|
Kevään koulukiireet alkavat olla takana, ja pääsen taas kirjoittamaan. Olen lukenut kirjaa "lukujärjestyksen" mukaan, mutta kommentointi on jäänyt odottamaan. Olen paitsi lukenut kirjaa myös tutustunut muiden kirjoituksiin: minulla on tapana tarkastaa lukupiirin sivut samalla kuin sähköpostikin. Joku kyseli omassa tekstissään, lukeeko näitä kukaan. Minä ainakin luen jokaisen kirjoituksen.
Uusi aika
Romaanin varakkaampi väki viettää aikaa ravintolassa, mutta kertoja mainitsee köyhempienkin ryyppäävän. Minusta on hauska kommentti, että tavallaan kieltolaki yhdisti kansan: kaikki joivat laittomasti.
Vaikka uusi aika oli alkanut, moni asia säilyi samana. Widingit & kumppanit saattoivat juhlia, mutta Vivan perheineen sinnittelee köyhyydessä. Uutta ovat kuitenkin naisten aseman muuttumien: he voivat pitää hauskaa ravintolassa niin kuin Lucie ja muut tai aloittaa itsellisen elämän ja hankkia koulutusta niin kuin Mandi. Eccun valokuvaamo on uutta, ja tavallaan uutta on myös Ivarin paluu opettajaksi. Sekä Ivaria että Eccua painavat sota-ajan muistot, mutta Cediä ilmeisesti ei.
Nyt kun selailen tekstiä uudestaan, kiinnitän jälleen huomiota ajankuvaan. On hauska lukea asioista, joita tunnistaa historiankirjoista tai dokumenteista. Tosin sen verran paljon tässä on viittauksia, ettei kaikkia tunnista, ja siksi onkin mukava, että osa lukupiiriläisistä on ehtinyt ottaa selvää tekstissä mainituista henkilöistä tai tapahtumista.
Henrietten ja Ivarin romanssi oli yllätys. En osaa sanoa, miksi, mutta yllätys se oli. Tai eihän kyseessä ole varsinainen romanssi, vaan oikeastaan kahden aikuisen lämmin suhde, joka ei valitettavasti pääse jatkumaan.
|