|
Nuoruusvuosien loppu
Eccu on pitänyt jälkeen päin nuoruusvuosiensa loppuna Tukholman matkaa nuoruudentoverinsa Cedin kanssa. Olen joskus miettinytkin sitä, että miten ihmeessä - ainakin omalla kohdallani - monet vahvoiltakin tuntuvat ystävyyssuhteet loppuvat kun elämässä tapahtuu muutoksia (koulu loppuu, työpaikka vaihtuu jne) ja toiset suhteet vaan jatkuvat ja jatkuvat. Cedistä oli tuntunut että hän ja Eccu olivat etääntyneet toisistaan ja siksi hän päätti tarjota Ecculle syntymäpäivälahjaksi matkan Tukholmaan.
Matkasta muodostui taiteilija Ecculle ikimuistoinen. Eccu ja Cedi viettivät iltaa yhdessä ruotsalaisten veljesten kanssa. Veljekset olivat olleet Cedin kanssa yhtä aikaa Uppsalan sisäoppilaitoksessa. Kun Eccu mainitsi illalla ihailevansa Goodwin-nimistä muotokuvaajaa ja niin tämä lause käänsi koko illan kulun. Veljeksillä oli salaisuutena tämän muotokuvaajan alastonkuvia ja he päättivät näyttää nämä kuvat suomalaisille. He olivat sitä mieltä, että suomalaiset osaavat pitää salaisuuksia. Eccu mykistyi nähdessään kuvat ja nämä kuvat antoivat hänelle sitten myöhäisempään toimintaansa Helsingissä inspiraation. Hän kuvasi monia alastomia naisia ateljeessaan ja kaikki kuvaukset olivat täysin ammatillisia - yhtä lukuun ottamatta. Lucien kanssa. Se oli tämän uuden uran ensimmäinen ilta ja vaintuona ensimmäsineä iltana ammatti ja huvit menivät sekaisin.
Allun tarinaa vuoden ajalta
Allu siis lähti merille ja Westö on kuvannut vuoden Allun elämästä kirjeiden muodossa. Mukavasti näidenkirjeiden avulla Westö onnistuu kuvaamaan Allun elämää tämän vuoden aikana. Edellinen kerta, kun Allu kirjassa mainittiin oli muistaakseni pari vuotta aiemmin, sillä nyt Allu täyttää pian 18 ja silloin hän oli kuudentoista paikkeilla. Parin vuoden aikana on äiti kuollut ja Santerin päässä alkoi heittää. Allu omalta osaltaan hoitaa sisarustensa elatusta lähettämällä rahaa. Tai oikeastaan ei kotiin vaan Kreeta-tädille ja Anselmi-sedälle, jotka hoitivat hänen siskojaan. En mielestäni ole ennen kuuluut Kreetasta ja Anselmista.
Olikohan tässä luvussa kerrottu samalla myös se, ketkä kaikki olivat Allulle oikeasti tärkeitä? Kirjeitä saivat Kaitsu, Mandi, isä sekä Santeri. Kaksi ensin mainittua saivat niitä eniten. En tiedä minkälaista merimiehen elämä on ollut, mutta tietynlaisen kuvan kirjeet antoivat elämästä ja työstä ja siitä, että rahaa tuli Allun mittapuun mukaan mukavasti. Varmasti tämä käsitys on oikea - ainakin Allun näkövinkkelistä kun asiaa katsoo.
|