|
Lucie muukalaisena
Lucie vaikutta elämäänsä pääpiirteittäin tyytyväiseltä. Pieni kaipuu kotimaahan on ja ehkä häntä vähän pelottaa palata, mutta kaiken kaikkiaan asiat näyttävät olevan mallillaan. Rahaa hänellä edelleen on ja hän lupasi Milleäkin auttaa, jos tämä kokisi jossain vaiheessa pulaa rahasta. Luciesta on koko kirjan aikana puhuttu aika paljon. Hänet on kuvattu persoonaksi: mukana on ilkeitä temppuja ja hän itse kieltää olevansa kiltti ja nuorempana ei niin kait välittänyt muodista ja on ollut oman tien kulkija ja oleminen Eccun alastonmallina ja Eccun houkuttelu petihommiin. Kaiken kaikkiaan näiden kirjeiden lukemisen jälkeen, Luciesta muodostunut kuva on rehellinen ja avoin.
Paljon on Westö nähnyt vaivaa yksityiskohtien kaivamisessa - kahvilat ja todelliset henkilöt vilahtivat mukana. Pienenä yksityiskohtana heittäisin esim. Askolle seuraavan kysymyksen:. Lucie käytti olympialaisista sanaa olympialeikit (suomalainen teksti ja sivu 289, Lucien ensimmäinen kirje)- mikä mahtaa olla alkuperäissana?
Eccun raskas aika
Lucien kirjeestä saikin jo vinkin siitä, että Eccu on joutunut hoitolaitokseen. Yksi kirjeistä - kirje omalle vaimolleen - on kirjoitettu siellä. Aluksi hän kertoo kuka on käynyt ja kiittää vaimoaan sanomalehdistä, joita o tämä lähettää ja joita hän on nyt jaksanut lukea. Eccu piti lehtien lukemista ja kirjeen kirjoittamista merkkinä siitä, että hän voi paremmin. Lopussa hän kertoo odottavansa vaimonsa ja lapsensa tapaamista. Sivulauseessa hän myös kertoo, että hoitolaitoksessa on paljon potilaita, joita ei kukaan käy katsomassa. Sama tilanne kuin nykyäänkin hoitolaitoksissa ja vanhainkodeissa.
Muut kakis kirjettä on kirjoitettu Kulosaaressa ja niissä elämä alkaa voittaa. Ateljeella ei mene kovin hyvin ja muutenkin on niukkaa, mutta kirjeissä pilkahtaa (?) toivo. Hän pyytää Ivaria joulunviettoon vaikka varoitteleekin niukkudesta. Eccu sanoo,e ttä 8 vuoden takaiset tapahtumat edelleen vaivaavat häntä ja varmaan Ecculla on toiveena, että Ivarin kanssa asiasta voisi puhua. Cedin käyttäytyminen mustapaitana ei myöskään ilahduta Eccua - tästäkin Ivarin kanssa varmaan voisi puhua. Puhekaveria Eccu mitä ilmeisemmin kaipaa ja siksi hän Ivaria pyytää joulunviettoon ja Ivar vieettääkin joulun Widingien kanssa. Kirjeestä päätellen joulu ilionnitunut ja Ivar kehottaakin joulun jälkeen Eccua unhotamaan menneet ja elämään tässä päivässä. Samaan aikaan hänellä on kova ikävä Henriettaa… Näin se on - "älä tee niin kuin minä, vaan tee niin kuin sanon" .
Etäisyys avaa tunteet
Edellisen lukujakson kirjeitä kirjoitti Allu, joka seilaili merellä. Tässä lukujaksossa Lucie asusti pois kotimaastaan, Eccu poissa vakituisesta työstään ja Ivar haikailee Henrietten perään - kaikilla omalla tavallaan kaipuu johonkin ja tämän kaipuun esille tuomiseen Westö on nerokkaasti käyttänyt kirjeitä. Kirjeitähän kirjoitetaan, kun ollaan kaukana ja usein kirjeiden kirjoittaminen saattaa myös herkistää kirjoittajan mielen. Loistava tapa kertoa kirjan lukijoille, mitä kirjan henkilöt oikeasti tuntevat. Voisiko tämä olal tapa Westölle kertoa kenestä kirjan loppuosa eniten kirjoittaa ja ketkä sitten näiden lukuisten henkilöiden joukosta nousevat kirjan päähenkilöiksi.
Jos joku olisi kysynyt esim. sivun 240 kohdalla, ketkä ovat kirjan päähenkilöitä niin uskoisin, että nämä henkilöt - ehkä Ivaria lukuun ottamatta olisivat tulleet mieleen. Voi olla, että mukaan olisi tullut myös Cedi ja joku muukin. On sitten tulkintani oikea tai väärä niin nyt ainakin kirjoitin sen tähän muille pohdittavaksi. Itse voin jännittää kirjan loppuun asti oliko aavistukseni oikea.
|