Helsinkiläinen patriisiperheJarl (Jali) Widing on oikeustieteen kandidaatti ja johtaa rautatieyhtiön Helsingin konttoria. Jalin perhe asuu Kolmikulman puiston laidalla Yrjönkadulla uudessa kerrostalossa, jossa on veliklosetit mutta ei hissiä. Westön mukaan talon on suunnitellut Kurt Zweygbergk. Todellisuudessa tämänniminen arkkitehti ei ole koskaan vaikuttanut Helsingissä.Umpimielisyyteen taipuvan Jalin intohimona on valokuvaus. Hän on Daniel Nyblinin johtaman valokuvauskerhon jäsen. Jali ja muut klubin jäsenet kokeilevat diakuvausta väriherkälle kromilevylle, mutta tekniikka on liian vaativaa ja he epäonnistuvat yhtä poikkeusta lukuunottamatta. Klubin seniorijäsen ja varakas kauppias Wladimir (Volodja) Schohin pystyy toistamaan dioissaan kuva-aiheiden luonnolliset värit. Hänen otoksiaan taitaa vieläkin löytyä Suomen valokuvataiteen museosta Helsingissä. Jali on ns. myöntyväisyysmies, jolle tärkeintä on jatkuvuus ja bisneksen tekeminen, Hän haluaa pysyä syrjässä maailman melskeistä. Jali hemmottelee vaimoaan Astridia, joka on ulkoisesti näyttävä, hoikka ja tummahiuksinen, mutta mieleltään tasapainoton. Astrid (Atti) on kielellisesti lahjakas ja musikaalinen, puhuu saksaa isänsä hovioikeudenneuvos Albert Weberin tavoin, rakastaa saksalaista kulttuuria ja esittää julkisuudessa Schumannin ja Chopinin pianokappaleita kun sattuu olemaan terve. Hän ei viihdy syrjäisessä maassa, jonka kieltä hän ei osaa tai halua oppia ja jossa hänen monipuolista lahjakkuuttaan ei noteerata riittävästi. Jalin mielestä Attin ongelmat johtuvat suojatusta lapsuudesta ja merkillisen maailmankielteisestä suvusta. Atti vetäytyy ajoittain hoitamaan mielenterveyttään Diakonissalaitokseen ja saksalaisiin kylpylöihin. Jali oli jo nuoruudessaan Helsingin taitavin velosipedin käsittelijä ja nopein luistelija Kun jalkapalloharrastus viriää Helsingissä vuosisadan alussa, sporttinen Jali kiinnostuu oitis uudesta urheilulajista. Hänen innostuksensa hiipuu kuitenkin nopeasti, kun hänen joukkueensa on kokenut karvaan tappion Pietarissa. Fyysisesti aktiivinen Jali ei tyydy uskollisen aviomiehen rooliin, joka ei vastaa hänen luonnollisia tarpeitaan. Hän solmii suhteen neiti Henriette Hulqvistiin, joka näyttelee ja tanssii Svenska Teaternissa. Henriettestä ei tässä vaiheessa kerrota sen enempää, mutta hänen persoonansa ilmaantuu kirjan näyttämölle myöhemmin. Perheessä on kaksi lasta, Eric (Eccu) ja Anita (Nita), jotka ovat syvästi kiintyneitä Wilmaan ja Signeen, perheen kotiapulaiseen ja keittäjään. Lasten vanhemmat keskittyvät ajalle tyypilliseen tapaan omiin askareihinsa - asetelma on säilynyt joissain porvarisperheissä meidän päiviimme asti, omakohtaisiakin kokemuksia on. Eccu on perinnyt henkisen rakenteen äidiltään, hän
reagoi herkästi ja vaipuu helposti synkkyyteen ja kokee pimeyden ympäröivän
itseään. Eccu ei ymmärrä isänsä ja sisarensa
Nitan välinpitämätöntä asenneta Euroopassa riehuvaa
sotaa kohtaan.
Helsingin kehitys saa vauhtiaWestö kuvaa nopein vedoin Helsingin kasvua ja muutosta. Yleinen levottomuus lisääntyy Helsingissä. Venäläiset matruusit kapinoivat Viaporissa ja kapina murskataan. Uusia kaupunginosia syntyy: Töölö, Pasila. Vallilan metsät asutetaan. Tehtaita rakennetaan Sörnäisten rantaan. Uudet raitiovaunulinjat avataan Munkkiniemeen (M) ja Kulosaareen (B). Väkeä virtaa maaseudulta rakennustöiden perässä Helsinkiin. Pitkänsillan pohjoispuoli ja Sörnäinen muuttuvat työläiskaupunginosiksi, joissa sikiää tyytymättömyys vallitsevia oloja kohtaan. Jali, joka haluaa pysyä erossa tästä kaikesta, tajuaa ainoastaan, että hänen idyllinen Helsinkinsä on tuhoutumassa.Eccun kohtalotovereitaTässä jaksossa näyttämölle ilmaantuu Cedri (Cedi) Lilliehjelm, jonka kanssa Eccu valokuvaa uimaseuran merenrantaa sekä Hernesaaren ja Munkkisaaren miljöitä. Tulemme jatkossa huomaamaan, että Cedi on eräs tarinan keskushenkilöistä. Eccu valmistuu ylioppilaaksi ruotsinkielisestä Norssista ja aloittaa opiskelun Hietalahdentorin laidalla sijaitsevassa Teknillisessä korkeakoulussa. Eccun uusista opiskelutovereista mainitaan erityisesti Zviga Zweygbergk, Julle Enerot ja Henning Lund, jotka jatkavat kirjan sivuilla elämäänsä kuka luhyemmän, kuka pitemmän ajan.Turku - ruotsinkielisten sosialistien pesäpaikkaWestö uhraa paljon tilaa Turussa ennen sisällissotaa vaikuttaneille ruotsinkielisille sosialisteille, joista monet ovat niin sanottujen parempien perheiden lapsia. Heidän vaikutuksensa ulottuu pääkaupunkiin saakka ja heidän ansiostaan suomenruotsalainen ankkalampi on varmaan vielä tänäkin päivänä kahtia jakautunut. Tämän ilmiön kehittymiselle Westön kirja tarjoaa oivan taustan.Turussa vuonna 1908 perustettu työväenlehti Arbetet kokoaa ympärilleen joukon sosialismista kiinnostunutta ruotsinkielistä sivistyneistöä, joihin kuuluivat mm. liikemies Walter Borg, kirjaltaja Janne Ojala, opettajat Georg Boldt ja Ivar Grandell sekä nuoret opiskelijat Allan (Allu) Wallenius ja Fredrik Ahlroos. Moni näistä nimistä löytyy Työväenarkistosta. Piirin keskushenkilö on ruotsin ja historian opettaja, uskontofilosofi, FT Georg Boldt. Hänen esikuvansa on Immanuel Kant, jonka filosofiasta hän on väitellyt. Boldt on tutkinut utopisteja (Campanella ja Thomas More), mutta ei kannata anarkisteja (Kropotkin ja Bakunin) eikä kovan linjan sosialisteja (Lenin, Dzukasvili, Trotski). Boldtin mielestä Paavali ja kirkkoisä Augustinus ja muut mitättömät opetuslapset kautta historian olivat vääristelleet Kristuksen saarnojen moraalista perussävyä. Hänen mielestään ei ollut väärin kutsua Uutta Testamenttia maailmanhistorian ensimmäiseksi sosialistiseksi manifestiksi. Boldtin vaikutus Arbetet-lehden toimittamiseen kuitenkin heikkenee maailmanpalon pitkittyessä. Boldt erotetaan jyrkkien mielipiteittensä vuoksi opettajan virasta ja hän siirtyy Helsinkiin vetäen mukaansa oppilaansa Ivar Grandellin, joka saa viransijaisuuden Helsingin ruotsinkielisestä normaalilyseosta. Allu Wallenius kirjoittaa Helsingistä Grandellille Turkuun, että kaupungin nuoret kellokkaat heräävät eloon vasta kun pääsevät vetämään viinaa kaksin käsin osakunnan tiloihin. (Tapa säilynyt näihin päiviin asti ja levinnyt myös suomenkielisiin piireihin. Eipä näytä valistus ylioppilaiden päätä pakottavan kahden tuhoisan maailmansodan jälkeenkään!) Turusta Helsinkiin opiskelemaan siirtyneet vasemmistoylioppilaat pitävät itseään kosmopoliitteina. He asuvat Ullanlinnan uimalassa ja halveksivat Helsingin ruotsinkielisiä opiskelijoita, jotka ihannoivat kritiikittömästi Saksaa. Grandell muuttaa asumaan uimalaan ja radikalisoituu entisestään ja liukuu lavealle tielle boheemiystäviensä mukana. Sitkeästä Ivar Grandellista kehkeytyy vähitellen selviytyjä, joka ilmaantuu näyttämölle silloin tällöin kommentoimaan vallitsevia oloja. Hänen mentorinsa Georg Boldt kuolee arkistotietojen mukaan kansalaissodan loppuvaiheessa 1918.
|
Palautetta |
Lähetä palautetta! |
Asko Korpela 20070422 (20070422) o AJK kotisivu o Westo o Webmaster