|
Näkökulman vaihtuminen on ihan virkistävää, mutta kun edellisestä lukukerrasta on jonkin verran aikaa, menee hetki, ennen kuin olen taas kartalla. Edellisessä kirjoituksessani tekemäni historiankulun tiivistelmä auttoi onneksi. Puhutaan helmikuun lopusta, kun Helsingissä on vahva punaisten ote ja Santeri Rajalankin pitäisi liittyä kaartiin. Miten mies, joka lukee Bhagavad-Gitaa, voisi liittyä mihinkään ase kourassa? Hankalaa on, ja Allukin on tulossa takaisin Helsinkiin, kun isän luona on jopa rauhattomampaa. Enok näyttää saaneen tarpeekseen, ja haluaa ainakin poikansa pois.
Ivar Grandellia ei ole kukaan ainakaan vielä tullut hakemaan, ja hän sinnittelee vähällä ruoalla ja sokerittomalla teellä. Miehen mieliala on matala: kaikki ihmisten sisällä on ilman valoa.
Punaisten vankina
Jouko Vahtolan historiankirjassa mainitaan, että punakaarteissa oli yleislakon lopulla 50 000 miestä, joten jos vapaajoukkoja on Etelä-Suomessa ollut, ei ole mikään ihme, että Cedin ja Eccun mielestä punaisia oli "aina niin saatanan paljon". Vankeus ei sovi kummallekaan pojalle, vaikka olot eivät ihan pahimpia mahdollisia ole: ruokaa saadaan ja kaupunkilaisilta tuodaan lisää, jopa kirjoja on ajanvietteeksi. Neidot lähettävät rakkaudenosoituksina hius- ja muitakin kiharoita.
Eccu masentuu. Hän ei pysty pitämään synkkiä kuvia pois mielestään. Hän ajattelee äitiään ja isäänsä sekä tulevaisuuttaan. Hänen tulevaisuuteensa ei kuulu kosto, vaan hän miettii, miten voisi elää ja parantaa "sielunsa haavoja".
Cedi sen sijaan suunnittelee kostoa. Cedistä saa aika vastenmielisen kuvan. Hän pitää itseään parempana kuin punaiset, eikä hän tule kaikkien valkoistenkaan kanssa toimeen. Eccu pohtii, miten Cedi ylimielisyyksissään painottaa asemaansa kuten muukin hänen perheensä lukuun ottamatta Lucieta, jonka töykeys näyttää olevan luonteenpiirre.
Cedi ja Musta enkeli
Cedi pilkkaa vartijoita: "Hämärästi ajateltu on hämärästi sanottu!" Sitaatti kuulostaa ihan äidinkielenopettajalta. Minäkin olen jotain tuonsuuntaista suustani oppitunnilla päästänyt. Minun suustani se tarkoittaa sitä, että opiskelija ei ole käyttänyt tarpeeksi aikaa pohtiessaan esim. esseensä aihetta, vaan kirjoittanut hätäisesti. Cedi sen sijaan pilkkaa ihmisiä, joilla ei ole ollut samoja mahdollisuuksia saada opetusta ja sivistystä kuin hänellä. Cedin mielestä toisille ei varmaan edes kuulu oikeus oppia, koska heidän osansa on tyhjentää hänen huussinsa - kirjan sanoin "ihmiset joita hän hädin tuskin piti kelvollisina tyhjentämään Björknäsin makkia".
Jos Cedi ei uhittele liikaa ja tule ammutuksi vankilassaan, hänen voisi tulevaisuudessa kuvitella olevan rohkea, mutta vihattu upseeri, joka saa kuulan selkäänsä kesken taistelua. Lukujakson loppukohtaus, jossa Cedi ottaa yhteen Mustaksi Enkeliksi kutsutun naisvartijan kanssa, pani miettimään, mikä sai Cedin pois tolaltaan, hengen vai miehuuden menettämisen pelko. Eletään huhtikuuta, eli saksalaiset ovat jo maassa, ja Mannerheim matkalla kohti Viipuria. Miehet vapautetaan päivää ennen saksalaisten paraatia ja vankilaan marssitetaan uudet vangit. Osat vaihtuvat.
|