- Monta tuttua juonnetta
- Rajuus on nyt toisaalla - ei poissa
- Kaupunki on ruma ja köyhä - kaupunki on hieno ja pramea
- Selvittämättä en ymmärtänyt, mitä nämä ovat
- Palautetta
- Lähetä palautetta!
Monta tuttua juonnetta
Hämmästyttävää, miten nopeasti aika muuttuu. Omat isovanhempani olivat syntyneet 1900-luvun alussa. Vietin paljon aikaa heidän kanssaan ja varsinkin isänäiti, mamma, kertoi paljon elämästä ennen vanhaan. Hänen tarinoistaan kutoutui maalaiskylän elämänmeno. Onkin kiinnostavaa sukeltaa samoihin aikoihin pääkaupunkiin. Tuttuja juonteita ovat poliittiset jännitteet, suuret arvoerot ihmisten välillä, into urheiluun, tiedonhalu, pukeutumisen merkitys, ihmissuhteet… jotain niin samaa väriä Westö on tavoittanut tarinaansa, että tunsin, kuin mammani tarinoiden ajan henki palasi muistoista.Rajuus on nyt toisaalla - ei poissa
Enokissa kuvattu uhmakkuus ja rämäpäisyys näyttää vieraalta. Nyt ei tuollaista poliittista räväkkyyttä ole. Mutta rajua se on ollut vuosisadan alussa. Nyt uhotaan toisella tavalla, toisista asioista. Jotain perisuomalaista ja peri-inhimillistä edustaa Musta Enok. Pyhiä päätöksiä, hyvää tahtoa, yritystä, sortumista, ajelehtimista, vastuunkantoa.Vivankin haluaa eteenpäin, kulkee unelmiensa perässä, tekee päätöksiä, mutta kodin piirissä, ei toreilla. Suomalaista sisua, perinteisen naisen toimintatapaa: pidetään huoli omista asioista. Mietin, millä tavalla naisen kuva on tuosta muuttunut. Sisäisesti vaativa, raju suhteessa itseensä. Sitkeydellä vaikka elämä panisi vastaan. Sietää aikansa ja sitten tunnustaa tosiasiat, menee eteenpäin. Ehkä naisen kuva on muuttunut enemmän, tullut rohkeammaksi menemään toreille, itsekkäämmäksi. Kiinnostavaa seurata, miten henkilöhahmot kulkevat kaupungin kaduilla ajan myötä. Ainakaan vanhimman ammatin harjoittaminen ei ole minnekään kadonnut. Eräät naiset ovat olleet kaduilla aina ja aina yhtä heikoilla, yhtä lailla terveys uhattuna.
Allan kuvaa lapsen maailman rajalla oloa, toisaalta poissa aikuisten
silmistä, vapaana ja toisaalta ilman sananvaltaa, aikuisten tahdon
ja oikkujen talutusnuorassa. Lapsen kokemus on toiveikas, vaikka aikuisia
ahdistaa ja elämässä on vaikeuksia, lapsi voi olla onnellinen.
Kuten Allu isänsä tarinoita ja kaupungin ihmeitä seuratessaan,
omissa riennoissaan.
Kaupunki on ruma ja köyhä - kaupunki on hieno ja pramea
Hajuttomissa ja mauttomissa mielikuvissa menneisyys näyttää kalpealta viipaleelta siitä, mitä se on ollut. Westö on hienosti lisännyt hajut ja maut kuvaan. Kaupunginosien välillä oli silloin kuin maanosasta toiseen olisi siirtynyt. Rajoja oli paljon. Kielessä, elintasossa, sukupuolten välillä, asuinpaikoissa, aatteissa. Mutta oltiin menossa kohti rajojen madaltumista. Jugendlinna nousee työläisten kaupunginosaan (sivulla 24), Paasitorni, upea rakennus edelleen. Hyväosaisten suojukset vavahtelevat, tihutöitä, jännitystä.Selvittämättä en ymmärtänyt, mitä nämä ovat
Consommé, sivulla 9: se on voimakasta, lihasta valmistettua keittoa, joka saadaan siten, että härän lihaa, johon maun vuoksi on sekoitettu vasikan- kanan- tai linnunlihaa, keitetään ennen valmistetussa lihaliemessä.Ilmaklosetti sivulla 10? Nimi kyllä kertoo, on vessa ja eri kuin vesiklosetti, mutta millainen?
Crêpe de Chine sivulla 13: palttinasidoksinen crepe-langasta kudottu sileäpintainen, himmeästi hohtava silkkikangas.
Velosipedi sivulla 30: polkupyörä, jossa ei ole ketjuja ja polkimet on yhdistetty etupyörään vipuvarsin.
Svopoda-kevät sivulla 32: venäjää (
)
ja tarkoittaa vapautta, merkinnee siis kevättä 1917, maaliskuun
vallankumoukseen viitaten (Raimo Parikan kiinnostava juttu Vuoden
1917 vallankumouksesta Helsingin pitäjässä)