|
Vuoden 1918 tapahtumista en ole koskaan kuullut keneltäkään sukulaiselta. Vaarini ja ukkini eivät kertoneet edes sotamuistoja. Eivät olleet kumpikaan mitään tarinankertojia. Toista isoäideistäni en ole koskaan tavannut, ja toinen on joskus kertonut, millaista oli "piikana pappilassa". Toisaalta pidän asiaa hyvänä, koska en ole saanut perintönä minkäänlaista "vihaa", en ryssä- enkä herravihaa. Toisaalta monet historiankirjojen tapahtumat olisivat varmaan elävämpiä ja paremmin mielessä, jos niistä olisi tarina - vieläpä oman suvun tarina.
Valokuvaajalla
Tätä katkelmaa lukiessani historiankirja alkoi elää. Muistan nähneeni kuvia punaisten puolella taistelleista ja ihmetelleeni heidän monesti nuorta ikäänsä. Valokuvaajalla käyminen lienee tuohon aikaan ollut harvinaista, ainakin köyhien parissa. Tässä tulee mainiosti ilmi, miten eri tavoin "sotilaat" kuvaukseen suhtautuvat: jotkut uhittelevat, jotkut ovat leikkisiä ja neiti Bäckman Paippisista keimailee kuvaajalle.
Lapsen osa
Pecka Lutherin kokemukset kapinayönä eivät loppujen lopuksi olleet kovinkaan pahoja, vaikka lukiessani ajattelinkin, että hänestä tulee ensimmäinen uhri. Peckan löytäneet punaiset olivat inhimillisiä, mutta olisiko tuolloin voinut olla jokin niin murhanhimoinen joukko, että olisi tappanut pikkupojan. Minkäikäisiä lienevät olleet nuorimmat kahakoihin osallistuneet? Punaisten puolella kaatui naisia, mutta entä valkoisten?
Grandellin piilo
On kiehtova ajatus, että joku olisi voinut pysyä sivussa, mutta ikään kuin osallisena ja kirjoittaa tapahtumista. Grandellin kohtalo kiinnostaa minua. Onko mahdollista pysytellä syrjässä? Antaako ympäristö siihen mahdollisuuden? Entä miehen omatunto? Grandellin hahmossa kirjailija voi tuoda tavallaan puolueettoman tarkkailijan äänen tähän vahvan vastakkaiseen tilanteeseen.
Eccun ratkaisu
Eccu Widing ei halua pysytellä syrjässä. Häntä ei aja nuoruuden into olla mukana tapahtumissa, vaan oikeastaan tarve olla mukana jossakin, tehdä jotakin. Muuten pimeät ajatukset tulevat liian lähelle.
Kun kapinaa oli jatkunut viikon, teki Eccu Widing oman päätöksensä ja lähti matkaan etsimään omiaan. Vaikka Zviga Zweygbergk ei lähtenyt, perillä oli paljon tuttuja. Olipa siellä joku tyttökin, eli naisilla oli ilmeisesti myös sijansa valkoisten puolella, ainakin hoitajina.
|