Punainen silmäKaisaniemenpuiston hankeen juuttunut ruotsinkielinen pikkupoika saa olla todistamassa vallan vaihtumista Helsingissä tammikuulla 1918. Siltasaaressa syttyy punainen lyhty Paasitalon torniin kapinan merkiksi. Kotiapulainen, jonka piti tulla pientä teatteriavustajaa vastaan, onkin liittynyt kapinallisiin tai muuten vain villiintynyt omaan henkilökohtaiseen kapinointiin vallankumoushaaveiden huumassa. Poika kipittää yksin kotiin päin radanvartta pitkin, mutta joutuu kohtaamaan oudot mustat varjomiehet. Voisi käydä huonostikin, mutta inhimillisyys voittaa vielä. Eihän pikkupoika ole syypää aikuisten erimielisyyksiin, ulkonaliikkumiskieltokin alkaa vasta seuraavana iltana. Mars kotiin siis! Tinasotilasarmeijat saavat ehkä piankin uuden roolijaon.Ovelasti Westö ujuttaa tekstiinsä joukon historiallisia faktoja
tämän lyhyen välikohtauksen yhteydessä. Alun kuvaus
punakaartilaisten innosta valokuvauttaa itsensä on moniulotteinen
ja mielenkiintoinen. Varmasti kirjailijalla on ollut sellaisia kuvia käytössään.
Jos et ole puolellamme olet meitä vastaanVanha tuttumme Ivar Grandell pelkää. Hän on vaihtanut poliittista kantaa siinä missä kotikaupunkiakin, ja nyt hän haluaisi vain olla rauhassa. Pahimmassa tapauksessa hänet tulkitaan viholliseksi molemmissa leireissä, ja parhaassakin tapauksessa saattaa joutua tunnustamaan väriä, vaikka ei haluaisikaan. Vapaa-ajattelu on käymässä vaaralliseksi, ja Ivar yrittää olla huomaamaton kuin pieni hiiri kolossaan. Hän kerää ruokatarpeita varastoon eikä näyttäydy turhan päiten. Isot kissat liikkuvat nyt kaupungilla, ja paperikaupan pitäjän vahakantinen vihko täyttyy muistiinpanoista. Huhtikuussa tapahtuu merkittävä käänne: saksalaiset vastaavat kutsuun, valta vaihtuu. Pelko ei silti hellitä otettaan, sodan merkkejä on kaikkialla.Eccu hiihtää poisHeikkohermoinen äiti-Widing on kuollut. Perhe suree, kukin omalla laillaan. Anita-sisko hakee lohtua henkimaailmasta, isä haikailee visusti silmälläpidettynä myös muiden naistensa perään, valokuvausharrastus tuntuu kiinnostavan enää vain hänen poikaansa. Ristiriitaisten tunteiden ja ajatusten tempoma Eccu kyllästyy lopulta kotona nyhjäämiseen ja päättää liittyä vastavallankumouksellisten riveihin. Liehuvan lipun alla perhehuolet ja muut yksityiset murheet unohtuvat. Kun ystäviä ei saa kiinni, on lähdettävä yksin, niin kuin on aikaisemmin kavereitten kanssa puhuttu. Huhut kertovat vapaaehtoisjoukkojen kokoontumisesta lähiseudun kartanoitten suojiin. Partiossa saadut taidot ovat varmasti tarpeen, kun nuori mies survaisee suksensa kevätjäille ja suuntaa länteen. Rehkiminen helpottaa kummasti, ja perille Sigurdsin kartanoon Kirkkonummelle saapuva Eccu tuntee itsensä lähes sankariksi. Ei haittaa, vaikkei Cedi olekaan siellä, onhan siellä muita tuttuja.Tämä Eric Widing on tutun oloinen nuori mies. Kauniimpien, rikkaampien ja rohkeampien perässä hiihtäminen on alkanut kyllästyttää häntä, umpihankikin tuntuu nyt paremmalta. Edellisessä lukujaksossa Lucie Lillehjelmin nolostuttanut alkuasukastanssi hävettää miestä itseäänkin jälkikäteen, ylimielisen hurjastelun aika on nyt ohi. Hän ei pakoile kuten Ivar Grandell, vaan haluaa vastuuta, toimintaa ja osallisuutta. Selkeästi hän tunnistaa oman joukkonsa. Ivarilla on paljon vaikeampaa.
|
||
Palautettaasta manner: Hienosti kiteytit
|
||
Lähetä palautetta! |
Asko Korpela 20070411 (20070410) o AJK kotisivu o Westo o Webmaster