Oikeiston väkivaltainen nousuCedin kohtalona on yrittää olla oikeistolaista oikeistolaisempi ja näyttää tietä kohti sosialisti- ja kommunistivapaata ihanneyhteiskuntaa, joka on siis tulkittava eräänlaiseksi kommunistisen ihannevaltion vastakohdaksi. Esikuva löytyy Mussolinin Italiasta. Hitlerhän ei vielä ole tässä vaiheessa saanut rivejään järjestykseen. Cedi kokoaa ympärilleen samanhenkisiä sieluja riippumatta siitä, tulevatko he ruotsin- tai suomenkielisistä piireistä. Cedin organisoima poliittinen salonki, Vapausfalangi, kuten he itseään kutsuvat, kokoontuu aluksi Cedin asunnossaan Merikadulla, mutta siirtyy sitten pitämään salaisia symposiumejaan Kämpin ja Sociksen kabinetteihin, koska kolmatta lasta odottava Nita ei voi sietää sitä, että vieraat jättävät jälkeensä vahvan hajukoktailin, joka koostuu halvan pontikan, tupakan ja navetan tuoksuista. Joukossa on ikääntyneitä oikeistoparoneja, akateemisesti sivistyneitä kansalaisia ja Suomen Lukon jäseniä. Kerran toinen Muilun pahamaineisista lapualaisveljeksistä osallistuu kokoukseen. Fa langistit kaipaavat jotain suurta tehtävää, jotain konkreettista pelkän retoriikan tilalle. Ivar Grandell ja eräät muut liberaalit olivat panneet merkille Cedin puuhat ja tarkkailevat salaliittolaisia, joiden ulkoisessa olemuksessa on jotain ristiriitaista. Terävistä katseista ja tuikeista leukaperistä huolimatta heissä huokuu rappio, Westön mukaan jopa irstaus, vaikka he ovat päättäneet olla sortumatta liberaalien harjoittamiin paheisiin, jazzin palvontaan, juopotteluun ja huumeiden käyttöön. Voi olla, että selitys löytyykin raudanlujasta sovinismista ja testosteronin yliannostuksesta. Etelä-Pohjanmaa on äärioikeistolaisen liikehdinnän keskus. Vaasassa toimi vapaussodan alkuvaiheessa Svinhufvudin johtama senaatti, ja valkoinen armeija järjestäytyi siellä jääkäreiden johdolla. Pohjanmaalla ei katsota hyvällä vasemmistolaisen propagandan levittämistä. Pelätään, että sillä vesitetään vapaussodan saavutukset. Niinpä ei ole yllätys, että valkoiset hyökkäävät Lapuan työväentalolle, jossa kommunistit pitävät kokousta. Kokouksen osanottajien punaiset paidat revitään. Erityisesti hyökkääjiä ärsyttää, että paitoja pidetään housujen päällä kasakkatyyliin! Väkivaltaisuudet leviävät. Sosialistien kirjapaino tuhotaan Vaasassa. Punaisina pidettyjä henkilöitä kyyditetään itärajalle. Muilun veljekset ovat ahkeria kyyditsijöitä ja menetelmää aletaankin nimittää muilutukseksi. Oikeistonousua aletaan kutsua Lapuan liikkeeksi syntypaikkansa mukaan. Eduskunnassa maaherroja kehotetaan kieltämään punaisten paitojen käyttö. Sen sijaan tummat paidat ja todennäköisesti myös jussipaidat sallitaan. Lainsäätäjät, presidentti Relander ja hallitus pelkäävät liikkeen voimaa. Liikkeen johdossa useita korkeita aktiiviupseereita, mikä tekee vastatoimien organisoinnin vaikeaksi. Suomi on joutunut Lapuan liikkeen rautaiseen puristukseen. Nimimerkki I-r kirjoittaa HBL:ään kriittisiä artikkeleita äärioikeiston noususta. Hän onnistuu loukkaamaan syvästi falangisteja ja lapualaisia kuvittelemalla näkevänsä heidän päättäväisiksi tarkoitetut kasvonsa puuteroituina ja maalattuina berliiniläisen kabareen estradilla.
Lapualaisten pitkä käsiIvar oleskelee eräänä heinäkuisena päivänä suomenruotsalaisten toimittajien kesäkodissa Espoon saaristossa sijaitsevalla Estholmenilla syventyneenä Remarquen pasifistiseen romaaniin, Länsirintamalla ei mitään uutta. Hän on sattumalta yksin saaressa ja on helppo kohde kyyditysmiehille, jotka saapuvat paikalle nopealla moottoriveneellä. He ovat tulleet noutamaan lapuanliikettä kritisoineita HBL:n päätoimittaja Max Hanemannia ja toimituspäällikkö Fredrik Ahlroosia, mutta joutuvat tyytymään Ivariin, jonka muiluttajien mukana tullut Cedi tunnistaa ja paljastaa nimimerkki I-r:ksi. Ivar puolestaan muistaa nähneensä muut hyökkääjät lapualaisten kokouksessa Kämpissä edellisenä keväänä - uskomaton muisti tällä Ivarilla, hänen havainnointikyvyllään ei ole rajaa! Lapualaiset aikovat hukuttaa Ivarin kuin pahaisen kissanpennun, kunnes Cedi saa heidät toisiin ajatuksiin. Ivarin kädet sidotaan ja hänen ylävartalonsa puetaan tiukkaan juuttisäkkiin. Hänet kuljetetaan huputettuna veneellä jollekin autiolle luodolle ja jätetään oman onnensa nojaan. Ennen kuin joukko poistuu, joku miehistä höllentää armeliaasti sen verran köysien solmuja, että hän kykenee lopulta pääsemään eroon pakkopaidastaan. Tosin se ei tapahdu aivan äkkiä. Ivarin mielialat luodolla vaihtelevat riemun ja tuskan välillä. Hän kaipaa kiihkeästi Henrietten läsnäoloa ja lämpöä. Henriettehän on palauttanut hänen elämänuskonsa. - Tässä kohtaa havahduin ihmettelemään kömpelöä suomenkieltä, joka viittaa alkutekstin ongelmiin. Suomentajahan on yleensä tehnyt hyvää työtä. Ivar hänet löydetään seuraavan päivän aamuna luodolta nukkumassa. Pelastajien joukossa on Henriette, joka on hälytetty paikalle hoivaamaan kumppaniaan. Kun he ovat palanneet takaisin toimittajien kesäkotiin, Ivar kertoo päättäväisenä, että hän aikoo tehdä ilmoituksen kyydityksen johdosta ja paljastaa, että Cedi oli joukon johtaja. Mutta Ahlroos, yksi pelastajista, kehottaa Ivaria panemaan jäitä hattuun, sillä ilmoitus ei silloisissa oloissa johtaisi kuitenkaan mihinkään.
Cedin viivästynyt painajainenIvarin kohtalo askarruttaa ja huolestuttaa Cediä, joka on palanut kotiinsa ja kiikaroi parvekkeeltaan merelle. Itsesyytökset riivaavat häntä ja lopuksi hän tarttuu puhelimeen ja soittaa päätoimittaja Hanemannin kotiin kertoen ääntään muuttaen, että Grandell on Pikku-Noidalla. Saamme siis kiittää Cediä siitä, että Ivar löydettiin ajoissa. Mutta lapualaiset ovat tulleet Helsinkiin, ja Cedi on yksi niistä keskeisistä henkilöistä, joiden oletetaan osallistuvan tulevaan suurtapahtumaan ja seuraavan lapualaisten paraatia Senaatintorilla. Cedin ajatukset ovat kuitenkin muissa maailmoissa. Hän yrittää aluksi seurata talonpoikien marssia Bulevardilla, mutta kun hän katselee noita oikeamielisiä ja totisia miehiä, jotka marssivat valkoinen nauha käsivarressaan, hän tuntee ensimmäistä kertaa ahdistusta ja levottomuutta, ja sitten, yht'äkkiä hänen mieleensä alkavat vyöryä kuvat rangaistusretkikunnan matkalta. Hän muistaa tarkasti, miten hän teloitti kylmäverisesti punaisia, nuoria poikia, naisia, loppumattomiin, uhrin toisensa jälkeen. Cedi juoksee kaoottisessa mielentilassa kotiinsa, tavoittaa siellä Nitan ja yrittää keventää sydäntään, mutta hetki ei ole otollinen tunnustuksille, sillä Nita kertoo polttojen alkaneen. Vaikka Nita huomaa, että Cedin asiat ovat hullusti, hän kehottaa tätä palaamaan asiaan myöhemmin. Hänen pitää päästä heti sairaalaan.
Romeon ja Julian tarina?Lapualaiset poistuvat Helsingistä vakuuttuneina siitä, että ovat isänmaan asialla. Väkivaltaiset teot työväestöä kohtaan lisääntyvät ja kaiken kaaoksen keskellä Enok ottaa hengen itseltään. Allulle tämä antaa syyn katkaista lopullisesti välit Lucieen, vihollisluokkaan kuuluvaan naiseen. Eropäätös ei ole kuitenkaan helppo, sillä Allun tunteet eivät ole täysin kuolleet. Lucien kanssa vietetyt päivät eivät tule unohtumaan koskaan Allun mielestä. Myöskään Lucie ei tule toipumaan Allun menettämisestä. Allu on ollut hänen aidoin rakastajansa. Itse asiassa Allun ja Lucien kohtalo muistuttaa Romeon ja Julian klassista tarinaa. Tausta-asetelmakin on samanlainen ja olisi tarjonnut Westölle oivat mahdollisuudet vahvan draaman kirjoittamiseen. Mutta Allu ei ole kuitenkaan Romeo eikä Lucie Julia. He ovat liian voimakkaasti sidoksissa omiin taustoihinsa.
Liikkeen hohto katoaaKuten arvata saattaa, suurliikemies ja lehtimagnaatti Amos Andersson, jota Westö luonnehtii pelkuriksi, antaa potkut Svenska Pressenin päätoimittajalla Max Hanemannille, koska pelkää lapualaisten reaktioita. Laman merkit näkyvät jo Suomessa, työttömyys on kasvussa. Mutta rahaa riittää suuriin hankkeisiin ja kulutukseen, ja tavaratalo Stockmann rakennetaan. Woima on hajonnut kahtia. Sosialidemokraatit ovat perustaneet Helsingin Teräksen, mutta kommunistit ovat jääneet vanhaan seuraan. Ivar ja Henriette ovat menneet naimisiin ja elävät vaatimatonta elämää. Henning Lund on onnistunut afääreissään ja tarjoaa heille auttavan kätensä. Oikeudenkäynti Cediä ja muita Ivarin kaappaajia vastaan vesittyy, kun kaikki syytetyt ovat todistajien mukaan olleet jossain muualla. Vaikka Henning vakuuttaa, että Cedi on tullut järkiinsä, Ivarin on vaikea antaa kaikkea kokemaansa anteeksi. Lucie on ryhdistäytynyt ja on mennyt töihin Stockmannille kääntämään mainostekstejä. Entinen presidentti K. J. Ståhlberg vaimoineen muilutetaan itärajalle, mutta palaa junalla takaisin ja saa lämpimän vastaanoton Helsingin asemalla. Tätä tekoa ei paineta enää villaisella. Tekijät pidätetään ja tuomitaan. Yksi heistä on kyydityksen määrännyt esikuntapäällikkö kenraali Martti Wallenius, jonka korkein oikeus kuitenkin vapauttaa. Ståhlbergin pariskunnan sieppaus on käännekohta, joka saa kansan enemmistön kääntämään selkänsä äärioikeistolle. Tosin joitain väkivaltaisia yrityksiä tullaan vielä näkemään, mutta maassa on kuitenkin laki ja järjestys.
|
||
PalautettaAsko Korpela: Olisipa mukava tietää tarkemmin
|
||
Lähetä palautetta! |
Asko Korpela 20070709 (20070704) o AJK kotisivu o Westo o Webmaster