Henningin värväysyritys epäonnistuu
Allun esiintyminen Woiman ottelussa oli niin vakuuttava, että Henning Lund on päättänyt värvätä hänet varakkaan porvariseura HIFK:n riveihin, huolimatta siitä, että Allu kuuluu työväestöön. Työläisurheilijoiden piirissä on runsaasti käyttämätöntä potentiaalia, jonka Henning, pesunkestävä liikemies, haluaa tuottavampaan käyttöön. Allu asuu Puu-Käpylässä Joukolantiellä. Ecculta saamansa vihjeen avulla Henning selvittää hänen osoitteensa ja päättää ryhtyä suoraan toimintaan. Henning joutuu käymään kaksi kertaa Allun asunnolla, ennen kuin tapaaminen vihdoin onnistuu. He ajavat Henningin upouudella Pontiac Phaetonilla Tivolipaviljongille HIFK:n käyttämän mehevän rehevän pallokentän tuntumaan, missä Henning yrittää pehmittää Allua myötämieliseksi värväyssuunnitelmalleen. Mutta vaikka Henning lupaa Allulle ummet ja lammet, tämä torjuu tarjouksen. Oman joukkueen miehet ovat aikaisemmin yrittäneet vakuttaa Allulle, että kunnian ja solidaarisuuden puolesta pelaaminen on paskapuhetta ja että Allun on mentävä sinne, missä on rahaa ja yleisöä. Mutta tohtori Jekylliksi muuttunut Alluhan on periaatteen mies. Henningin upea auto ja lupaukset kunnollisista rahapalkkioista vielä vahvistavat Allun torjuvaa asennetta. Hän on voimakkaasti sitoutunut omaan viiteryhmäänsä ja Työväen Urheiluliittoon eikä voi ajatellakaan pelaamista porvareiden riveissä.
Mutta Lucie onnistuu, tosin kiikun kaakunLucie, mestariviettelijä, saa Allun koukkuun hieman mystisellä tavalla. Westö vihjaa, että tapaamisesta olisi sovittu etukäteen, mutta ei kerro, miten. Ehkä telepatialla on osuutta tapahtumiin. Joka tapauksessa he törmäävät ikään kuin vahingossa Primulan kahvilan alakerrassa Läntisen Heikinkadun ja Kalevankadun kulmassa, mutta siirtyvät yläkertaan omiin pöytiinsä tuskin toisiaan noteeraten. Viestejä vaihdetaan diskreetisti. Allu kirjoittaa paperilapulle osoitteensa ja joutuu kiihkon valtaan kun Lucie ilmoittaa tulevansa tapaamaan häntä. Hän on alkanut muuttua Lucien käsissä Mr. Hydeksi, mutta ehkei sentään kokonaan. Alluhan on kuitenkin palannut kotikonnuilleen, jossa häneltä odotetaan tietynlaista käyttäytymistä. Päiviä kuluu ja Allun kiihko laantuu ja hän alkaa epäillä, ettei mitään tule tapahtumaan. Kuitenkin eräänä iltana oveen koputetaan päättäväisesti. Lucie on sittenkin pitänyt sanansa! Lucie oli hullaantunut Allun fyysiseen olemukseen Woima-ottelua seuratessaan. Hän yritti aluksi unohtaa kokemuksensa, mutta joutui sitten antamaan periksi heikkoudelleen ja mikään ei pidättele häntä tälläkään kertaa. Hänen hyvä kasvatuksensakin on nujerrettu aikoja sitten suoraan kahdessa erässä 6-0, 6-0, kuten Westö asian nasevasti määrittelee Ja tämän Allu saa kokea ensi hetkestä lähtien. Vertailukohdat löytyivät kaukaisten satamien rantakortteleista. Allun tunteet vaihtuivat laidasta laitaan hämmennyksen ja halveksunnan välillä. Hän ei ymmärrä, miksi kaunis ja ilmeisesti hyvin varakas nainen antautuu hänelle. Mutta Mr. Hyde rauhoittaa häntä vakuuttamalla, että "siitä vaan!" Lucie vierailee Allun luona ahkeraan, eikä kummankaan himo tunnu hellittävän. Lemmenleikit aloitetaan yhä aikaisemmin ja muuttuvat rutiiniksi. Mutta eräänä iltana tapahtuu jotain, joka vie Allun ajatukset useiden vuosia päähän menneisyyteen. Lucie puhuttelee Allua samaan, hieman käskevään sävyyn, kuin se nainen, jonka Allu kohtasi kymmenisen vuotta sitten Björknäsissä, istuessaan kartanon hulppeassa keinutuolissa. Naisella oli sitä paitsi samanlaiset suipohkot etuhampaat kuin Luciella.Tämän Allu tajuaa kun kaukainen muistikuva palautuu hänen mieleensä. Allu tajuaa, että Lucie ja kartanon nainen ovat yksi ja sama henkilö. Allu hämmentyy ja pakenee ulos huoneesta. Lucie vaistoaa Allussa tapahtunen muutoksen, mutta ei tietenkään voi ymmärtää, mikä sen aiheutti. Episodi paljastaa Allun herkkyyden, jonka tämä on perinyt äidiltään Vivanilta. Kun Allu kertoo Lucielle myöhemmin heidän varhaisesta kohtaamisestaan, Lucie ei muista tapausta. Lucie muistaa kyllä Enokin joukon vierailun, mutta ei pientä poikaa, joka istu i keinutuolissa. He alkavat varoa sanomisiaan. Heidän välilleen uhkaa kasvaa näkymätön muuri. Sosiaaliset erot alkavat yhä enemmän näkyä heidän kanssakäymisessään. Allu ei ole kiinnostunut ajankohtaisista kieliriidoista, jotka riehuivat siihen aikaan porvariston piirissä. Allu loukkaantuu verisesti, kun Lucie tuo eräänä iltana mukanaan kantamuksellisen herkkuja, joita Allu ei missään tapauksessa kykenisi itse hankkimaan, kun rahaa ei ole kukkarossa edes askilliseen Saimaata. Alln ärtymystä lisää vielä se, että Lucie polttelee samaan aikaan kalliita ranskalaisia savukkeita. Allu ei halua tässäkään tiukassa tilanteessa alistua ottamaan vastaan almuja, koska tohtori Jekyll saattaisi siitä pahastua. Lucien alkaessa itkeä Allu heltyy. Hän pyytää Lucieltä anteeksi käytöstään, kertoo tarinan Rosariossa tapahtuneesta seikkailusta, joka oli viedä häneltä hengen, ja saa Luvien lopulta nauramaan. Westö ei valitettavasti kerro, kelpasivatko herkut tämän jälkeen Allulle. He käyvät Allun ehdotuksesta Kivinokalla, joka on Allun paratiisi. Tässä episodissa Westö vääntää rautalangasta kuvion, joka viimeistään paljastaa, miten kaukana heidän maailmansa ovat olleet toisistaan. Kaikesta huolimatta Lucie osoittaa joustavuutensa ja alkaa jossain määrin jopa viihtyä Nokalla. Kumpikin herkistyy kertaamaan lapsuutensa muistoja, jotka kumpuavat eri maailmoista. Heidän yhteiselämässään myötä- ja vastamäet vaihtelevat Allun maailman tullessa yhä tutummaksi Lucielle, joka oli nähtävästi päässyt eroon lähes kokonaan vanhoista tottumuksistaan. Heidän suhteeseensa on tullut vähitellen muutakin kuin pelkkää intohimoa. Arki on osa heidän yhteiselämäänsä. Mutta erästä asiaa heidän syvenevä suhteensa ei muuta. Allu ei edelleenkään halua ottaa rahaa vastaan Lucieltä. Se ei olisi hänen vakaumuksensa mukaista.
Entä mitä kuuluu Ecculle?Lucie ei ole moneen kuukauteen muistanut Eccua, joka on eristäytynyt entistä visummin Kulosaaren asuntoonsa, jonka puutarha rehottaa viilinä talon ympärillä. Lucie päättää eräänä joulukuun päivänä pistäytyä katsomassa vanhaa ystäväänsä vain todetakseen, että Eccu elää yhä syvenevän rappion ja saastan keskellä, eikä ole lainkaan kiinnostunut maailman menosta. Eccun suuhun sijoitettu repliikki määrittelee Westölle tyypilliseen tapaan pähkinänkuoressa Eccun ongelman: "Minä haaveilin elämästä, jossa ei olisi seiniä eikä kattoa enkä saanut muuta kuin tämän saatanan suon johon upota".
|
Palautetta |
Lähetä palautetta! |
Asko Korpela 20070702 (20070702) o AJK kotisivu o Westo o Webmaster