Saksipotkulla SuomeenMutta, kuten olemme lukeneet, Allu lähti merille tienaamaan leipää perheelleen sen sijaan, että olisi alkanut opiskella. Allun päätös oli pettymys Vivanille, jonka mielestä Allulla oli hyvä lukupää. Ikään kuin peläten ja ennakoiden Allun tulevaa kohtaloa Vivan oli jo varhain ostanut hänelle R.L. Stevensonin kirjan Tohtori Jekyll ja Mr. Hyde, jossa älykäs ja hyvin kasvatettu ihminen muuttuu taikalientä nautittuaan matalaotsaiseksi ja raa'aksi pedoksi. Kuinka ollakkaan, kotona Allu on todella muistuttanut hyveellistä tohtori Jekylliltä, mutta merimiehenä, kotiväen silmien ulottumattomissa, hän muuttuu Mr. Hydeksi, joka saattoi elää pummina Rotterdamissa, tuhlata rahansa Hampurin satamahuoriin, porsastella satamakaupunkien huvikortteleissa, tapella, juoda itsensä umpitunneliin ja menettää kaikki rahansa eli tehdä juuri sitä samaa, mitä hänen isänsä Musta Enok oli nuoruudessaan tehnyt. Mutta Montevideossa tapahtuu jotain, joka käynnistää hänessä muutoksen. Santeri on kirjoittanut, että Saimi, Allun 15-vuotias sisarpuoli on sairastunut keuhkotautiin. Allu tajuaa, että hänen on päästävä mahdollisimman pian Suomeen. Hän haluaa auttaa sisartaan. Mietteissään hän kuljeskelee satama-alueella ja alkaa ihmetellä lähistöltä kuuluvaa epäsäännöllisesti toistuvaa ääni-ilmiötä, joka alkaa aina ähkäisyllä ja päättyy kovaan rämähdykseen. Äänet aiheuttaa tumma mies, joka harjoittelee saksipotkua varastohuoneen peltiovea harjoitusmaalinaan käyttäen. Allu ei ole merillä ollessaan nähnyt yhtään jalkapallo-ottelua tai koskenut palloon - koska sellainen ei voi kuulua Mr. Hyden harrastuksiin - ja nyt hän, helsinkiläisen mittapuun mukaan huippupelaaja, näkee ensi kertaa jotain sellaista, josta ei tiennyt yhtään mitään. Musta mies uusii temppunsa aina uudelleen ja uudelleen ja Allu seuraa sanattomana ja lumoutuneena vierestä. Ehkä juuri nyt hänessä syntyy ajatus, että kyllä hänkin tuon vielä osaa. Mutta sitä varte n on ryhdyttävä tohtori Jekylliksi ja palattava kiltisti Suomeen. - Montevideosta puheen ollen, Mercer Human Resource Consulting-yhtiön luokittelussa huhtikuussa 2006 Montevideo todettiin elämänlaadultaan Etelä-Amerikan parhaaksi kaupungiksi.
Kyseisen potkun ensiesitysAllu käy ensi töikseen katsomassa Nummelan parantolassa olevaa sisartaan ja ehdottaa sitten Santerille, että Saimi olisi siirrettävä upouuteen Laakson keuhkotautisairaalaan, joka sijaitsee aivan yhtä terveellisessä ympäristössä (!) kuin Nummelan parantolakin. Santeri tyrmää Allun ehdotuksen toteamalla, ettei siirtoon ole varaa. Allu on kuitenkin optimistinen ja uskoo saavansa tarvittavat rahat jollain tapaa kokoon. Allu liittyy Woiman jalkapallojoukkueeseen ja osoittaa osaavansa pelata yhtä hyvin kuin ennenkin - mikä tuntuu hieman oudolta kun ottaa huomioon hänen rankan elämänsä Mr. Hydenä. Mutta Allu on päättänyt, että vielä parempaa tullaan näkemään, ja harjoittelee salaa saksipotkua - tätä termiä on muuten turha etsiä kirjasta. Westö muistaa tässä välissä kertoa, mikä on muuttunut. Seuraa pitkä luettelo ajankohtaan liittyviä tapahtumia. Mm. Trotski on karkotettu Neuvostoliitosta ja ensimmäiset Oscarit jaettu. Elokuun lopulla se sitten tapahtuu Woiman ja Hermannin Riennon välisessä ottelussa. Allun ensi yritys menee komeasti yli ja sivu maalin. Mutta jo parin päivän päästä, toisessa ottelussa, saksipotku onnistuu ja hän onnistuu tekemään sen yhä uudelleen. Huhu uudesta hämmästyttävästä tempusta leviää ja Woima-otteluiden katsomot täyttyvät. Eräänä iltana Lucy ja Henning Lund ovat tullet seuraamaan Allun näytöstä - HIFK:n värvärinä toimiva Henning on tullut katsastamaan, pitävätkö huhut paikkaansa. Pesunkestäviä porvarit eivät juurikaan ole olleet kiinnostuneita työläisjoukkueiden otteluissa, mutta nyt tämäkin ihme nähdään. Mutta Lucy lumoutuu Allun taidoista. - Tämä ei voi tietää hyvää Allulle!
Jali vajoaa menneisyyteenJali, joka on nuoruudessaan harrastanut jalkapalloa, on tullut Eccun kehotuksesta seuraamaan Allun peliä. Eccua ei katsomossa näy, koska rankka juopottelu pitää hänet poissa ihmisten silmistä. Jalin ajatukset karkaavat aikaan, jolloin Helsinki oli unelias idyllinen pikkukaupunki. Hän on jämähtänyt tukevasti menneisyyteen, eikä hyväksy nykymenoa - tosin M. Françoisin Valencia-orkesterin miellyttävät esitykset saavat häneltä synninpäästön. Westö kuvaa Helsingin muutosta Jalin silmin. Havainnot ovat kriittisiä, koska näkökulma on peruskonservatiivinen. Ottelun lopussa Jali havahtuu ajatuksistaan ja noteeraa Allun tekemän maalin. Mutta sitten hän alkaa murehtia Eccun kohtaloa ja toivoo, että Eccu pystyisi vielä ryhdistäytymään, ennen kuin se on myöhäistä.
|
Palautetta |
Lähetä palautetta! |
Asko Korpela 20070629 (20070629) o AJK kotisivu o Westo o Webmaster