Jouko Kinnunen 
01 Sittenkin Westön kelkkaan?

Ja niinpä kirjoittelen taas lukijakommentteja lukupiirissä, vaikka puoliksi lupasin pitää taukoa ainakin tämän kirjan verran. Mutta kun lukaisin Pirjopäivin kommentit, uteliaisuuteni kirjaan heräsi. Jo se seikka että olen paljasjalkainen stadilainen - vaikka nykyään Maarianhaminassa asunkin - herätti perusmielenkiinnon kirjaan. Mutta oikeastaan se ratkaiseva koukku oli Eugen Shaumanin maininta alussa. Eihän hän toki kirjaan liity muuten kuin virstanpylväänä ajan virrassa, mutta minulle sillä oli oma merkityksensä. Kirjoitin oitis sähköpostin ystävälleni Lassi Auteriselle, jolle tämä mainittu Eugen Schauman on jonkinlainen isoeno, en muista monennessako polvessa, mutta sukua kuitenkin. Lassi ystävällisesti hankki kirjan suomenkielisen laitoksen minulle jota Maarianhaminsta ei saa, ja kun käväisin Helsingissä eilen sunnuntaina kaappasin kirjan mukaan työmatkalleni Washingtoniin. Lassi ehti itsekin lukea kirjasta puolet ennen kuin hain sen häneltä. Hänen mielestään kannattaisi piirtää jonkinlainen roolihenkilöiden kartta, jotta kirjan suuri hahmojen määrä pysyisi handussa. Kiinnostuuko joku tällaisesta lisähankkeesta? Asko, mitä sanot, onnistuisiko vaikka excelissä sellaisen kaavion piirtäminen? Sitä voisi vaikka päivittää lukusouvin aikana. 
 
 

Elossa olevan kirjailijan kommentoinnin mahdollisuudet

Asko kertoi jonkinasteisesta aversiostaan nykykirjallisuutta kohtaan. Kun kyseessä on vielä elossa oleva kirjailija, juolahti mieleeni, että joku, ehkäpä Asko itse, voisi lähestyä kirjailijaa ja Otavaa ja kertoa lukupiiristä. Ehkä voisimme saada kommentteja kommentteihimme kirjan varsinaiselta asiantuntijalta Westöltä? 
 
 

Itse tarina

Pekka on oikeassa, että alku on kronikkamaisen nopea. Itseäni kiinnostaa se näkökulma, jolla tätä mennyttä maailmaa lähestytään, sen ajan nuorten näkökulmasta. Nuoruus tuntuu joskus olevan sietämättömän helppoa verrattuna menneeseen aikaan, kun ajattelee, että materiaaliset olot ovat keskimäärin todella hyvät nykyään. Ja maailma on aika valmis, onneksi nyt sentään on kovaa vauhtia kehittyvä netti, joka ei vielä niin valmiilta tunnu. Että saavat nykajan nuoret olla jollain elämän alalla pioneereja. Mutta tuolloin 1900-luvun alussa oli kaikki toisin. Jalkapallokin vasta rantautui maahan. Vaan olipa silloinkin kontakteja muuhun maailmaan, jos ei muuten niin merenkulun, maahanmuuton, uutisten ja sirkusten välityksellä. 

Myös kuva Helsingistä erilaisten etnisten ryhmien kuhisevana sekametelisoppana on kiehtova: nuoriso puhuu eri kielten sekamelskaa - siitähän he stadin slangi syntyi - ja tietenkin aina on eri ryhmittymiä, joiden kesken on kahinaa. Täytyy myöntää, että kirjan alun aiheeksi valittu aikakausi oli aikamoisen turbulentti. Ja lisää on tietenkin luvassa. Vivanin enneunien voi arvata jatkuvan ja vahvistavan sitä kohtalon siipien havinaa, kun lukija tietää mitä suuria maailmanpaloja kohti Suomi etenee. 
 
 

Kirjasta tirkistysreikä suomenruotsalaisuuteen?

Ja täytyy myöntää sekin, että olen aina ollut vähän utelias tutustumaan suomenruotsalaiseen todellisuuteen, kun se on minulle niin vieras. Helsingissä asumani aika, ensimmäiset 27 vuottani olivat niin supisuomalaisia kuin vain voi olla. Elon polkuni alkumetrit sujuivat siis suomenkielisen kulttuurin ympäröimänä lukuun ottamatta vuoden mittaista piipahdusta Hinthaara-Hindhårissa (jonka nimi on varsinainen käännöskukkanen). Olin silloin kansakoulun toisella luokalla joutua kylän ruotsinkieliseen kouluun, mutta viime hetkellä avautui paikka kylän suomenkielisessä koulussa. Niinpä tutustuminen ruotsiin jäi myöhemmäksi, ja nykyäänhän elämäni Maarianhaminassa on välillä liiankin ruotsinkielistä tällaiselle suomipojalle. Mutta se pääkaupunkiseuden suomenruotsalainen yhteisö, jota ankkalammeksi joskus haukutaan, on jäänyt perin vieraaksi. Toki olen monesti käynyt Svenska Teaternissa ja Lillanissakin, mutta sisälle tähän yhteisöön en ole päässyt, vaikka nykyään kielitaito ei enää ole este. Nykään esteenä lienee lähin nä fyysinen välimatka ja luontevien kontaktien puute. Joskus olen pohtinut, että suomenruotsalaisten pitäisi enemmänkin pyrkiä "adoptoimaan" Pirkka-Pekka Peteliuksen ja itseni kaltaisia suomalaisia, joiden mielestä ruotsin osaaminen on kivaa. Tosin itse en ole julkisuuteen sillä sanomalla päässyt, vaan valittamalla ruotsin kaikkivoipaisuutta Ahvenanmaalla. Ahvenanmaa on hyvä paikka asua, kunhan siellä vain opitaan suhtautumaan monikielisyyteen luontevammin kuin nyt ja tuetaan lasten monikielistä kasvatusta ja opetusta. Tässä pitänee mainita, että Ahvenanmaalle on muuttanut useita maahanmuuttajia, jotka ensin ovat saapunueet Manner-Suomeen, mutta sittemmin ovat hakeutuneet Ahvenanmaalle, jonka ilmapiiri on heidän mukaansa suvaitsevampi kuin mantereella. Ja työpaikan saanti on helpompaa, kun työttömyys on vain kahden prosentin hujakoilla. No nyt harhauduin oikein kunnolla harhapoluille, onneksi muut lukupiiriläiset ovat ansiokkaasti kuvanneet kirjan alkutapahtumat. Ohessa linkki väliaikaisen kotikylääni 70-l uvulla. 
 

 http://fi.wikipedia.org/wiki/Hinthaara

 

Palautetta 

Pekka Pihlanto: Hyvä idea

Pekka: 
20070319		 Jouko: "Kun kyseessä on vielä elossa oleva kirjailija, juolahti mieleeni, että joku, ehkäpä Asko itse, voisi lähestyä kirjailijaa ja Otavaa ja kertoa lukupiiristä. Ehkä voisimme saada kommentteja kommentteihimme kirjan varsinaiselta asiantuntijalta Westöltä?" Tämä on hyvä idea. Ajattelin itse hiukan samaa, mutta en näin organisoidusti. Tuli myös mieleeni, että tuleekohan pidettyä jonkinlaista sordiinoa päällä kritiikin suhteen, kun kirjailija saattaa itse lukea tekstimme. 
pekka.pihlanto@tse.fi

Asko Korpela: Roolihenkilöiden kartta

Asko: 
20070319		 Jopa pommin heitit. Olen aina ollut sitä mieltä, että tämä pitäisi vaatia kirjailijalta julkaisemisen ehtona ja pitäisi painaa jokaisen kirjan alkulehdille. (En ole mielipidettäni ehkä milloinkaan tosin ilmaissut). Voitaisiin myös ottaa pakolliseksi lukupiiriin. Joku rakentaa ja muut tarkkailevat, että menee oikein. Sehän aloitetaan tästä. Lupaan tehdä perustyön. Kamppailen jatkuvasti Dostojevskin kanssa tässä samassa asiassa. Nyt luen Keskenkasvuista. Olen siihen merkinnyt jokaisen uuden (ehkä montakin kertaa joku nimi) nimen kohdalle marginaaliin plussan ajatuksella että käyn sitten läpi ja rakennan henkilögallerian. Tässäkin Keskenkasvuisessa on satoja, niin luulen. Tämän jälkeen puuttuu Karamazovin veljekset. Kun senkin saan luetuksi, joskus syksyyn mennessä, olen ajatellut laatia venäläis-suomalaisen (ja suomalais-venäläisen) Dostojevski-sanaston, sillä olen merkinnyt valtavan määrän sanoja kaikkien 10 osan ja 7000 sivun marginaaleihin. Siitä voisi olla hyötyä jollekin. Samoin olisi henkilögalleria mielenkiintoinen projekti. Jos tekstit olivat sähköisessä muodossa, olisi helpompaa, mutta 7000 sivun skannaaminen on turhan iso urakka, vaikka amerikkalainen ABBYY-ohjelmani tekeekin käytännöllisesti katsoen virheetöntä jälkeä (sieppaa muuten yllättäen ukrainankielisenkin tekstin; kävi ilmi kun ajattelin, että ainakin lähelle pääsee, jos venäjäa laitan ottamaan). Hyvä kun tuli puheeksi heti alussa. Yritetään siis. 
asko.korpela@nbl.fi

Asko Korpela: Kirjailija mukaan

Asko: 
20070319		 "voisi lähestyä kirjailijaa ja Otavaa ja kertoa lukupiiristä" Tämä on myös hyvä idea. Eipä maksa mitään, jos yritetään eli kerrotaan piiristämme. Teen sen. 
asko.korpela@nbl.fi

Olen lähettänyt Otavalle tämän viestin:
Meillä on lukupiiri, jossa luemme Westön Helsinki-kirjaa. 
http://www.askokorpela.fi/lukupiiri/Westo/Westo.htm
Pyytäisimme tiedottamaan myös Westölle itselleen.

Lähetä palautetta! 


Kirjoita otsikko palautteelle

Kirjoita palauteteksti tähän

Kirjoita nimesi tähän. (Nimettömiä ei huomoida.)

..ja sähköpostiosoitteesi

Tämän palauteviestin saa Jouko Kinnunen ja kopion Asko Korpela


Asko Korpela 20070319 (20070319) o AJK kotisivu o Westo o Webmaster