|
Tämä lukujakso on minusta alkusoitto kirjan kahden maailman kohtaamiselle. Tähän mennessähän kohtaamiset ovat olleet lyhyitä ja sattumanvaraisia, mutta nyt kertoja petaa pysyvämpää kontaktia. Niin ainakin tulkitsen Mandin ja hänen opettajansa Lucien sinunkaupat ja liköörimaljat. Mandin työskentely Eccun ateljeessakin viittaa samaan. Vaikka yhteiskuntaluokkien erot ovat edelleen suuret, on koulutus tie eteenpäin ja ehkä ylöspäinkin. Jos Mandi on saanut työläispojat saatille, niin miksei hän saisi herraspoikiakin kiinnostumaan. Tosin hänen opiskelunsa ja työnsä antavat ymmärtää, ettei Mandi havittele rouvan paikkaa.
Rouvaksi ei halaja Lucykaan. Hän asuu yksin, opettaa kieliä Mandin kaltaisille eteenpäin pyrkiville naisille ja tuntuu elävän sunteellisen ylellisesti: Mandi keskeyttää tulollaan Mickyn ja Lucyn iltapäivänvieton, johon kuuluu likööri ja suklaa.
Eccun valokuvaamo menestyy hyvin, mutta mies ei tunnu olevan onnellinen. Lienee kuitenkin saanut vaimon, joka ymmärtää - tai ainakin jaksaa odottaa kotiin. Eccu istuu edelleen ravintolassa muiden kanssa. Yleinen hauskanpito katkeaa erään kerran, kun Ivar kertoo tarinan köyhästä oppilaastaan. Cedi ei halua kuunnella, vaan suuttuu ja poistuu pöydästä. Ivar tuntuu toimivan tässä jonkinlaisena omanatuntona.
Jakson lopussa kuolee Rurik Lilliehjelm. Onko hänen vaimonsa vielä elossa? Vai onko perheestä enää jäljellä Lucy ja Cedi? Sigganhan kuoli aiemmin. Aikaisempi kommenttini, että naiset ovat ne, jotka säilyvät hengissä kaikissa historian pyörteissä, ei pitänytkään paikkaansa. En ollut ajatellut tauteja, joihin voi nuorikin menehtyä.
|