|
Tässä lukujaksossa eletään vuodesta 1932 jonnekin vuosien 1936 - 38 välille. Allu ja Mandi ovat menneet naimisiin ja saavat lapsen, ja Cedi yrittää auttaa Eccua tuloksetta. Jakson päähenkilö on kuitenkin Allu. Lähes koko teksti liittyy Allun elämään. Mandin ajatuksetkin kiertävät heidän perhe-elämänsä ympärillä.
Heillä ei mene hyvin, jos ei aivan huonostikaan. Allun tyytymättömyys, jonka hän itsekin tunnistaa, vie hänet toimiin ja tilanteisiin, jotka eivät ole omiaan parantamaan perheen tilannetta. Syntyy kierre: Allu ei ole tyytyväinen itseensä miehenä ja isänä, hän hakeutuu politiikkaan, jonka takia hän ei saa kunnon töitä, jolloin hän on entistä tyytymättömämpi itseensä. Mukana on yleisempääkin ahdistusta, mikä johtuu mielestäni hänen kokemuksistaan Enokin poikana ja merimiehenäkin.
Suhdanteet vaihtelevat, ja samalla Allunkin työtilanne muuttuu. Välillä eletään parempia aikoja, ja Allu saattaa ostaa Mandin iloksi gramofonilevyjä. Radiokin ostetaan, josta Allu seuraa maailman tapahtumia, erityisesti urheilua. Hänen haaveissaan on päästä edustamaan Suomen työläisiä johonkin turnaukseen, mutta ei pääse, koska on jäänyt kiinni lentolehtisten levittämisestä tai vastaavasta. Allu ei ole tyytyväinen, vaikka hänellä on työ, urheilu ja perhe. Hän pettää Mandia, ja ilmeisesti Mandi tietää sen. Nykytietämyksen mukaan Allunkin pitäisi mennä lääkäriin keskustelemaan. Sekä hän että Eccu hyötyisivät terapiasta ja lääkkeistäkin.
Naisnäkökulmaa
Naisena luin tätä jaksoa jälleen naisen näkökulmasta, tällä kertaa Mandin. Voi tyttökurjaa. Miksi hän suostui Allulle ja vaihtoi kaksion ja hyvät työmahdollisuudet kommunistimieheen. Allun ajatusmaailmaan tutustuimme jo aiemmin hänen suhteessaan Lucyyn, ja sama peli jatkuu. Allu ei pidä siitä, että Mandilla menee paremmin kuin hänellä. Pyhä yksinkertaisuus! Jos haluaa perheen, on mielestäni sen hyvinvointi etusijalla, huolimatta siitä, kumpi pariskunnasta rahaa perheen hyvinvointia edistämään tuottaa. Onneksi tässä asiassa on ainakin Suomessa edistytty. On järjetöntä suhtautua nuivasti vaimon työntekoon, jos sillä tavalla saa lapselle ruokaa.
Minun sympatiani ovat täysin Mandin puolella. Hän ajattelee kantaneensa huolta tuntemiensa miesten puutteellisesta todellisuudentajusta koko elämänsä. Niin kai naiset usein tekevät. Ehkäpä synnyttäminen ja vastuu lapsista pitävät naiset lähempänä maankamaraa, eikä heillä ole niin paljon aikaa haihatella. Mandilla olisi ollut mahdollisuus toisenlaiseen elämään, mutta ehkä häneltä puuttui lopullinen rohkeus tehdä päätös. Ainakin hän olisi joutunut luopumaan perheestä, sillä näyttää siltä, että itsenäisen naisen ainoa mahdollisuus säilyttää itsenäisyytensä on olla yksin, kuten Lucy. Välillä Mandi haaveilee pääsevänsä pois, ja ainakin elokuvateatterin pimeydessä hän voi kuvitella olevansa Tauno Palon käsivarsilla - ilman pahanhajuista hengitystä! Ja onneksi naapurin pariskunta voi hoitaa välillä poikaa, jolloin Mandi pääsee Allun kanssa iltakävelylle kuin nuoripari.
|