Pekka Pihlanto 
01 Kronikkamainen alku

Työpaikka menee Allun takia

Ensimmäinen lukujakso vaikuttaa sukukronikalta, joka kuvaa kotiapulaisena herrasväki Gylfenillä aloittaneen seitsemäntoistavuotiaan maalaistytön Vivan Falleniuksen vaiheita viime vuosisadan alun Helsingissä. Jatkoa ajatellen erääksi päähenkilöksi näyttää muodostuvan "Tuppisuu Allu", Allan, Vivanin poika, joka aiheuttaa ennen syntymäänsä äitinsä työpaikan menetyksen. Äidillä on lahja tai kirous nähdä ennusunia. Saapa nähdä, käykö Gylfenin pojan jatkossa huonosti - Vivan kun näkee hänet unessa päättömänä ruumiina. Vivan näkee kyllä Allustakin unen, jossa tämä makaa kuolleena niityllä. 
 
 

Nopea jaloistaan ja älykäs

Allun isä on Enok Kajander, Musta Enok, agitaattori, lyhdynsytyttäjä ja ties mitä, ajoittain viinaan menevä heppu. Hän ottaa Vivanin neitsyyden kesäisten tanssiaisten huumassa, ja ennen pitkää Allu on alulla. - Allu on hiljainen poika, kuten haukkumanimi osoittaa, mutta nopea jaloistaan ja älykäskin - lukupäätä, sanoo opettaja - ja pallopeleissä lyömätön. Suhteellisen ankeista oloista huolimatta hän on ajoittain onnellinen. 
 
 

Enok vaihtuu Santeriin

Enokista ei oikein ole perheenisäksi - hän katoaa välillä useiksi päiviksi ryyppyreissuilleen. Avioeroon tämä liitto päättyykin. Enok tulee kuitenkin poikansa kanssa hyvin toimeen - silloin harvoin kun he ovat yhdessä. Vivanin toinen mies on rauhallinen ja kunnollinen postinlajittelija Santeri Rajala, neljätoista vuotta Vivania vanhempi. Santeri on hengen mies, lukee kirjallisuutta, ei ryyppää. 
 
 

Tiden går

Ajan pyörä etenee vinhasti. Teos alkaa Bobrikovin murhan ensimmäisenä vuosipäivänä 1905 herrasväki Gylfenin kilistellessä lasejaan tapauksen muistoksi, ja lukujakson loppupuolella Allu on jo toisella kymmenellä. Koulussa hän katselee itseään vanhempaa Mandi Salinia. Mandin veli Kaj on Allun kavereita. Pannaanpa Salinin lapset mieleen - ehkä tapaamme heidät vielä. Aika on levotonta: Viaporin kapina, suurlakko ja alkanut maailmansota. Valkoisten ja punaisten kaartit äkseeraavat kaupungin puistoissa ja metsissä. Vivian huolestuu pojastaan, joka kulkee shakissa, ei kun sakissa oikaisee Santeri lempeästi. Musta Enok on asettunut uusine vaimoineen kalastajaksi Sipoon saaristoon Tistelholmiin, ja sinne Vivan toimittaa poikansa. Santerille se sopii hyvin, sillä hän on hieman huolestuneena ajatellut, että toistaiseksi kilttinä pysynyt Allu on sentään nuorena hillittömänä riehuneen Mustan Enokin poika. 
 
 

Romantiikan huntu verhoaa ankeat ajat

Westön teksti soljuu sujuvasti, ja ajankuva on värikäs. Historialliset tosiseikat ovat hallinnassa, mutta näitä ankeita aikoja verhoaa jonkinlainen romantiikan huntu: prostituutio ja muut epäkohdat kuitataan melkeinpä pittoreskeinä kuriositeetteina. Ehkä on toisaalta niin, että nuoret ihmiset - alussa Vivan on 17 ja Enok muutamaa vuotta vanhempi, sekä Allu lukujakson lopussa toisella kymmenellä - ovat optimistisia ja elävät ajassa sen ehdoin, vaikka tulevaisuuden näkymät ovat meidän aikamme mittapuulla hyvin epävarmat. Toisin kuin lukija, romaanin henkilöt eivät tiedä, mitä tuleman pitää. 
 
 

Henkilöhahmot jäävät melko pintapuolisiksi

Vajaassa kolmessakymmenessä sivussa kahlataan ajassa kymmenisen vuotta, ja ehkä juuri siksi teoksen keskeisetkin henkilöt jäävät hahmotukseltaan melko pintapuolisiksi. Heidän ajatuksistaan emme tiedä paljonkaan - yhtä ja toista voimme tietenkin päätellä heidän teoistaan. 
 
 

Yhteiskunnallinen vastakohtaisuus häivytetty

Tälle ajalle tyypilliset yhteiskunnalliset vastakohtaisuudet näkyvät lähinnä vain historiallisissa faktoissa - ainoa tällainen itse romaanin juonessa taitaa olla Gylfenin herrasperhe kontra Vivanin elämänpiiri, mutta sitäkään ei varsinaisesti kärjistetä. Kirjailijalta tämä on ehkä tahallista "sosiaalista korrektiutta", joka tähtää lukijamäärän maksimointiin? En tosin kaipaa rankkaa vastakohtaisuutta tyyliin "Täällä Pohjantähden alla", mutta panin asian merkille. Meneeköhän kansalaissotakin samassa viihteellisessä hengessä? - Helsinkiläislukijat ovat kuulemma innostuneet kirjassa kuvatuista tutuista paikoista. Turkulaisena en näistä piittaa, mutta mielenkiintoni teokseen on kuitenkin herätetty, ja odotan uteliaana jatkoa. 

 

Palautetta 

Asko Korpela: Mukava lukea tällaisia kommentteja

Asko: 
20070319
"alussa Vivan on 17 ja Enok muutamaa vuotta vanhempi, sekä Allu lukujakson lopussa toisella kymmenellä - ovat optimistisia ja elävät ajassa sen ehdoin, vaikka tulevaisuuden näkymät ovat meidän aikamme mittapuulla hyvin epävarmat. Toisin kuin lukija, romaanin henkilöt eivät tiedä, mitä tuleman pitää." 
- Hienosti sanottu. Samoin seuraava: 
"Meneeköhän kansalaissotakin samassa viihteellisessä hengessä? - Helsinkiläislukijat ovat kuulemma innostuneet kirjassa kuvatuista tutuista paikoista. Turkulaisena en näistä piittaa, mutta mielenkiintoni teokseen on kuitenkin herätetty, ja odotan uteliaana jatkoa.
asko,korpela@nbl.fi

Lähetä palautetta! 


Kirjoita otsikko palautteelle

Kirjoita palauteteksti tähän

Kirjoita nimesi tähän. (Nimettömiä ei huomoida.)

..ja sähköpostiosoitteesi

Tämän palauteviestin saa Pekka Pihlanto ja kopion Asko Korpela


Asko Korpela 20070319 (20070312) o AJK kotisivu o Westo o Webmaster