Mukava saada nainenkin päähenkilöksiKirjan etuliepeestä asia olisi jo selvinnyt, mutta en tavoistani poiketen lukenut niitä ennen tämän luvun lukemista, joten oli iloinen yllätys, että yksi päähenkilöistä on nainen. Ehdin jo pelätä, että kaksi miespäähenkilöä vievät tarinan täysin politiikan ja tappelujen suuntaan. Eipä silti, Louise "Lucie" "Lucy" Lilliehjelm vaikuttaa niin päättäväiseltä tytöltä, että miksei hänestä voisi kehkeytyä poliitikko. Naispäähenkilöllä on joka tapauksessa hyvät mahdollisuudet selvitä hengissä kaikki edessä olevat tapahtumat, ja hän voi tuoda "kotirintaman" näkökulmaa. Allu Kajanderin selviytymisen puolesta en löisi vetoa penniäkään enkä oikein usko Eccu Widinginkään pysyvän hengissä tulevissa kahakoissa.Lucien erehdysTämä on jo kolmas luku, jossa huomaa, ettei naisen osa ole helppo. Lucie on 16-vuotias, hän elää keskellä mullistuksia, mutta hänen maailmansa täyttävät sisäiset mullistukset. Hän vaikuttaa päättäväiseltä: ei suostu tottelemaan lapsuuden nimeään, vaan "vaihtaa" sen toiseksi. Lucie on keskimmäinen lapsi isän ihaileman Siggan-isosiskon ja Cedi-veljen välissä. Hän pystyy jonkin verran vastustamaan vanhempiaan eikä lähde kesänviettoon Hankoon.Lucien älynlahjoista ei puhuta, mutta hän kirjoittaa ylioppilaaksi ja aloittaa taidehistorian ja ranskan opiskelun yliopistossa. Ainevalinta kuulostaa sopivalta hienon perheen tytölle, jonka ei tarvitse eikä kai olisi sopivaakaan toimia missään ammatissa. Hänen ajanviettotapansa, kahviloissa istuminen ja juhlissa käyminen, ennakoivat hankaluuksia. Mielessäni kävi, tuleeko Luciesta Atti Widingin toisinto. Sitten Lucie erehtyy käyttäytymään huonosti. Nykynaisen on vaikea ymmärtää koko juttua. Voi Lucie-raukkaa - ja voi poikaparkoja. Heille on opetettu tietty moraali, jonka avulla he parhaansa mukaan yrittävät elää. Kaksinaismoralistista on, että Hemming - siis poika - voi viedä tyttöä auto- ja kävelyretkille sekä halailla ja suudella varmasti ymmärtäen tekonsa, mutta Lucien - siis tytön - harteilla on siveys. Tyttöä voi yrittää houkutella, mutta jos hän suostuu, niin hän on huono nainen. Poika ei ole tehnyt mitään? Tylyintä tässä kertomuksessa on, että Cedi-velikin alkaa suhtautua siskoonsa eri tavalla asian tultua hänen tietoonsa. Mielestäni tämä kohtaus on omiaan vaikuttamaan Lucien
koko tulevaisuuteen. Luciehan kasvaa teoksen aikana teinitytöstä
aikuiseksi. Jos koko Poli tietää Lucien olevan "kättenpäällepanijatar"
eli riittävän huonoksi huhuttu, mistä hänelle löytyy
sopiva aviomies? Mitä muita vaihtoehtoja hänellä olisi?
Huomaako Lucie miesten maailman epäreiluuden ja lähteekö
hän muuttamaan sitä? Oliko tuohon aikaan säätyläisnaisella
mitään mahdollisuutta yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen? Tiedän,
että punaisten joukossa oli naisia, mutta minulla ei ole mitään
käsitystä, minkälaisessa asemassa he olivat. Olen nähnyt
kirjoissa kuvia ase kädessä poseeraavista naisista, mutta hieman
epäilyttää, pääsivätkö naiset 1900-luvun
alussa tosi toimiin. Tosin työläisoloissa oli tasa-arvo kai käytännön
sanelemaa - jokaisen kynnelle kykenevän työpanosta tarvittiin.
Olisiko henkilökaarti jo koossa?Nyt vaikuttaisi siltä, tai ainakin toivoisi, että jengi on kasassa. Meillä on "meille" kertova kaikkitietävä kertoja, joka pääsee kahteen erilaiseen työläiskotiin Allun ja Ivarin kanssa ja kahteen hyvin toimeentulevaan porvarisperheeseen Eccun ja Lucien kautta. Näin sanoessani en väitä, että Westö kirjoittaa pelkkiä tyyppejä. Minua ainakin kiehtoo Lucien persoona ja tuleva kohtalo. Kuten aiemmin mainitsin, Allun pelkään saavan surmansa punaisena ja Eccun joutuvan valkoisten joukossa pahaan paikkaan. Kannen etulieve paljastaa, että Eccu "hukuttaa surunsa viinaan", mikä kuulostaa loogiselta: hänen voi nähdä yrittävän vaientaa persoonansa synkkää puolta alkoholilla.Pirkko kirjoitti 2. luvun kommentissa, että kukin sukupolvi haastaa
vanhempiensa arvot tavalla tai toisella. Kaikkien päähenkilöiden
käytöksestä voi tätä kapinaa jo nähdä.
Ihmisiä isommat tapahtuvat ovat kuitenkin edessä. Kirjan asetelmasta
on tulossa mielenkiintoinen: Missä määrin Allu, Eccu, Lucie
ja Cedi puolustavat omiensa, punaisten tai valkoisten, joukossa oppimaansa
arvomaailmaa ja missä määrin he pystyvät sitä
vastustamaan? Onko mahdollista pysyä puolueettomana?
Kielitaidottoman marinaaYläluokan perheen elämässä ranska ja saksa ovat varmaan luontevia kieliä, mutta minulle 1970-80-luvuilla koulunsa käyneelle, työläistaustaiselle kaikki kielet ovat vieraita ja koulussa opittuja. Pidän itseäni suhteellisen kielitaitoisena, koska pärjään englannilla, pystyn lukemaan HBL:ää ja osaan smalltalkata saksaksi. Lukiossa luin hetken ranskaa ja venäjää olen opiskellut alkeiskurssilla kansanopistossa, joten tunnen joitakin venäjän ja ranskan sanoja ja sanontoja. En ole mikään Askon kaltainen kielinero, mutta en siis täysin kielitaidotonkaan. Tämä ei ole ensimmäinen kerta, kun harmistun siitä, että teoksessa käytetään vieraskielisiä sitaatteja, joita en ymmärrä. Jos voisi olla varma, että sitaatit ovat vain paikallisväriä antamassa, lukija voisi sivuuttaa ne rennosti, mutta tässä tapauksessa vielä sanotaan, että Lucie kirjoittaa salaisuuksia ranskaksi! Tekstikatkelmat eivät siis vaikuta olevan yhdentekeviä. Jos ne ovat teoksen etenemisen, henkilökuvan tai tulkinnan kannalta tärkeitä, miksei niitä voi suomentaa.Muistelen tässä yhteydessä kiitollisena Kunnon sotamies Shvejkiä ja Boris Akuninin Ernst Fandorin -dekkareita, joissa on käännetty alaviitteisiin kaikki, myös englanninkieliset lausahdukset. Myös Virpi Hämeen-Anttilan kirjoissa on vieraskielisiä sitaatteja, pääsin eräässä tilaisuudessa sanomaan asiasta hänelle. Samassa yhteydessä keskusteltiin myös siitä, pitäisikö teoksen yhteyteen liittää henkilöluettelo. Meidän lukupiirimme jäsenet eivät siis ole ainoita, jotka kaipaisivat apuja. Onneksi tässä piirissä on kielitaitoisia. Voisitteko ystävällisesti kääntää esim. sivuilla 70 ja 86 sekä 89-90 esiintyvät ranskankieliset tekstit.
|
Palautetta |
Suomennokset |
| s 70 (62 ruotsalaisessa)
je vous remercie, cher Monsieur, de mavoir conduit à table et de m'avoir fait une bonne conversation, cela m'a beaucoup plu kiitän teitä, hyvä herra, siitä että saatoitte minut pöytään ja kävitte kanssani hyvän keskustelun, se miellytti minua suuresti s 86 (75)
Tänään isäni ja Siggan hautasivat hänen (=isän) kirjeenvaihtonsa paikkaan, jota en sano. He toimivat hyvin naurettavasti kuin kaksi hullua, jotka pitävät itseään salapoliisiromaanin sankareina. s 89-90 (78)
Hän suuteli minua kun ohitimme Leppävaaran kartanon. Minä suutelin myös. Ja mikä pitkä suudelma... J'ai tellement assez de tous ces non qu'on m'a imposés, il (luulen, että pitäisi olla ils) ne sont pas les miens, ils sont lá pour quelqu'un d'autre pas pour moi. Olen niin kyllästynyt kaikkiin niihn ei-sanoihin, joita pannaan nimiini, ne eivät ole minun sanomiani, ne on sanonut joku toinen, en minä AJK. |
Lähetä palautetta! |
Asko Korpela 20070402 (20070402) o AJK kotisivu o Westo o Webmaster