko sakki. Voisiko tästä
nyt jotenkin rakentaa jonkinlaisen selvän sukupuun? Minä olen
toistaiseksi merkinnyt Exceliin kaikki
henkilömaininnat eli samalle henkilölle tulee monta mainintaa,
kuitenkin korkeintaan yksi per sivu. Aion myöhemmin tehdä sellaisen
luettelon, jossa on vain yksi henkilönimi, mutta perässä
vittaukset kaikkiin sivuihin joilla se esiintyy. Nyt sukupuu olisi vielä
toinen asia. Eli henkilöiden yhteydet toisiinsa. Olen kyllä merkinnyt,
jos on mainittu lisämääre henkilölle. Niistä on
tietysti apua, mutta Pekalla tuntuu olevan selkeä kuva jo nyt. Etkö
voisi laatia kaaviota, piirrosta. Minä kyllä sen sitten ehkä
voisin 'puhtaaksipiirtää' sukupuun tapaisella esityksellä.
asko.korpela@nbl.fi |
Pekka Pihlanto:
Päähenkilöiden "sukupuu"
|
