Mandi, merimiehen muijako?Samana iltana kun Rurik Lilliehjelm kuolee äkillisesti tenniskentän katsomossa, pahaa aavistamaton Mandi Salin avaa Kallion kirkon läheisyydessä sijaitsevan asuntonsa oven, johon on itsepintaisesti jo jonkin aikaa koputettu. Oven takana seisoo miehen kokoon venähtänyt saunanraikas kulahtaneisiin vaatteisiin sonnustautunut ujonoloinen Allu Kajander kainalossaan sanomalehteen kääritty pieni paketti. Allu on tullut tapaamaan Mandia, joka ei ota sitä heti uskoakseen, koska Allu tähän asti on kaveerannut yksinomaan Mandin pikkuveljen Kajn (Kaitsun) kanssa. Alkuhämmennyksestään toivuttuaan Mandi ojentaa Allulle suklaata, jota on mutustellut Mary Marcin tyttökirjaa lukiessaan. Pienen kärttämisen jälkeen hän suostuu avaamaan paketin, jonka sisuksista paljastuu neliskulmainen lasipullo. Allu on ostanut sen laukkuryssältä. Siinä on kielontuoksuista hajuvettä. Allun käynnin syy selviää saman tien. Kielontuoksun leijaillessa pienen yksiön ilmassa Allu kertoo, että hän on lähdössä merille ja haluaa, että Mandi jää odottamaan häntä, koska he tulevat "oleen yhdessä" kun Allu palaa takaisin. Mandi on aluksi sanaton tämän yllättävän toteamuksen tai oikeammin pitkän tähtäimen kosinnan johdosta. Ehkä häntä myös loukkaa se, että Allu luokittelee hänet tavalliseksi merimiehen muijaksi, joka on tuomittu epämääräiseksi ajaksi odottamaan merillä seikkailevaa miestään kotiin. Mutta Mandi toipuu nopeasti yllätyksestä ja penää 15-vuotiaalta Allulta, eikö tämä muka tiedä, että hän on kolme ja puoli vuotta tätä vanhempi. Allu alkaa mököttää ja tilanne muuttuu uhkaavaksi. Mandi laukaisee kiusallisen jännityksen kysymällä Allulta, miksi hän aikoo merille, koska Kaitsunkin mielestä Allulla on terävä pää ja hänen pitäisi mieluummin mennä kouluun. Allu kertoo Suvilahden kasarmeilla asuvan perheensä surkeasta tilasta ja toteaa, että hänen on ryhdyttävä elättämään heitä, sillä vanhemmat eivät itse siihen enää kykene. Merillä on mahdollisuus ansaita ja hän aikoo lähettää jokaisesta tilistä puolet kotiin. Allu toteaa sitten vilpittömän suorasukaisesti, että hänelle tulee ikävä Mandia, mutta myös Siltiksen soutuskaboja ja Haapiksen matseja. Heti perään hän kuitenkin hoksaa, että jalkapalloa pelataan onneksi kaikkialla, joten siitä hänen ei tarvitse luopua. Lähtiessään Mandin luota hän sanoo totisena, ikäänkuin varmistaakseen käyntinsä varsinaisen tarkoituksen, että heistä kahdesta tulee vielä pari, "saatpa nähdä". - Nuoret käyttävät keskenään stadin slangia, joka ei oikein vakuuta - sanat sinänsä ovat aitoja, mutta dialogi on jotenkin ärsyttävän viimeisteltyä ellei peräti teennäistä. Mene ja tiedä, missä vika, mutta kun opus on kirjoitettu ruotsiksi ja suomennoksessa on jouduttu turvautumaan slangiasiantuntijaan, jotain aidon slangin luonteenomaisesta spontaanisuudesta on hävinnyt, jos sitä on alun perin ollutkaan. Dialogin kirjoittaminen ei muutenkaan näytä olevan Westölle helppoa. Hänhän on perustyypiltään dokumentaristi - tällainen käsitys on syntynyt kirjaa lukiessa. Sanoisin, että Westön yritys on hyvä, mutta uhkarohkea näin suomenkielisen lukijan kannalta. Kohtuullisuuden vuoksi on samaan hengenvetoon todettava, että kirja olisi ehkä pitänyt lukea alkukielellä. Voi olla, että ongelma onkin suomennoksessa. - Asko K. voisi vertailun vuoksi katsastaa alkukielisestä opuksesta, miten slangi siinä sujuu.
Juhannusjuhlat kartanon tapaanOpriksen pöytä 16:n kantajoukko viettää juhannusta viileässä ja sateisessa Björknäsissä, joka on Rurikin kuoleman jälkeen siirtynyt Lucien ja Cedin hallintaan. Henning Lund on kieltolakia uhmaten huolehtinut pöytään laadukkaat viinit ja akvaviitin, ja tarjoilu on muutenkin tasokasta. Ruoka ja ammattitaitoinen henkilökunta on peräisin Mikonkadun Richestä, ravintolasta, joka löytyy nykyisin Tukholmasta - liekö näillä kahdella ravintolalla ollut koskaan mitään muuta yhteistä kuin nimi. Seurueen naiset ovat säätä uhmaten pukeutuneet näyttäviin ja paljastaviin kesäisiin luomuksiin. Juomat alkavat vähitellen vaikuttaa ja joukon nestorit Olle Gylfe ja Ivar Grandell joutuvat nuorempiensa ivallisten huomautusten kohteeksi pelkästään sen vuoksi, että olivat sattuneet syntymään vuosina 1863 ja 1884. Keskustelu poukkoilee aiheesta toiseen vailla punaista lankaa. Telemachos (Tele) Christides piirittää sitkeästi Lucieta. Cedi on puolestaan iskenyt silmänsä Nitaan, Eccun sisareen. Eccua puistattaa ajatus näiden kahden liitosta. Eccun vaimo Aina odottaa lasta eikä osallistu yleiseen juhlintaan. Naiset vetäytyvät vähitellen huoneisiinsa lukuun ottamatta Lucieta, joka on tapansa mukaan päättänyt juhlia koko rahan edestä. Puhelias Ivar Grandell esitelmöi tulevien aikojen arvorelativismista Bruno Skrakelle ja Toffe Ramsaylle. Viesti ei kuitenkaan mene jostain syystä perille. Keskustelu alkaa saada yhä sekavampia piirteitä eikä odotettua kliimaksia synny. Viimeisillä voimillaan väsynyt seurue poistuu huoneisiinsa. Sikareiden ja savukkeiden harmaa savuverho jää leijumaan tyhjentyneisiin tiloihin. Dagen efter käynnistyy vasta kello yhden jälkeen. Lucie ottaa luulot pois krapulaiselta Teleltä ja nitistää tämän tenniksessä suoraan kahdessa erässä. Ivar kaipaa Henrietteä, joka oli matkustanut edellisenä iltana laivalla Tukholmaan. Cedi piirittää edelleen Nitaa ja ilmoittaa olevansa kiinnostunut elokuva-alasta ja että valokuvataide, jossa Nitan veli Eccu on kieltämättä taitava, edustaa mennyttä aikaa. Eccu kuulee sattumalta Cedin ennustuksen ja menee jollain tapaa pois tolaltaan. Hän yllättää ja suututtaa Ainan levittämällä heidän käytössään olevaan vierashuoneeseen hyönteismyrkkyä, vaikka syöpäläisiä ei ole edes havaittu huoneessa. Yliherkkä Eccu reagoi Tällä tavalla yllättäviin ja odottamattomiin tilanteisiin. Lucie laukaisee tilanteen siten, että herra Widing saa pitää hyönteismyrkylle löyhkäävän vierashuoneen ja rouva Widing sijoitetaan turvallisesti eri huoneeseen kauas aviomiehestään.
Menneisyys pitää pintansaMutta tämän jälkeen Lucie päästää itsensä vauhtiin. Muutaman lasillisen jälkeen hän keskeyttää Cedin, Julle Tolletin ja Toffen tavanomaiset tarinat metsästys- ja kalastusretkistä ja käy miesten kimppuun kuin yleinen syyttäjä. He saavat kuulla kunniansa siitä, että he haluavat omistaa kaiken, maat, metsät ja vedet, vaikka heillä on jo kartanot, tehtaat ja kaupat. Niiden lisäksi he himoitsevat jopa urheiluseuroja itselleen. Mutta jos joku yrittää ottaa heiltä jotain, minkä he omistavat, he jakavat kuolemantuomiota ja kostavat kaiken kymmenkertaisesti. Kaiken tämän vastapainoksi he saatavat heittäytyä herkiksi ja lähettää runojaan Heikinkadun lehtien toimituksiin. Lucie laukoo lopuksi, että jos heillä ei olisi rahaa ja aseita, heille nauraisivat kaikki. Lopuksi Lucie kohottaa maljan näille "hengen pikkuveljille". Cedi reagoi ensimmäisenä sisarensa saarnaan ja kieltää tätä jatkamasta tuolla linjalla. Mutta Lucie ei hellitä. Hän muistuttaa vielä, miten hyvin miehiä kohdeltiin Svenska Lyceumissa - kiitos Ruotsin konsulaatin sivustatuen - ja mitä punaisille tehtiin heidän tappionsa jälkeen. Cedi yrittää taas tukkia sisarensa suuta, mutta tällä kertaa on Ivar Grandell tulee väliin ja toteaa lakonisesti: "Quod erat demonstrandum" jatkaen, että jos Cediltä yrittää viedä jotain, esimerkiksi käsityksen itsestään, hän käy heti hyökkäykseen. Tämä on niin purevasti sanottu, että kalpeaksi muuttunut Cedi hiljenee vihdoinkin. Tämän episodin jälkeen joukko alkaa vetäytyä yöpuulle. Paikalle osunut Eccu on sattunut kuulemaan Lucien ja Cedin välisen kiihkeän sanailun, menee ajatuksiinsa vaipuneen Cedin luo ja esittää toiveikkaana, että jospa Lucie ja Ivar ovatkin oikeassa. Mutta Cedi on jälleen palannut entiselleen. Hän katsoo kylmästi Eccua ja sanoo, ettei ymmärrä kysymystä. Eccu tajuaa heti, ettei tämäkään keskustelu kyennyt muuttamaan Cedin perusasennetta. Kun Eccu vielä yrittää muistuttaa kuolemanpartioiden tekosista, Cedi esittää Ecculle suoran uhkauksen viittaamalla tunnettuihin poliittisiin murhiin ja kehottaa tätä olemaan enää koskaan puhumatta näistä asioista. Sitten he palaavat normaaliin päiväjärjestykseen ikään kuin mitään ei olisi tapahtunut ja käyttäytyvät toisiaan kohtaan kuten hyvin kasvatetuille säätyläisille sopiikin. Cedi poistuu ja Lucie ja Eccu jäävät kahden. Lucie tekee Ecculle yllättävän tarjouksen. Hän on valmis sijoittamaan Eccun ateljeeseen yhdellä ehdolla: hän haluaa Ecculta pari tuntia studioaikaa ja olettaa, että Eccu panee peliin koko sielunsa.
|
Palautetta |
Lähetä palautetta! |
Asko Korpela 20070529 (20070529) o AJK kotisivu o Westo o Webmaster