|
Mandi Salin oli yksi Lucien oppilaista ja hän koki tänä
toukokuun iltana pari - hänestä ehkä kummalliselta tuntuvaa
- asiaa. Lieko kevät tehnyt vallattomaksi valokuvaaja Widingin, kun
tämä pyysi Mandia omaan ateljeehensa. Huoneeseen, jossa valokuvaaja
teki pitkää päivää - niin kuin aikaisemmissakin
lukujaksoissa on kerrottu. Tämä päivä oli ollut hyvä
ja tilauskirja näytti hyvältä. Ilmankos Widing oli hyväntuulinen.
Pomo jutusteli mukavia ja tarjosi lasillisen viiniä, vaikka olikin
Mandin "kurssi-ilta". Lasillinen viiniä ei kuitenkaan tehnyt Mandin
oloa kotoisaksi. Hän tiesi Widingin olevan vaaraton, mutta koko huoneiston
kalustus ja erilaiset "maailmat" eli taustakuvat valokuvausta varten eivät
oikein olleet Mandin makuun sopivia. Kierrellen ja kaarrellen eli kertoen
kaiken mahdollisen esim. taulusta, jonka Smid oli maalannut ynnä muita
sellaisia asioita, joista Mandi ei oikeasti ollut kiinnostunut, Widing
lopulta pääsi asiaan ja sai kehuttua ääneen Mandia
työntekijänä ja samalla hän pelkäsi, että
Mandi kohta hänet jättäisi. Syitä oli kolme: Mandi
oli liian kaunis, liian lahjakas ja halusi liian paljon. Nämä
ovat nykyisinkin hyvin monen työnantajan huolia - tosin tuota kauneutta
ei varmaan enää ääneen lausuta. Toisaalta kuitenkin
on osoitettu, että kauniit ihmiset saattavat saada helpommin töitä
kuin vähemmän kauniit…
Toinen asia, jonka Mandi tuona iltana koki oli sinunkaupat opettajansa
kanssa. Pääsikö hän tavallaan nyt sitten lähemmäksi
tuota toista maailmaa. Myös Lucie on sitä mieltä, että
Mandi on lahjakas. Tarina päätyi sinunkauppoihin kun Mandi soitti
ovikelloa ja kun Lucie tuli avaamaan ovea, paljastui totuus, että
Lucie oli unohtanut oppitunnin. Opettaja oli viettämässä
vauhdikasta iltaa ystävättärensä kanssa. Tunti kuitenkin
pidetään, koska kyseessä oli Lucien fiba. Tunnin loputtua
saa Mandi kysyttyä, mitä tarkoittaa "Beauty must always die".
Tämän kysymyksen kuultuaan Lucie tiesi Mandin kuulleen lauseen
Ecculta. (Mandille Widing, Lucielle Eccu!) Illan päätteeksi Mandi
ja Lucie tekivät sinunkaupat, Lucien, Mandin ja Eccunkin tarinat ikään
kuin alkavat muodostaa kokonaisuuden - selvänä merkkinä
mielestäni ovat nuo sinunkaupat.
Tarina pöytä 16
keskusteluissa
Ivarin taustoista tuli viimein pöydässä juttua. Ivarille
oli aikamoinen yllätys, että hänen taustat tiedettiin niin
hyvin ja myös tuotiin esille se, että pöytäseurueesta
ainakin osa oli huomannut, että Ivar ei oikein uskonut mihinkään.
Myös Widingille keskustelu toi uusia näkemyksiä ystävästään
Henningista - Widing ihmetteli miksi Henning tiesi niin paljon Ivarista.
Tämä kaikki oli jutustelun lopputulema ja kaiken syynä oli
Ivarin oma tarina voileipiä varastavasta, köyhän perheen
pojasta, joka oli viemässä leivät kotiin. Ei ollut muitakaan
ruokkijoita perheellä.
Näin voi usein käydä. Istumme samassa pöydässä
vuosikausia ja emme oikeastaan tiedä pöytäseurueestamme
mitään. Tiedämme ehkä heidän luonteestaan jotain
tai siitä roolista, jota hän esittää, mutta paljon
asioita peitellään, muutetaan, kaunistetaan… Sellainen ihminen
kait on - tahtomattaan !. Ihminen ei myöskään tiedä
koska kuolema tulee - näin kävi Rurikillekin. Ulkopuoliselle
ehkä yllättäen tullut kuolema - itse hän oli asioita
lukenut. Taskussaan kun oli kirja "Menniskans tillvaro efter Döden"
. Nyt olen liian laiska kääntääkseni sivuja taakse
päin, mutta oliko tämä sama kirja, jota Eccun pikkusisko
luki, kun heidän äitinsä kuoli?
|