|
Kun kontrolli pettää - nihil novum sub sole
Björknäsin kartanossa tapahtuva elintarvikkeiden takavarikointiyritys on klassinen esimerkki siitä, miten helposti ns. luokkaristiriita voi purkautua väkivallaksi ja anarkiaksi. Enok Kajanderin johtaman ryhmän on alunperin määrä inventoida luovutettavat elintarvikkeet ja sopia maitokuljetuksista punaisten miehittämään Nikkilään. Johtajana kokematon Enok yrittää pitää jonkinlaista järjestystä villissä miesjoukossa, mutta hänen otteensa herpaantuu, kun kartanosta löytyy kaikenlaista mukavaa ja henkilökohtainen kauna kartanon väkeä kohtaan purkautuu. Westö on kärjistänyt asetelmaa kuvaamalla kartanon väen säälittäviksi rääpäleiksi ja naurettaviksi kiekujiksi kun taas punaiset ovat isokokoisia ja ronskeja miehenköriläitä.
Enokin käsitys vallankumouksesta on muuttunut radikaalista kriittiseksi. Hän näkee, etteivät punaiset enää hallitse tilanteita. Tilanomistajat, työnjohtajat ovat paenneet, karjat jääneet ruokkimatta. Vallalla on puhdas anarkia. Westö luettelee punaisten hirmutöitä Uudellamaalla. Kukaan ei näytä johtavan proletariaatin vallankumousta. Kukaan ei tunnu kantavan huolta siitä, mitä tästä kaikesta seuraa. Punaisten joukot on koottu enemmän tai vähemmän sattumanvaraisesti ja niille on annettu lähinnä vain ampumakoulutusta. Yhtenäistä johtoa ei punaisilla ole.
Kaksi kirjan päähenkilöä, Allu ja häntä muutamaa vuotta vanhempi Lucie, kohtaavat kartanossa kuin sattumalta. Heidän polkunsa yhtyvät vielä myöhemminkin tarinan edistyessä. Westön puolidokumentaarinen tyyli jättää niukalti tilaa henkilökuvaukselle. Ihmiset ovat kasvottomia roolihenkilöitä historiallisten tapahtumien ohjaamassa näytelmässä.
- Tulee väkisinkin mieleen se, mitä on näinä päivinä tapahtumassa Tallinnassa. Entisestä herrakansasta alistetuiksi proletaareiksi muuttuneita venäläisiä edustanut anarkistinen nuorisojoukko purkaa katkeruuttaan ultrakapitalistiseksi kehittyneen Viron hyvinvointia vastaan. Toivottavasti historian analogia ei toteudu siten, että Moskovasta tulevat vapaaehtoisjoukot palauttavat herrakansan kunnian ja osoittavat virolaisille kaapin paikan. Uhkaavaksi tilanteen tekee se, että Moskovassa on seurattu tapahtumien kulkua kuin jotain näytelmää, jolle aplodeerataan kiihkeästi.
Vapaajoukot antautuvat
Sigurdsin kartanoon koottujen mielialaa yritetään kohottaa pitämällä palopuheita, laulamalla isänmaallisia lauluja ja lukemalla ääneen Vänrikki Stoolin tarinoita. Sosiaalisesti epäyhtenäiseen joukkoon tällä ei näytä olevan suurempaa vaikutusta. Tälläkään joukolla ei näytä olevan johtajaa eikä heitä ole koulutettu taistelutehtäviin. Läheisen Suitian kartanon valkoiset liittyvät punaisten torjutun hyökkäyksen jälkeen sigurdsilaisiin, mutta resurssilisä osoittautuu riittämättömäksi, sillä mies- ja aseylivoima on punaisilla, joita vallankumouksellinen venäläinen sotaväki tukee.
Uudeltamaalta kantautuu jatkuvasti uutisia punaisten suorittamista valkoisten murhista. Eccun hyvä ystävä, aseeton Zwiga Zweygbergk tapetaan Helsingissä Töölönlahden jäälle. Zwiga oli ollut matkalla Linnunlauluun tapaamaan Pecka Lutherin isää, Tschali Lutheria. Tieto saa Eccun vaipumaan syvän surun ja masennuksen valtaan.
Punaiset pakottavat mies- ja tuliylivoimansa turvin Sigurdsin vapaajoukon jättämään asemansa. Heidän viimeinen oljenkortensa on Upinniemessä sijannut Mäkiluodon merilinnoitus, jota he yrittävät turhaan vallata. Valkoisille ei jää muuta vaihtoehtoa kuin antautua vähemmän kunniakkaasti ylivoimaiselle vastustajalle. Vangit kuljetetaan yöllä Kirkkonummelta junavaunuissa Helsinkiin ja sijoitetaan Liisankadulla sijainneeseen tilapäisvankilaksi muutettuun oppilaitokseen, jonka fasaadissa vielä 1950-luvulla luki Svenska Lyceum.
|