Auvo Sarmanto 
03 Tennistä pelaava yläluokka

Aktivistin perhe

Päähenkilöiden esittely etenee. Lillienhjelmeillä on maatila Sipoon Björknäsissä ja kaupunkiasunto Heikinkadulla Helsingissä. Perheen pään, Rurikin, bisnekset menevät maailmanpalon pitkittymisen vuoksi toinen toisensa jälkeen kumoon. Hän osallistui vuosisadan alussa sortovuosina aktivistien toimintaan, joutui tästä hyvästä tsaarin salaisen poliisin ohranan kynsiin ja oli jonkun aikaa vangittuna Pietari-Paavalin linnoituksessa Pietarissa. Vankilassa olo ei häntä kuitenkaan lannista. Hän tukee jääkäriliikettä, joka salakuljettaa nuoria miehiä jääkärikoulutukseen Saksaan. 
 
 

Elämää Hangon tennissiirtolassa

Lilliehjelmin perhe viettää kesät täysihoitolassa Hangossa. Kaikki perheen lapset pelaavat tennistä, kuka paremmin, kuka huonommin. Jäykästi pelaava isäkin tarttuu silloin tällöin mailaan, mutta istuu pääasiassa katsomossa vanhinta kannustaen tytärtään Sigridiä (Siggan) - mailaprinsessaksi kehuttua, joka on perheen taitavin pelaaja ja kykenee antamaan kovan vastuksen miespuolisille vastustajille. Siggan on Hangon naistenluokan moninkertainen voittaja ja isänsä lemmikki hillityssä eleganssissaan. Perheen nuorin, atleettinen ja kärsimätön Cedi ei pysty keskittymään tennikseen. Hän läimii palloa minne sattuu, mutta on ilmeisesti sitäkin taitavampi kiväärin ja jalkajousen käsittelijä. Tässä vaiheessa hän on vielä kirjoittamaton lehti, mutta hänen perusluonteensa ja mieltymyksensä aseisiin ei lupaa hyvää. Lasten äiti Marie elää omaa elämäänsä ottamatta aktiivisesti osaa perheen rientoihin. 

Keskimmäinen lapsista, oikullinen ja boheemiluontoinen 16-vuotias Marie Louise (Lucie) Elisabeth, on menettänyt makunsa tennikseen, koska peli on osa perheen kaavamaista elämäntyyliä, josta hän on saanut tarpeekseen. Hän on vieraantunut jopa omasta nimestään. Hän haluaa olla mieluummin Lucie, Lissu tai Lu. Häntä ällöttävät Heidenstamin ja Gripenbergin runot, joita hänelle tyrkytetään. Chopinin ja Schubertin raskasmielisten etydien loputtomat nuottirivit eivät liioin innosta häntä. Hän ei pidä enää Hangostakaan. Hän haluaa matkustaa kauas pois palaamatta enää koskaan takaisin. 

Mutta hän on päättänyt vielä kerran näyttää, mihin pystyy. Westö kuvaa innoittuneena ja pikkutarkasti Sigganin ja Lucien välistä dramaattista tennisottelua. Lucie on panee kaikkensa peliin sisartaan vastaan. Hän on vähällä voittaa ensimmäisen erän, mutta joutuu sitten antamaan periksi. Ottelun jälkeisessä euforisessa tilassa Lucie miettii, mitä tästä viimeisestä kesästä Hangossa, jonne ei tulisi enää koskaan palaamaan, jäisi hänen mieleensä. Hän tulisi muistamaan valkoisen auringonvalon, kuuman rantahiekan varpaiden välissä, rannattoman meren, prameasti tälläytyneet katuja ja rantoja samoilevat kesävieraat ja kaupungin kesäisen tunnelman. Kaikki tuo edustaa hänen mielessään aikakautta, joka on peruuttamattomasti loppumassa. 
 
 

Perhe hajoaa

Rurik viettää entistä enemmän aikaa maatilallaan. Lucie pannaan internaattilukioon Kauniaisiin, missä hänen on määrä kasvaa kiltiksi perhetytöksi, ja Cedi passitetaan Upsalaan opiskelemaan. Siggan asuu Heikinkadun asunnossa yhdessä perheen palvelijan Olgan kanssa, opiskelee historiaa yliopistossa ja pelaa tennistä Krogiuksen hallissa. 

Lucie palaa joululomalla Helsinkiin ja kuluttaa aikaansa Fazerin ja Ekbergin hienostokahviloissa. Hän osallistuu täysin rinnoin ruotsinkielisen yläluokan rientoihin. Lucien ihailija, aatelissuvun vesa, Lars von Nottbeck vie hänet ajelulle koppalakkisen Savanderin ohjaamalla Adlerilla. He törmäävät toisenlaiseen todellisuuteen Pasilan työväenkaupunginosassa ja heille tulee kiire palata takaisin Pitkänsillan eteläpuolelle. 

Rurikin ja Marien avioliitto alkaa rakoilla. Rurik vajoaa alkoholismiin eikä juuri pidä yhteyttä perheeseensä. Perheen talous on vaakalaudalla. Marie tapailee vanhoja ystävättäriään, jotka on naitu eri puolilla Etelä-Suomea sijaitseville maatiloille. 

Lucie kirjoittaa 1916 ylioppilaaksi ja alkaa opiskella taidehistoriaa ja ranskalaista filologiaa yliopistolla. Hänen viehtymyksensä Helsingin ykköskahviloihin säilyy ja hän herättää verevällä olemuksellaan nuorten miesten huomiota. Hän käy ystävättäriensä kanssa oopperassa ja Ruotsalaisessa teatterissa, jossa esiintyy jo aiemmin kirjassa mainittu neiti Hultqvist. 

Rurik ja Marie eroavat 1917 vapaussodan kynnyksellä. Rurik pääsee jaloilleen lainarahojen turvin, vähentää alkoholin käyttöään, maksaa elatusmaksua vaimolleen ja avustaa tyttäriään taloudellisesti. Punaiset alkavat hallita Helsinkiä ja osa porvareista tukee heitä kantamalla punaista rusettia vaatteissaan. 
 
 

Vapaamielisyys johtaa ansaan

Eccu Widingin opiskelutoveri Henning Lund ihastuu Lucieen ja pyytää hänet ajelulle mustalla Adlerilla, jonka Lucie tunnistaa Lasse von Nottbeckin vanhaksi autoksi. Ajoneuvo on siirtynyt herra Forsmanille, joka omistaa ajurinliikkeen Itäisen Viertotien varrella. Lucien ja Hennigin seurustelu jatkuu ja eräänä päivänä he tekevät kävelyretken Epidemiasairaalan takana olevaan metsään eli nykyiseen Keskuspuistoon. Retki huipentuu pitkään suuteloon, jonka aikana Lucien käsi osuu Henningin intiimiin paikkaan. Kokemus yllättää Henningin ja saattaa hänet siinä määrin pois tolaltaan, että hän katkaisee suhteensa Lucieen. 

Henning kertoo tapauksesta opiskelutovereilleen Ecculle, Zvigalle ja Jullelle, jotka katsovat, että Lucie on käytöksellään osoittanut olevansa ns. huono nainen. Kun nuoret miehet tapaavat seuraavan kesänä Lucien veljen Björknäsissä, myös Cedi saa raportin sisarensa käytöksestä ja alkaa suhtautua viileästi tähän. Kuin pisteenä iin päällee Cedin ystävät häpäisevät Lucien viimeisenä lomapäivänään ilkkumalla tätä ’kättenpäällepanijattareksi’. 

Tulemme näkemään, että Henningin ja Lucien elämät kohtaavat myöhemmin, kun vuodet ovat heitä kypsyttäneet.

 

Palautetta 

Lähetä palautetta! 


Kirjoita otsikko palautteelle

Kirjoita palauteteksti tähän

Kirjoita nimesi tähän. (Nimettömiä ei huomoida.)

..ja sähköpostiosoitteesi

Tämän palauteviestin saa Auvo Sarmanto ja kopion Asko Korpela


Asko Korpela 20070423 (20070423) o AJK kotisivu o Westo o Webmaster