|
Kuoropojat eli nuoret muusikot Pecka ja Misja oppivat keinon soittaa "oikein". Pitää ajatella naista, jonka iholla soittaa. Musiikki on yhdistämässä suomenkielisiä, työläispoikia ja lukiolaisia, mutta työläispojat oppivat svengin ilman erityisiä keinoja, mitä Theo ja Timmy ihmettelevät. Uusia bändejä syntyy, ravintolojen suosio vaihtelee, mutta yhtä kaikki nuoret - ja vähän vanhemmatkin - rilluttelevat.
Eccun rappio alkaa ja Ivarin rakkaus palaa Helsinkiin
Juhlijoiden joukossa on ilman muuta Lucy, mutta myös eronnut Eccu, joka yrittää unohtaa. Unohtamista auttaa alkoholi, mutta myös kokaiini. Totta kai huumeita on aina saatavilla niille, jotka niitä haluavat käyttää, mutta tuntuu oudolta, että kokaiinia käytetään noin vain. Eccu juo liikaa, mutta kukaan ei tunnu välittävän. Ehkei viinan ja huumeiden vaaroista puhuttu tai ehkä Eccu ja kumppanit ajattelivat, että he pystyvät käyttämään aineita ilman ongelmia. Lucy käy tosin puhumassa Eccun kanssa, mutta hänen neuvonsa luottaa korkeampiin voimiin ei näytä osuvan kohdalleen. Ylipäätään tässä romaanissa ei paljon käsitellä uskonasioita.
Ivar on romaanin henkilöistä se, joka tuntuu eniten pohtivan eettisiä ja moraalisia kysymyksiä, poliittisten lisäksi. Hänkin juo ajoittain liikaa, mutta innostuu välillä kirjoittamaan, jolloin hän elää kahvilla ja sardiineilla. Hän innostuu politiikasta, mutta käsittelee teksteissään ja puheissaan myös kirjallisuutta ja jopa urheilua.
Ivar kokee yllätyksen, kun Henriette saapuu Tukholmasta takaisin Helsinkiin. Ivar rakastaa Henrietteä. Vaikka Henriette kertoo joutuneensa myymään itseään henkensä pitimiksi, Ivar hyväksyy hänet ja löytää vieläpä oikeat sanat, joilla hän vakuuttaa Henrietten rakkaudestaan. Ivarin kuva kovia kokeneena ja kokemuksistaan oppineena miehenä syventyy.
Syöksy mereen
Lukujakson lopulla kerrotaan Henningin ja Eccun viinanhuuruisesta illasta, joka päättyy heidän seuralaistensa kuolemaan johtaneeseen onnettomuuteen. Henning ja Eccu ovat liikekumppaneita, eikä yhdeltäkään lukijalta varmaan jää huomaamatta kohtausta, jossa Eccu käy allekirjoittamassa lainapaperit. Kohtaus enteilee huonoa. Samoin tämän ryyppyreissun edetessä lukija aavistaa, että tässä ei käy hyvin. Lopputulos on kuitenkin karmeampi kuin osasin ajatella. Henningistä on saatu lipevän bisnesmiehen kuva, ja juuri nyt, kun annetaan ymmärtää, että hänellä olisi lämmin suhde johonkin naiseen, nainen kuolee. Ehkä karmeinta on se, että syyllisyyskysymystä ei käsitellä. Miehet kieltävät olleensa juovuksissa, ja poliisi uskoo - tai on uskovinaan - heitä.
|