Ateljeiden salattu elämäLucie poseeraa Eccun ateljeessa eräänä heinäkuun iltana, kun Mandi on jo lähtenyt kotiinsa. Eccu oli käynyt Tukholmassa pari vuotta aikaisemmin Cedin kanssa ja saanut yllättäen tutustua suuren ihanteensa Henry B. Goodwinin paljastaviin naistutkielmiin. Tukholmalaiset patriisiveljekset von Baehle olivat jostain saaneet haltuunsa näitä Goodwinin salaisia mestariotoksia. Saksalaissyntyinen Goodwinhan oli Ruotsin johtavia valokuvaajia ja alansa tiennäyttäjiä 1920-luvulla. Mutta hänen intohimostaan kuvata diskreetisti alastomia naisvartaloita ei julkisuudessa juurikaan tiedetty. Eccuun platinapaperille vedostetut Goodwinin kuvat tekivät lähtemättömän vaikutuksen. Noidan oppipojan tapaan Eccu seuraa mestarinsa esimerkkiä ja kuvaa yläluokkaisia naismallejaan huomiota herättämättä, kuten juuri nyt sensuellia ja monikasvoista Lucieta, jolle hän on palvelun velkaa. Ateljeessa keskustellaan niitä näitä, Cedin ja Nitan kiihkeästä kesäromanssista (Eccun mielestä he eivät sovi ollenkaan toisilleen) ja Lucien varhaisesta irtautumisesta Jeesus-myytin ja kristinuskon kahleista. Lucie haluaa olla mieluummin rohkea ja utelias kuin, että alistuisi kaikkeen vanhaan ja kunnioitusta herättävään. Eccu sijoittelee Lucieta lavasteisiinsa ja kuvaa kuin riivattu. Istunto huipentuu siihen, kun Lucie viettelee Eccun. Nähdessään kuukautta myöhemmin Eccun platinapaperille vedostamat kuvansa Lucie on sekä hämmentynyt että imarreltu. Eccu lupaa säilyttää materiaalin varmassa paikassa pois muiden katseilta, mutta haluaa silti asettaa näytteille jonkun kuvista, joissa kasvot eivät näy, jos vain Lucie suostuu. Myöhemmin saman vuoden joulukuussa Helsingfors Amatörfotografklubben järjestää näyttelyn, jonka parhaana palkitaan perhoslampun alla ojentautuvaa alastonta naisvartaloa esittävä tutkielma.
Allun koti-ikäväMiehemme merellä purjehtii kaukana kotimaastaan ja purkaa koti-ikäväänsä kirjeisiin, joita lähettelee kotiväelleen sekä Mandille ja tämän veljelle Kajlle. Allun ajatukset ovat kotikaupungin maisemissa, Sörkän satamassa, Nokan soutuskaboissa ja pallokentillä. Pariisin olympiakisat kirvoittavat jonkun kommentin. Allu vakuuttaa eläneensä siististi: ei viinaa eikä naisia. Kun Mandi vihdoin vastaa Allun kirjeisiin, Allu tunnustaa vaimokandidaatilleen, että vain yksi asia on kauniimpi kuin tuikkiva tähtitaivas ja Antwerpenin valot ja se on muuan ihminen, jonka nimeä Allu ei uskalla kertoa.
Pää- ja sivuhenkilöiden vaihtuvat roolitJossain vaiheessa lukupiirissämme ihmeteltiin, ketkä mahtavat olla kirjan päähenkilöitä, kun painotukset tuntuvat muuttuvan jatkuvasti. Erään selityksen tarjoaa Westö itse, joka vieraili keväällä Helsingin Suomalaisen klubin kirjaillassa. Opuksen puolidokumentaarinen luonne on meille varmaan jo selvinnyt meille viimeistään tässä vaiheessa, Tätä taustaa vasten on myös ymmärrettävää, miksi kirjan henkilöhahmot tuntuvat jollain tapaa teoreettisilta. Mielenkiintoista on silti lukea, että kirjailijan alkuperäisenä tavoitteena on ollut kertoa kahden fiktiivisen, vastakkaisia yhteiskuntaluokkia edustavan henkilön, Eccu Widingin ja Allu Kajanderin elämäntarinat ikään kuin kaupunkisosiologin näkökulmasta. Mutta kirjoitusprosessin aikana sivuhenkilöt (siis lähinnä Lucie, Cedi ja Ivar) tekivät Westön mukaan vallankumouksen ja hänen oli vaikeampaa erota sivuhenkilöistä kuin päähenkilöistä. Westö myönsi siirtäneensä jotain omasta historioitsijan ja sosiologin persoonastaan Ivar Grandellin hahmoon, mikä on kyllä ollut jo arvattavissakin. Westö mainitsi myös, että hänen harrastuksiinsa ovat kuuluneet jalkapallo (tämähän näkyy Allun henkilökuvassa), jazz (näkyy lukujaksoissa 13 ja 14), pianonsoitto (Eccun äiti Atti ja sisar Nita soittivat Chopinia ja Schubertia) sekä tennis, jota on kirjassa kuvattu sivukaupalla.
Pehmennetyt juonteetKirjassa on Westön mukaan kaksi pääjuonnetta, tummempi, joka näkyy kansalaissodan ja luokkavastakohtaisuuksien kuvauksessa, sekä valoisampi, joka esittelee modernin saapumista Suomeen. Westö ei suoraan sanonut, miksi valokuvaukselle ja valokuvalle yleensä on kirjassa annettu niin suuri merkitys, mutta Ehkä modernin tulo Suomeen tai pikemminkin Helsinkiin näkyy selvimmin juuri valokuvissa, joihin hän on kirjaa työstäessään tutustunut. Valokuvat ovat saattaneet tehdä tepposet Westölle ja valokuvaajat ja heidän mallinsa ovat alkaneet elää omaa elämäänsä kirjan sivuilla ikäänkuin Westön käyttämän tutkimusmenetelmän sivutuotteina. Malleilla on lihaa ja verta luiden ympärillä ja tietenkin myös muodin mukaisia vaatteita. Ehkä toinen syy vähentää alkuperäisten päähenkilöiden painoarvoa johtuu yksinkertaisesti siitä, että Westö ei halunnut kärjistää luokkaristiriitojen kuvausta äärimmilleen, mihin olisi ollut mahdollisuus kansalaissodan huipennuksen jälkeen. Epäilen ettei Westöstä olisi ollut muutenkaan Joel Lehtose ksi tai Ilmari Kiannoksi.
|
Palautetta |
Lähetä palautetta! |
Asko Korpela 20070607 (20070607) o AJK kotisivu o Westo o Webmaster