Allu ja Mandi vihdoinkin yhdessäMandi on nyt rouva Kajander, mutta ei ole tyytyväinen elämäänsä. Haikailee vanhoja hyviä aikoja, jolloin hänellä oli niin hyvät tulot, että saattoi panna rahaa säästöön huonojen päivien varalle. Huonot päivät on nyt tosiasia, maassa talouslama ja vauvakin on tulossa. Allu on työtön mutta harrastaa sitäkin intohimoisemmin politiikkaa. Häntä pidetään kovana kommunistina ja on sen vuoksi työnantajien mustalla listalla. Hän saa silloin tällöin jonkun keikan ikään kuin armosta. Mandilla sen sijaan on työpaikka Elannossa, jossa hän on pidetty työntekijä. Hän aavistaa, ettei Allu hyväksy sitä, että vaimo ansaitsee perheessä enemmän, varsinkaan nyt, kun mies ei pysty huolehtimaan perheestään. Mutta Allu jännittää tosissaan isäksi tulemista. Ehkä hän pelkää, että historia toistaa itseään. Mutta hänellä on valitettavasti pimeä puolensa kuten isälläänkin, ja sille hän ei näytä voivan mitään Hän alkaa olla öitä poissa kotoa ja tapaa salaa aatetovereitaan. Mandi ei ymmärrä miehensä poliittisia harrastuksia ja epäilee, että tällä on rakastajattaria. Epäilyyn on vankat perusteet, pidetäänhän Allua jo muutenkin kovana naistenmiehenä. Allu suuntaa tarmonsa vallitsevien olojen kritisoimiseen. Hän seuraa lehdistöä, eikä ymmärrä, miksi lehdet katsovat sormien läpi rikkaiden mesoamiata. Suutuspäissään hän ehdottaa Mandille, että heidän on muutettava itänaapuriin sosialismia rakentamaan. Siellä kuulemma työläisillä on paremmat oltavat. Mutta tässä kohtaa Mandi on aivan ehdoton, hän on luvannut seurata Allua minne tahansa, mutta Neuvostoliittoon hän ei lähde. Woiman toiminta kielletään ja Työväen Näyttämön esitykset joudutaan peruuttamaan näyttelijöiden viime hetken pidätysten johdosta. Rahvas reagoi tämänkaltaisiin painostustoimiin juuri sillä tavalla, jota porvaristo ei toivo, eli se politisoituu entisestään. Mandin veli, Kaitsu on palanut Helsinkiin. Hän on onnistunut pilaamaan keuhkonsa Petsamon nikkelikaivoksilla eikä pysty tekemään ruumiillista työtä. Allu ottaa Kaitsun hoiviinsa ja johdattaa tämän takaisin jalkapallon pariin. Kivinokalla sijaitsevalle niitylle on raivattu harjoittelukenttä, missä Allu saavuttaa pian entisen pelikuntonsa ja Kaitsukin alkaa siellä tervehtyä. Ikään kuin tunnustuksena jälkikasvunsa myönteisestä kehityksestä Mandin ja Kaitsun vanhemmat tarjoavat nuorille sovintoaterian, vaikka ovat muuten pettyneitä lastensa elämänvalintoihin.
Toisenlainen CediLapuan liike yrittää vielä viimeisen kerran näyttää voimansa, kun se yllättää Mäntsälässä sijaitsevaan Ohkolan työväentaloon kokoontuneet punaiset ja keskeyttää tilaisuuden väkivaltaisesti. Taloon pääpuhujaksi värvätty Mikko Erich joutuu pakenemaan paikalta henkensä kaupalla. Tieto Mäntsälän tapahtumista leviää ja tilanne uhkaa eskaloitua hallitsemattomiin mittasuhteisiin kunnes Ukko-Pekka alias tasavallan presidentti ja suojeluskuntamies Pehr Evind Svinhufvud panee tiukalla radiopuheellaan lapualaiset järjestykseen ja saa heidät palaamaan koteihinsa. Mäntsälän kapinan johtajat pidätetään, muilutuksiin erikoistunut kenraali Wallenius jo toisen kerran. Cedi on siis päässyt irti painajaiseksi muodostuneesta missiostaan ja on valmis tapaamaan pitkästä aikaa lankonsa, jolla menee huhujen mukaan jos mahdollista entistä huonommin. Huolestunut Nita lähettää Cedin tapaamaan veljeään ja pyytää samalla Cediä kertomaan, että hän on luopunut äärioikeistolaisesta ideologiastaan. Eccu asuu Ilmarinkadulla vuokralaisena uudessa punatiilitalossa, pahamaineisten koleraparakkien vieressä. Bruno Skrake ja Henning Lund saivat aikanaan houkuteltua Eccun mukaansa afääreihinsä ja ottamaan lainan muotiliike Zazan toiminnan rahoittamiseksi. Huonostihan siinä kävi ja Eccu on puilla paljailla omaisuutensa ja kameransa menettäneenä. Henningillä sen sijaan menee edelleenkin hyvin, ja tätä Eccu ei tietenkään voi hyväksyä, koska Henning käytti häntä härskisti hyväkseen. Henning oli ennen talousromahdusta myynyt osakkeensa ja sijoittanut rahat asuntoihin ja tonttimaahan ja jättänyt Zazan konkurssin yhtiökumppaniensa vastuulle. Cedi saa kevyen small talkin avulla sulkeutuneen Eccun vähitellen avautumaan. Cedi luonnollisesti vaivautuu, kun Eccu ottaa puheeksi Mäntsälän kapinan. Cedi ei myöskään halua ottaa kantaa ylioppilaiden kielitaisteluihin. Eccu tajuaa melko pian, ettei Cedi ole entisensä. Vanha kiihko on tästä kokonaan kaikonnut. Lonni Tolletin uusin mainostempaus saa heidät sentään hymyilemään yhdessä, mitä ei ole tapahtunut kertaakaan koulun jälkeen. Cedi poistuu toiveikkaalla mielellä, koska on ollut näkevinään jotain myönteistä kehitystä Eccussa. Cedi jättää kuitenkin kertomatta, mikä on hänen mielensä muuttanut, vaikka Nita oli nimenomaan toivonut, että Cedi ottaisi asian puheeksi. Cedi toivoo näkevänsä Eccun heillä. Eihän Eccu ole nähnyt poikaansa Christiania (Sti) moneen vuoteen. Mutta Cedi arvioi väärin Eccun tilan. Eccu ei osoita toipumisen merkkejä ja Cedi päättää tavata hänet uudelleen. Cedi ehdottaa Ecculle töihin menemistä ja valokuvauksen aloittamista uudelleen. Mutta Eccu toteaa alistuneena, että hänen aikansa valokuvaajana on ohi. Hän ei enää pysty kilpailemaan uusimmilla kameroilla varustettujen lehtikuvaajien kanssa. Sitten hän pyytää Cedin jättämään hänet rauhaan, sillä hän päättänyt kulkea tiensä loppuun saakka, pohjalle asti.
Allun kaksijakoinen kiinnostus urheiluunAllulla on taas töitä ja hänen perheellään menee jo paremmin ja Mandi on vaihteeksi ylpeä komeasta miehestään. Allu ostaa heidän Vallilan kotiinsa osamaksulla radion ja veivattavan matkagramofonin sekä muutaman suosiossa olevan kotimaisen äänilevyn, joita kuunnellaan sunnuntaisin Kivinokan pikkuparatiisissa rannalla maaten varpaat hiekkaan hautautuneina. Allun ja Mandin pojan nimeksi valittiin Allun ehdotuksesta Tuomas, koska lapsen tulee osata ajatella omalla päällään, epäillä Tuomaksen tapaan eikä uskoa kaikkea, mitä esivalta sanoo. - Tuleepa mieleen, että allekirjoittaneen pikkuperheeseen hankittiin noihin samoihin aikoihin veivattava matkagrammari sekä tukku äänilevyjä, joista Matti Jurvan irrottelut, Savonmuan Hilima ja Kuuliaiset Kottilassa ovat erityisesti jääneet mieleen. Grammari koki kovan kohtalon, kun halusin tutkia, miten tämä ihmepeli oli rakennettu, enkä enää saanut sitä toimintakuntoon. Varsinkin vahva vieteri kieltäytyi mahtumasta entiseen ahtaaseen tilaansa. Myös savikiekot saivat kyytiä. Villit Sarmannon veljekset harjoittivat niillä kiekonheittoa aina kun isän silmä vältti. Allun varsinainen syy radion hankintaan oli Berliinin olympialaisten suorien radiolähetysten seuraaminen. Allu kuunteleekin tiiviisti kisalähetyksiä ja pettyy, kun musta Joe Louis häviää valkoiselle Max Schmelingille, joka hankkii voitollaan sulan rotutietoisen Hitlerin hattuun. Vaikka Allu seuraa kiinteästi kisoja, hän ei yhdy isänmaalliseen hurmokseen suomalaisten kymmenentuhannen metrin kolmoisvoiton johdosta. Allun mielestä kisat on valjastettu palvelemaan saksalaista propagandaa, mikä suututtaa häntä. Jonkin verran Allua lohdutti kun Jesse Owensin vie neljä kultamitalia saksalaisten nenän edestä. Julkisesti Allu halveksii kansallista ja poroporvarillista kilpaurheilua ja on närkästynyt siitä, että työläistaustainen vallilalaisnyrkkeilijä Gunnar Bärlund on siirtynyt porvariseuraan. Mutta todellisuudessa Allu on tarkkaan selvillä kaikesta, mitä urheilun piirissä tapahtuu. Hän osaa lehtien urheilusivut käytännöllisesti katsoen ulkoa ja on kiinnostunut tapahtumista riippumatta siitä, koskeeko uutinen porvari- vai työläistaustaista seuraa tai urheilijaa. Vaikka Allun parhaat vuodet ovat jo takanapäin, moni vallilalainen tietää, että Allu oli kaupungin suurimpia urheilulahjakkuuksia, ja Mandilta kysytään jatkuvasti, milloin Allu alkaa taas pelata.
Mustia pilviä taivaallaAllu sai kaksi vuotta aikaisemmin syytteen Kumous-nimisen lehden painamisesta ja levittämisestä ja joutui siitä hyvästä istumaan linnassa kolme kuukautta. Aikakauden käytännön mukaan hän menetti kansalaisluottamuksensa, ilmeisesti epämääräiseksi ajaksi, koska valtiollinen poliisi seuraa jatkuvasti hänen toimiaan ja hänen on tuon tuostakin käytävä ilmoittautumassa. Mandi on kaikesta tästä huolissaan. Hän ei ymmärrä, miksi Allu on edelleen niin radikaali ja uppiniskainen, vaikka tiedot itärajan takaa kertovat, miten kommunistinen paratiisi käsittelee sinne siirtyneitä suomalaisia. Allun on pakko myöntää, että Mandi oli aikanaan oikeassa torjuessaan hänen ajatuksensa siirtyä Neuvostoliittoon kommunistista ihannevaltiota rakentamaan. Mutta kaveriporukassa Allu ilmaisee edelleenkin uskonsa aatteen tulevaisuuteen. Mandi unelmoi aika ajoin paremmasta elämästä, mutta päätyy aina samaan johtopäätökseen, ettei hänellä ole mahdollisuutta kiivetä yhteiskunnan hierarkiassa Allun rinnalla. Allu on fyysisesti vahvempi kuin hänen edelliset miehensä, mutta ei tippaakaan viisaampi, kylläkin katkera ja oikukas. Mandi miettii, ettei hänen kannata kantaa huolta lähimmäisistään. Kaitsukin poistuu yllättäen riveistä juuri kun on saanut keuhkonsa kuntoon. Hän saa väkivaltaisen lopun lauantaitansseissa Espoossa. Westö kuvaa Mandin lapsuudenaikojen elämää Linjoilla. Siihen aikaan Helsingissä oli vielä lukuisia elokuvateattereita, joissa Mandikin viihtyy. - Samat pikkuteatterit, mm. Tivoli ja Diana ovat jääneet mieleeni lapsuuteni ajoilta. Tivolillehan kävi 40-luvulla huonosti, kun palopommi surmasi joukon lapsia juuri kun he olivat poistumassa näytöksestä. Allun poliittinen ehdottomuus on lientynyt sen verran, että hän haaveilee jalkapallojoukkueesta, jossa pelaisivat kummankin työväenliikkeen siiven parhaat voimat. Tällainen joukkue olisi saatava kokoon seuraavana vuotena Antwerpenissa pidettäviin työläisten kansainvälisiin kisoihin. Allu muuttuu yhä levottomammaksi ja alkaa olla öitä poissa kotoa. Varmaan sisarpuolen menetys on vaikuttanut myös Allun mielialaan. - Westö on mielestäni kertonut Saimin tarinan omituisen katkonaisesti, ikään kuin sisar ei olisikaan merkinnyt Allulle niin paljon kuin kirjan jossain vaiheessa annetaan ymmärtää. Voi olla, että Lucie tuli Allun ja Saimin väliin väärällä hetkellä. Allu laiminlyö vaimoaan ja käy vieraissa. Jalkapallo on nyt tärkeintä hänen elämässään. Allu on löytänyt nuoren lahjakkaan pelaajan, Pali Asplundin, jonka hän haluaa unelmajoukkueeseensa. Poika osaa mm. saksipotkun. Pali on lisäksi asunut samoilla nurkilla kuin Allu, ja heidän perheittensä kohtalot muistuttavat muutenkin toisiaan. Pali haluaisi osallistua Espanjan sisällissotaan tasavaltalaisten puolella, mutta Allu vakuuttaa, että kotimaassa on tärkeämpiä hommia. Lukijan yllätykseksi Pali paljastuu samaksi pojaksi, jonka Ivar sai kiinni koulutovereittensa eväiden varastamisesta. Westö hämmästyttää jatkuvasti näillä kloonatuille ihmiskohtaloillaan. Mutta sellainenhan elämäsi on. Kuka tahansa voi elää sen uudelleen! Antwerpeniin lähetetään sittemmin joukkue, josta puuttuu Allu, koska hän on epäluotettava henkilö, jolle ei voitu myöntää passia. Tämä tietenkin selittää sen, ettei Suomen joukkueella ollut menestystä kisoissa.
|
Palautetta |
Lähetä palautetta! |
Asko Korpela 20070705 (20070705) o AJK kotisivu o Westo o Webmaster