|
Kostajat järjestäytyvät
Ivar Grandell kirjoitti 20.IV.1918 päiväkirjaansa: "Oi kunpa me vihdoinkin saisimme kaupunkiimme rauhan ja sovinnon, mutta valitettavasti en ole kovin toiveikas." Tuskin Ivar ja kukaan muukaan hänen aikalaisensa saattoi kuvitella, että "kapinan" jäljet näkyisivät vielä 89 vuotta myöhemmin keskuudessamme.
Westö on rakentanut Cedi Lilliehjelmistä valkoisen kostajan prototyypin, uskottavan kaikessa yksipiippuisessa johdonmukaisuudessaan ja tehokkuudessaan. Cedi rekrytoi ystäviään rangaistusretkikuntaan, jonka virallinen nimi on Länsi-Uudenmaan Pataljoona. Kohteena ovat enemmän tai vähemmän yksilöidyt läntisellä Uudellamaalla vaikuttaneet punaiset. Oikeutta jakavat tilanomistajat, jääkärit ja ruotsinkielista yläluokkaa edustavat nuoret miehet. Eccu liittyy pitkän empimisen jälkeen joukkoon, vaikka oli allekirjoittanut vakuutuksen, ettei koskaan osallistuisi aseelliseen toimintaan työväenluokkaa vastaan.
Mustan Enkelin metsästys
Westö kuvaa rangaistusretkikunnan toimintaa säälimättömällä tarkkuudella. Alempaa luokkaa rangaistaan siitä, että se on uskaltanut nousta vallanpitäjiä vastaan. Eccu osallistuu tahdottomanoloisesti teloituksiin, jotka muuttuvat hänen mielessään painajaisiksi. Hän tajuaa vähitellen, miten kevein perustein kuolemantuomioita jaetaan.
Cedi paljastaa, että hänen varsinainen maalinsa on Liisankadun lyseolla vartijana toiminut Musta Enkeli, Lutherin perheen palvelustyttö, Emmi Taavitsainen, joka oli poistunut Linnunlaulusta sinä yönä, kun Helsingin graniittisen työväentalon ikkunasta roikkunut punainen lyhty ilmoitti vallankumouksen alkaneen. Emmi Taavitsaisen koti on Kumberlassa, jonne Cedin johtama ryhmä lähtee saaliin perään. Mutta Emmiä ei löydetä, joku oli ehtinyt ensin. Cedin johtama ryhmä onnistuu kuitenkin tappamaan paikalta löytyneet Emmin omaiset.
Epilogi
Lonni Tollet, Tschali Lutherin ystävä, tunnistaa Mustan Enkelin alias Emmi Taavitsaisen Leppäsuon ruumishuoneelta. Tschali Luther järjestää vanhempiensa ja ystäviensä vastalauseista huolimatta Emmin hautajaiset.
Länsi-Uudenmaan Pataljoona hajotetaan ja sen papereita tuhotaan. Erityisen hyvin kunnostautuneet, mm. Cedi, ylennetään. Eccu ei kuulu tähän joukkoon.
Dragsvikiin kootuista kymmenestätuhannesta punaisesta vangista kolmasosa kuolee nälkään ja kulkutauteihin. - Koruton hautapaikka sijaitsee Dragsvikin sotilasalueen kupeessa Hangontien tuntumassa.
Lokakuun toiseksi viimeisenä päivänä 1918 vapautetaan Dragsvikistä Enok Kajander, 42 kiloa, ja Suomenlinnasta Santeri Rajala, 37 kiloa.
- Isäni, Oulun Lyseon viimeisen luokan oppilas, toimi vartiotehtävissä valkoisten puolella Tampereen piirityksen aikoihin ja palasi sodan jälkeen kotikaupunkiinsa Ouluun. Hänen äitinsä ei aluksi ollut tunnistaa poikaansa, joka oli laihtunut dramaattisesti sotaretken aikana. Isäni ei halunnut koskaan lastensa kuullen muistella kokemaansa Tampereella. Hänkään ei ilmi selvästi kuulunut joukkoon.
|