Jouko Kinnunen 
02 Uusia henkilöitä marssitetaan näyttämölle

On se Asko aikapoika, kun hän pyöräytti aika altayksikön henkilögallerian lukupiirille. Asko näyttää lukevan teosta ruotsiksi. Asko saat vielä kertoa meille, voimmeko me muut myös osallistua henkilögallerian päivitykseen ja miten se tapahtuu. 

Henkilökuva Jarl Widingistä on mielestäni aika hieno. Ihmiset voiva olla intohimoisia niin monen eri asian suhteen, jotkut ovat onnekseen löytäneet työn josta pitävät, toisten intohimon kohteet liittyvät vapaa-ajan viettoon. Niin on myös Jalin laita. Hän uhraa paljon aikaa ja vaivaa valokuvaukseen, mutta samalla hän ei kuitenkaan saa kaipaamaansa tunnustusta uhrauksen palkkiona: aina joku muu pokkaa Amatörfotografklubbenin jokavuotisen kiertopalkintopokaalin. Niinhän se on, Jaleja on tässä maailmassa paljon enemmän kuin Volodjoja, jotka onnistuvat olemaan parhaita jossakin yhtenään. Miksi me olemmekin niin kauhean superlatiivisuuntautuneita: paras, suurin, kaunein, merkittävin jne? 

Pidin kovasti ensimmäisen kirjan alkusanoista "ensimmäisenä sotatalvena Jali Widing saattoi vielä kuulla lumen satavan". Jalin suhde lumeen onkin suorastaan pakkomielle: lunta piti olla, jotta se hänen kaipaamansa "kaikkien valokuvien äiti" syntyisi. Teollistuminen oli Jalista haitallista sen vuoksi, että hänen rakastamansa lumi likaantui mustaksi mössöksi. Kyllähän se niin on, että vastasatanut, puhdas lumi on kaunista. Itse huomasin, kuinka paljon lumesta pidänkään, kun asuin kaksi vuotta La Pazissa, Boliviassa. Lunta oli vain kaukana horistontissa peittämässä Illimani-vuoren huippua. Paluu Eurooppaan tapahtui alkutalvesta, ja se talvi oli runsasluminen. Joka aamu kun näin lumisen maiseman, tunsin itseni tosi onnelliseksi. 

Isä-Jalin ja Eccu-pojan arvattavissa olevaa tulevaa välirikkoa pohjustetaan huolellisesti kuvailemalla eroja isän ja pojan mielenkiinnon kohteissa ja maailmankatsomuksessa. Saapa nähdä mihin Erik-Eccu vielä ryhtyy. Hermoheikko äiti saattaapi hyvin toimia motiivina Eccun myöhempiin ongelmiin, jos sellaisia ilmaantuu. Haa, kirjan sisälehdessä mainittiinkin, että Eccu hukuttaa jossain vaiheessa surunsa viinaan. 
 
 

Aatteen paloa

Seuraavassa luvussa kipaisemme tutustumassa Turun sosialistipiireihin ja perustamassa työnväenlehti Arbetetin. On hassua lukea näistä monessa suunnassa siinneistä ideoista utopiayhteisöistä. Kyllä niitäkin on varmasti joku tarkemmin tutkinut, mikä meni vikaan. Olen varma, että utopiayhteisöjä tutkimalla oppisi hyvin paljon ihmisestä sosiaalisena eläimenä. Oma perusasenteeni on, että yhteiskuntarakennelmat, jotka rakentuvat väärään oletukseen ihmisen perusluonteesta ovat tuhoon tuomittuja. Kyllä markkinoiden näkymättömälle kädelle ja terveelle oman edun tavoittelulle pitää jättää tilaa sanoo kansataloustieteilijä-minäni. Altruismin varaan rakentaminen on todella uhkarohkeaa. 

Olen tavannut aika paljon aatteen palon elähdyttämiä ihmisiä kehitysmaayhdistysten piireissä. On kyllä kiehtovaa olla mukana yhteisöissä, joilla on yhteinen idea asioiden tärkeysjärjestyksestä. Yhdessä vaiheessa opintoja pohdin puolivakavissani hankkitumista johonin Emmauksen tapaiseen yhteisöön asumaan. Mutta toisaalta se oikein sopinut yhteen opintojen kanssa. Minulla oli kova halu opiskella ja valmistua, enkä halunnut jäädä roikkumaan käytettyjen huonekalujen keskelle ilman päästötodistusta. Työleiri Etelä-Ruotsin Emmau Björkåssa riisui minut liiasta romantiikasta: näin mitä arki siinä toiminnassa tarkoittaa. 

Jotenkin surkuhupaisia nämä kirjan sosialistihahmot ovat eikä heille kovin hyvin käykään. Sekä Georg Boldt että Ivar Grandell saavat potkut opetushommista, vaan mehän voimmekin tietysti suhtautua heidän ideoihinsa alentuvasti jälkiviisauden turvin. Mutta miltä mahtaisi maailma näyttää, jos työväenliikettä ei olisi syntynyt? Itseltäni meinasi muuten mennä ohi tärkeä (?) linkki Ivar Grandellin ja Widingien välillä: Jali tunsi Grandellin edesmenneen isän ja toimi kahdesti Ivarin suosittelijana. Kiitos Pekan tekstin tuli tämäkin nyt noteerattua. 

 

Palautetta 

Asko Korpela: Oh tätä rikkautta

Asko: 
20070326		 Ensiksi: galleriaan voi osallistua täydentämällä ja korjaamalla siinä esiintyviä tietoja ihan vain tavallisella sähköpostilla (mainiten sivunumeron; tässä on nyt se hankaluus että on eri sivunumero suomalaisessa ja ruotsalaisessa; minulla on vain ruotsinkielinen, mutta ylläpitäisin myös suomenkielistä, jos joku sitä tekisi. Merkityksettömiä sivuhenkilöitä voisi jättää pois, mutta miten sen tietäisi etukäteen, kuka on merkityksetön sivuhenkilö?). 
Kovin harvapäiseksi tunnen itseni tätäkin tekstiä lukiessani. Niin paljon tulee kuvaan tiheyttä ja jämäkkyyttä. 
"Oma perusasenteeni on, että yhteiskuntarakennelmat, jotka rakentuvat väärään oletukseen ihmisen perusluonteesta ovat tuhoon tuomittuja. Kyllä markkinoiden näkymättömälle kädelle ja terveelle oman edun tavoittelulle pitää jättää tilaa sanoo kansataloustieteilijä-minäni. Altruismin varaan rakentaminen on todella uhkarohkeaa." -  Näin minäkin ajattelen - ehdottomasti.
asko.korpela@nbl.fi

asta manner: Samaa ajttelin

asta: 
20070326

Kirjoitit: "Isä-Jalin ja Eccu-pojan arvattavissa olevaa tulevaa välirikkoa pohjustetaan huolellisesti kuvailemalla eroja isän ja pojan mielenkiinnon kohteissa ja maailmankatsomuksessa. Saapa nähdä mihin Erik-Eccu vielä ryhtyy." Hyvin samantyyppisen ajatuksen minäkin sain eli miksi pojan ja isaän eroja niin paljon kuvailtiin. Ennakoiko tämä isän ja pojan välisiä ristiriitoja?


asta.mannr@tse.fi
 

Lähetä palautetta! 


Kirjoita otsikko palautteelle

Kirjoita palauteteksti tähän

Kirjoita nimesi tähän. (Nimettömiä ei huomoida.)

..ja sähköpostiosoitteesi

Tämän palauteviestin saa Jouko Kinnunen ja kopion Asko Korpela


Asko Korpela 20070326 (20070322) o AJK kotisivu o Westo o Webmaster