|
Eccu kokee herätyksen
Muuan pitkä työpäivä Eccun valokuvaamossa on taas päättymässä ja Mandi Salin valmistautuu lähtemään kielitunnille Lucien luo. Eccu yllättää Mandin pyytämällä häntä ateljeen puolelle nauttimaan lasilliselle kanssaan hyvin sujuvien bisnesten kunniaksi. Eccu on työskennellyt koko päivän ja naukkaillut silloin tällöin taskumatistaan. Hän on hyvällä tuulella, mutta käyttäytyy kuitenkin korrektisti Mandia kohtaan. Molemmat teitittelevät, kuten asiaan kuuluu.
Valokuvaamon ateljeehuone on tilava ja sinne on lavastettu kolme näyttämöä tai maailmaa, kuten Westö niitä nimittää. Erään lavasteen osana on merkillinen maalaus, jonka Opriksen pöytä numero 16:n kanta-asiakkaat tunnistaisivat välittömästi. Taulu esittää kapakkapöydän ääreen kokoontunutta seuruetta, jossa naisilla on ketun ja miehillä suden kasvot. Pöydän yläpuolella on valtavia perhosenmuotoisia lamppuja. Lavasteen katossa roikkuu samanlainen perhoslamppu, jonka taiteilija on ikuistanut maalaukseensa. Näky on hätkähdyttävä, eikä Mandi pidä siitä.
Ateljeen ikkunat on peitetty raskailla verhoilla. Ateljeessa on kokonainen patteristo valaisimia, koska Eccu ei käytä juuri lainkaan luonnonvaloa kuvatessaan. Valoja ja värejä säätämällä hän luo erityistehoja ja taikoo elähtäneet neiti- ja rouvashenkilöt säteileviksi ja salaperäisiksi kaunottariksi. Hän on varmaankin pääkaupunkiseudun ykkösvalokuvaaja ainakin ruotsinkielisissä piireissä.
Eccun ja Mandin keskustelutuokio huipentuu siihen, kun Eccu toteaa, että Mandi on liian kaunis ja lahjakas työskennelläkseen enää kovin pitkään hänen ateljeessaan. Eccu ehdottaa, että Mandi voisi toimia hänen mallinaan. Mandi ei odottanut mitään tällaista. Hän poistuu ateljeesta pienessä paniikissa mielessään Eccun hitaasti lausumat sanat, jotka Eccu oli opetellut ulkoa Camera Work - lehden artikkelista Svenska Lyceumin aikoihin. Eccu siteeraa kuuluisaa muotokuvaajaa, idoliaan Henry Goodwinia: "Beauty must always die. Only in our dreams, and in the pictures we paint or take, can it remain alive and untouched forever."
Mandi kävelee syvissä mietteissä kielitunnilleen. Eccun aforistiset lauseet pyörivät hänen mielessään kuin uralleen juuttunut gramofonilevy. Mandi ei jaksa keskittyä kuivaan englanninkielen oppikirjaan vaan pyytää Lucieta kääntämään Ecculta kuulemansa lauseet. Lucie arvaa heti, keneltä Mandi on ne kuullut. Sitten hän ehdottaa sinunkauppoja.
Koko päivän ateljeessaan ahkeroinut ja ryypiskellyt Eccu on saavuttanut melkoisen humalatilan ja päättää yöllisiä vaaroja uhmaten kävellä kotiinsa Kulosaareen. Hän on euforian vallassa - kiitos Mandin, mene ja tiedä. Hän kokee olevan kypsä johonkin uuteen. Hän on valmis hylkäämään Goodwinin runollisen muotokuvausestetiikan, jonka turvin hän on kyennyt muuttamaan mallinsa Mary Pickfordin kopioiksi. Hän päättää luopua keinovalojen käytöstä ja kuvata henkilöt sellaisina kuin he todellisuudessa ovat. Hän haluaa tulla uuden ajan airueksi, joka paljastaa armottomasti ihmisen arkisen julkisivun alla piilevät hämärät voimat.
Ivar kokeilee kepillä jäätä
Opriksen kantapöydän ympärille kokoontuu eräänä myöhäisenä toukokuun iltana joukko tuttuja miehiä sekä yksi nainen, Lucie. Ivar kertoo seurueelle oppilaastaan, köyhästä pojasta, jonka oli saanut kaksi kertaa kiinni luokkatoverinsa eväiden varastamisesta. Tapauksen teki kummalliseksi se, ettei poika ollut koskenut eväisiin, vaan piilotteli niitä eri paikkoihin luokkahuoneessa. Jälkeenpäin, Ivar kertoi, hänelle selvisi, että pojan isä oli kuollut Dragsvikin leirillä ja että pojan äiti ja nuoremmat sisarukset asuivat kurjissa oloissa Suvilahden slummikasarmilla. Epätoivoinen poika oli vain tällä tavalla yrittänyt viedä jotain syötävää perheelleen. Ivarin sympatiat olivat selvästi pojan puolella,vaikka hän joutui tekemään ilmoituksen pojan toimista, minkä johdosta poika todennäköisesti tullaan erottamaan koulusta.
Ärtynyt Cedi leimaa Ivarin kuvauksen hölynpölyksi ja pyytää Ivaria selittämään, miksi hän kertoo heille tällaisen tarinan. Ivar toteaa rauhallisesti, että punaisia on kohdeltu liian ankarasti. Cedi on tietenkin asiasta aivan toista mieltä. Punaiset saivat hänen mielestään ansioittensa mukaan, koska aikoivat tappaa "meidät" kaikki. Sitä paitsi varastaminen on rangaistavaa ja opettajan pitää tehdä tämä selväksi oppilailleen eikä hyväksyä tekoa joidenkin epämääräisten yhteiskunnallisten syiden vuoksi. Ivar yrittää vielä selittää Cedille, etteivät punaiset halunneet suinkaan tappaa kaikkia "meitä", mihin Cedi toteaa, ettei Ivar voi edustaa "meitä", koska hänen menneisyytensä tiedetään.
Ivar yrittää vielä selittää, etteivät kaikki sosialistit suinkaan olleet verenhimoisia villejä, ja esimerkkinä hän mainitsee turkulaisen opettajansa Georg Boldtin. Mutta Ivarin vakuuttelut eivät synnytä minkäänlaisia näkyviä pehmenemisen merkkejä Cedissä, joka on kova kuin kivi ja siirtyy pois kantapöydästä. Jotain on kuitenkin Cedin sisällä tapahtumassa, koska hän reagoi näin voimakkasti.
Istunnon päätteeksi joukon toinen välkky, Henning Lund saattaa Ivarin sanattomaksi. Hän kertoo Ivarin yrittäneen kahdeksantoista ikäisenä agitoida erään turkulaisen tehtaan portilla huonolla menestyksellä. Tehtaan johto oli ilmoittanut jo ennakkoon, että se joka pysähtyy kuuntelemaan agitaattoria, saa potkut, eikä kukaan pysähtynyt. Sitten Henning toteaa, että vaikka Ivar ei pidä porvareista eikä kapitalisteista, hänellä ei ole mitään vaihtoehtoa tarjottavana tilalle. Henningin mielestä Ivar tajuaa varsin hyvin sosialismin olevan houretta, mutta huijaa silti itseään uskomalla tähän utopiaan. - Ehkä syy Ivarin ristiriitaiselta vaikuttavaan toimintaan ja ajatteluun piilekin siinä, että hän on perushumanisti, ns. hyvä ihminen, joka ei hyväksy kapitalismin ja kilpailuyhteiskunnan raadollisuutta ,mutta jonka ajatukset ovat samalla jatkuvassa käymistilassa.
Viimeinen ottelu
Jakson lopuksi kerrotaan, miten Rurik Lilliehjelm saa äkillisen sydänkohtauksen ja kuolee tenniskatsomossa juuri sillä hetkellä, kun nuori lahjakas neiti Brunou, joka muistuttaa sekä ulkoisesti että pelityyliltään hänen pari vuotta sitten menehtynyttä tytärtään, lyö Sigridin entisen kilpakumppanin, neiti Fickin kaikkien taiteen sääntöjen mukaan päättäen ottelun ovelaan ja vastustamattomaan kohopalloon.
|