TilannetiedotusKolmen sivun tiiviissä paketissa kerrotaan sähkösanomatyyliin, mitä roolihenkilöille tapahtuu näihin aikoihin jazzin maihinnoususta riippumatta. HBL on muuttanut Heikinkadulle komeaan tiilipytinkiin. Rappiossa elävä Ivar yrittää turhaan kaupata juttujaan Huusikseen. Eccun ryyppyputkelle ei näy loppua. Lucie nuohoaa Helsingin kapakoita ja elvyttää suhteensa karismaattiseen taidemaalari Salmikoskeen, jolla on varmaankin ollut esikuva oikeastikin. Henning Lund ostaa Tammisaaressa sijaitsevan saaren. Maggie Enerot ajelee moottoripyörällä Imatralle ihailemaan kosken kuohuja. Tolletin veljekset harjoittavat mainosbisnestä kuten ennenkin. Nita Lilliehjelm jättää jälleen Eccun ystävien juhlat väliin. Cedi kirjoittelee HBL.ään yleisestä moraalista ja ohjaa elokuvakomediaa. Mandi Salin jättää Eccun ateljeen. Muotitietoiset nuoret miehet luopuvat taskunauriista ja alkavat käyttää rannekelloa. Töölön pallokentän tenniskeskus vihitään käyttöön, mutta Lucie ei siellä pelaa. Simonkadun Narinkkatori suljetaan. Kulosaaren Casinon huvielämä kukoistaa kiitos ruotsinkielisten uusrikkaiden. Toisin sanoen, ei mitään uutta länsirintamalta. - Mutta kuitenkin ...
Jazzin alkuaskeletAllu on palannut kotimaahan ja kuulee Eteläsatamaan parkkeranneen brittiläisen sotalaivan soittokunnan esittävän pontevasti svengaavan Alexanders Ragtime Bandin. Kappaleen nimi jo kertoo minkälaisesta musiikista on kysymys. Soittokuntaan kuuluu Westön mukaan kolme mustaa jenkkipuhaltajaa, jotka pestautuivat orkesteriin Lontoossa. He olivat monen maanmiehensä tavoin keikkailleet usean vuoden ajan Pariisin soittoravintoloissa ja kabareissa ja näyttäneet eurooppalaisille kollegoilleen, miten synkoopit on soitettava, jotta musiikkiin syntyisi oikeaa potkua. Allu, maailmaa nähnyt merimies, tunnistaa oitis sävelmän, joka kimmahtelee satamarakennusten seinistä kuin kovaksi pumpattu jalkapallo. Westö toteaa, että Suomessa oli ollut joitain yrityksiä tavoittaa perusjazzin luonne, mutta työväen suosimien tanssipaikkojen haitarijatsi ei tietenkään voinut tehdä oikeutta alkuperäiselle musiikille. - Tätä tyyliä on myöhemmin parodioinut jatsihanuristi J. Janatuinen, joka esiintyy Junnu Vainion levyillä. - Pekka Gronow epäili viime joulun blogissaan, ettei kyseisessä soittokunnassa voinut esiintyä mustia. Hän kirjoittaa olevan erittäin epätodennäköistä, että kolme mustaa amerikkalaista sotilasmuusikkoa Hellfighters Bandista olisi 1920-luvulla palkattu brittilaivaston soittokuntaan. Englanti oli ja on edelleenkin eräissä suhteissa hyvin konservatiivinen maa USA:han verrattuna. - Todellisuudessa Cunard-linjan S/S Andania toi 1926 Helsinkiin joukon amerikansuomalaisia turisteja ja laivalla soittaneen Andania Yankees -yhtyeen, joka koostui amerikansuomalaisista muusikoista. Andanian orkesteri viipyi Helsingissä muutaman kuukauden, jolloin monelle suomalaismuusikolle tarjoutui tilaisuus kuulla kunnolla svengaavaa rytmimusiikkia. Tiettävästi vierailijoiden joukossa ei ollut ainuttakaan mustaa. Näin kertovat suomalaisen jazzin aikakirjat. Mutta jo sitä ennen oli 15-vuotias Eugen Malmsten kuunnellut armeijan soitto-oppilaana paria vuotta aikaisemmin englantilaisen laivaston soittokunnan tulkinnan tuoreesta "Yes Sir, That's My Baby" -sävelmästä, joka oli aitoa two step'iä. Kokemus herätti hänessä kiinnostuksen jazziin. Hän alkoi kuunnella jazzia levyiltä ja ulkomaisilta radioasemilta. Eugen Malmstenia voidaankin pitää suomalaisen jazzin isänä. Hän perusti myöhemmin yhtyeen nimeltä Rytmi-pojat ja tilasi ensimmäisenä Suomessa sovituksia orkesterilleen suoraan Yhdysvalloista. - Tässä välissä on pakko kertoa, että soitin minäkin aikanaan pianoa Eugenin yhtyeessä ravintola Sillankorvassa, jossa maestron bravuurinumero oli kertomus Kalle Tappisen kohtalokkaasta ravintolareissusta.. Mutta Westö kertoo tarinan hieman toisin. Opriksen alakerrassa olevaan soittolavan viereen ilmaantuu pitkä musta mies, Jonesy, joka oli saapunut Helsinkiin S/S Auroralla yhdessä amerikansuomalaisten muusikoiden kanssa. Hovimestari Borodulin on jo aikeissa poistaa hänet ravintolasta, kunnes paljastuu, että hänen lompakkonsa suorastaan pursuaa ulkomaanvaluuttaa. Hän tulee yhä uudelleen paikalle ja erään illan päätteeksi - nautittuaan muutaman kovan teen - hän harppaa näyttämölle ja alkaa soittaa pianoa uudella tavalla, joka poikkeaa täysin M. Françoisen vänäläis-saksalaisesta tyylistä. Jonesy esittelee ragtime- ja stride-tyylin mestareita. Yleisö on haltioissaan ja Opriksen vakinaisen orkesterin pojat ovat myytyjä. Eipä aikaakaan kun Opriksessa esiintyy kaksi orkesteria. Uudessa yhtyeessä soittaa Jonesyn lisäksi Auroran Premier Brass Bandin trumpetisti Timothy "Little Timmy" Timonen, jonka esikuva lienee Massachusettsissa syntynyt saksofonisti Wilfred "Tommy" Tuomikoski. Opriksesta tulee saman tien kaupungin s uosituin kapakka ja vanhat ystävämme, mm. Eccu, Lucie, Henning liittyvät tulokasorkesterin ihailijoihin. - Aikakirjat toteavat vielä, että Opriksella soitti noihin aikoihin Klaus Salmen johtama Zamba, johon Tommy Tuomikoski siirtyi. Mutta Jonesylla ei ole todellisuudessa esikuvaa, sillä ennen toista maailmansotaa Suomessa ei vieraillut pitempään yhtään mustaa amerikkalaista muusikkoa. Jonesyn kaltaisia tapauksia löytyy kylläkin Pariisista ja muualta mannermaalta, joten Helsinki ja Pariisi ovat varmaankin menneet Westöllä sekaisin. Herääkin kysymys, mistä ovat ensimmäiset suomalaiset stridepianistit, Robert von Essen, Asser Fagerström ja kumppanit oppinsa ammentaneet. Eivät ainakaan Erkki Melartinin johtamasta Helsingin musiikkiopistosta.
Puuduttava tarina jatkuuWestö muistaa välillä kertoa, mitä kirjan varsinaisille tähdille tapahtuu, Valitettavasti meno jatkuu entiseen malliin. Lucie pääsee eroon karismaattista ja huikentelevaisesta Ilmari Salmikoskesta houkuttelemalla tämän ovelaan ansaan. Hän on sopinut intiimin tapaamisen taiteilijan kanssa matkustajakoti Arenassa, mutta onkin pyytänyt tilalleen taiteilijan vaimon, joka toteaa miehensä odottavan täydessä valmiudessa aivan toista henkilöä. Cedillä on ongelmia elokuvansa kanssa. Rahat ovat lopussa ja vaimo on kiinnostunut vain heidän pienestä pojastaan. Kurinalaista elämää viettävä Allu paiskii töitä ja urheilee. Allu on jalkapallojoukkueensa ässä ja osaa ampua banaanipotkuja kummallakin jalalla. Allu on mestari myös useissa muissa urheilulajeissa ja on tästä ylpeä. Vapaa-aikaa hän viettää Kulosaaren ja Leposaaren naapurissa Kivinokalla, jonne rakennetaan vähitellen pieniä vaatimattomia mökkejä. Ne tarjoavat suojaa työväestöstä koostuville nuorille. Maailmannaiseksi muuttunut Mandi Salin on kihloissa pienikokoisen Lauri Kanervon kanssa ja keimailee muodinmukaisissa asusteissa. Allu ottaa etäisyyttä Mandiin ja tämän rääpälemäiseen sulhaseen. Vasta nelikymppinen Enok oli vakiintunut parantumattomaksi alkoholistiksi ja tekee hidasta kuolemaa murjussaan Orioninkadulla. Enok toivoo selvänä hetkenään pojalleen parempaa kohtaloa kuin itselleen.
Muusikoiden heilat ja ihailijatOn selvää, että Lucien on "iskettävä" Opriksen jännittävä musta pianisti, ja Maggie, Lucien uskollinen ystävätär seuraa esimerkkiä, mutta tyytyy orkesterin valkoiseen klarinetistiin. Eikä aikaakaan kun Opriksen kantapöydissä päivystävät nuoret miehet huomaavat jäävänsä lehdelle soittelemaan, kun käytännöllisesti katsoen kakki daamit alkavat seurustella soittajien kanssa. Tämä ei estä Eccua, Hennigiä ja muita tekemästä tuttavuutta orkesterilaisten kanssa ja perehtymästä amerikkalaisen rytmimusiikin saloihin. Teinipojat Pecka Lurher ja Misja Rotmann kuuntelevat orkesterilaisten tarinoita illasta toiseen. Alaikäisinä he tapaavat Jonesyä ja muita muusikoita Opriksessa väärennettyjen henkilötodistusten turvin. Eipä aikaakaan, kun pojilla on esikuvansa mallin mukainen swing-orkesteri, ja kokeiluistaan rohkaistuneina he ehdottavat, että saisivat soittaa yhdessä Jonesyn ja hänen tovereittens kanssa. Toivomus on melko uskalias, sillä Opriksesta on tullut kaupungin ammattimuusikoiden kohtaamispaikka, eikä kukaan ole tä hän mennessä uskaltanut esittää mitään vastaavaa. Ehdotukseen suostutaan - kiitos Lucien painostuksen, mutta poikien jammailuyritykset jenkkimuusikoiden rinnalla päätyvät katastrofiin. He oppivat tästä varmaankin, että puuhun on kiivettävä tyvipuolelta. Ainoastaan Cedi osoittaa välinpitämättömyyttä ja ynseyttä orkesterin musiikkia kohtaan. Hänen mielestään ihmiset eivät ole kiinnostuneita oikeista asioista eli pyyteettömästä osallistumisesta yhteiskunnan rakentamiseen isänmaan parhaaksi. Sen sijaan he harrastavat kaikenlaista joutavaa ja hurvittelevat neekereiden ja juutalaisten kanssa.
Juhlat BässholmenissaKirjan henkilöt heräävät jälleen elämään juhlissa, jotka Henning Lundin on järjestänyt vanhaan tyyliin. Tällä kertaa paikkana on Tammisaaren tuntumassa sijaitseva Bässholmen. Juhlaan matkataan Helsingistä toinen toistaan upeammilla menopeleillä. Ivar joutuu kohtalolleen uskollisena turvautumaan linja-autoon ja jalkapatikkaan. Hurjastelijaksi paljastuva Maggie tuo mukanaan kihlattunsa, klarinetisti Theon. Vieraat pehmitetään heti kättelyssä tarjoamalla tervetulojuomaksi samppanjaa, paremman väen perinteistä kieltolakijuomaa. Mutta avioliittoonsa pettynyt Eccun vaimo Aina on taas jättänyt juhlat väliin. Juhlat sujuvat vapautuneissa tunnelmissa. Eccu ja Lucie palaavat hetkeksi parin vuoden takaisiin valokuvausateljeen tunnelmiin. Neljän naisen lauluyhtye. Ilmeisesti Lucien valmentama The Original Helsingfors Sisters eli Lucie, Maggie, Nita ja Micki laulavat ja tanssivat. Nita säteilee, mutta Cedi, hänen miehensä, poikkeaa muusta joukosta ja murjottaa omissa oloissaan. Yöllä Cedi raiskaa vaimonsa brutaalilla tavalla. Kaikki - naiset mukaan luettuna - juovat kuin viimeistä päivää. Näin kertoo juhlien jälkeen muusikkotovereilleen Theo Kossloffsky, joka nähtävästi selvisi kemuista hengissä. Juhlien jälkeen seuraa syksy ja S/S Aurora lähtee Helsingistä mukanaan suurin osa laivan muusikoista sekä pianovirtuoosi Jonesy. Henning Lundin ja Bruno Kraken muotiliike Zaza menestyy. Cedin elokuva saa ristiriitaisen vastaanoton. Nita Lilliehjelm on taas raskaana. Jocke Tollet antaa potkut veljelleen. Allu lähtee jälleen merille. Jne, jne. Oikeastaan tässä jaksossa ei tapahdu mitään merkittävää. Mutta päähenkilömme Helsinki on taas muuttunut. Huonompaan vaiko parempaan suuntaan? Mistä sen tietää. Kaikki on suhteellista.
|
Palautetta |
Lähetä palautetta! |
Asko Korpela 20070622 (20070622) o AJK kotisivu o Westo o Webmaster