|
Sekä Eno että Vivan tahoillaan olivat sitä mieltä, että Allun olisi parasta sittenkin olla äitinsä kanssa. Tähän tarvittiin passit. Enok oli passinhakumatkalla ja perusteli poikansa siirtämistä mainitsemalla muutamia nimiä ja häntä varotettiin "Saat kyllä passis, Enok. Mutta aattele vähän mitä sanot ja missä sanot, täällä on monella pinna tiukalla Samoin Santtu hieman - harrastuksistaan johtuen (saksan kieli ja väärät kirjat) - joutuu olemaan varuillaan ja miettimään, liittyäkö kaartilaisiin vai ei. Murheita kaikilla. Suo siellä vetelä täällä?
Ivar Grandell istuu kylmissään vuokrahuoneessa syöden niitä iänikuisia sardiineja. Kevään valoisuus tekee hänessä pahaa - onko pelko jo tehnyt tehtävänsä ja Ivar sairastumassa. Keväthän on mielenterveyspotilaille usein todella rankka aikaa.
Liisankadun lyseon kautta vapauteen
Pitkä pätkä on käytetty valkoisten vankien olojenkuvaamiseen: kerrottiin, miten heidät jaetaan ryhmiin ja miten koululla oli muitakin, aikaisemmin sinne tuotuja vankeja. Eccu näki tutun hahmon: Cedin. Cedi oli muuttunut . Hän oli laihtunut ja parransänki oli muuttumassa parraksi ja ennen kaikkea hänen silmänsä olivat muuttuneet kylmiksi ja läpitunkeviksi. Hymy Eccullekin tuntui väkinäiseltä. Heidän onnistui kaalisopalla tavata toisensa ja jutella kuulumiset - lähinnä kuolemiset ja ampumiset. Ajankohtaiset asiat tulivat pian käsitellyiksi .
Päivärutiineihin kuuluivat kahvit ja ruokailut ja saivat miehet kirjojakin luettavikseen. Nämä rutiinit kuitenkin muodostuivat pian todella rutiineiksi ja velttous ja sitä seuraava tyytymättömyys levisivät. Ruoka väheni kaikilta ja valkoisille toimitetut paketit joutuivat pikkuhiljaa punaisten syömingeiksi. Kirjesensuuri koveni ja kaikkien hermot tuntuivat olevan koetuksella - tupakanpolton lisääntyminen ei siihen tällä kertaa auttanut.
Westö kuvasi onnistuneesti tilanteita ja mielestäni apuna hän käytti osittain myös erilaisten persoonallisuuksien kuvaamista. Cedin periksiantamattomuus ja viha kuvattiin perusteellisesti. Eccun tuntemuksia kuvattiin ja Ecculla olikin aikaa mietiskellä syntyjä syviä!
Vanginvartijoista kahta kuvattiin erikseen: Santtu eli Teosofi, johon ei punaisten puolella luotettu hänen uskonnollisuutensa ja harrastustensa vuoksi. Vangit pitivät hänestä (Onkohan tämä Santtu sama kuin on Vivanin kanssa naimisissa?? Jotenkin ajan kulumista ei tästä oikein osaa ajatella ja Santtuhan pohdiskeli sitä, että hänen on liityttävä kaartiin..). Santun kohtaloksi tuli saada luoti käteensä juuri kun hänen piti lähteä Tampereelle jalkasotamieheksi punaisten puolelle. Eccu uskoi, että Santtu oli ampunut itse itseään.
Toinen vanginvartija taas oli rokonarpinen Musta Enkeli. Naisvartija, joka oli kova ja hänestä huokui viha vankeja kohtaan, mutta hän ei myöskään ollut kovin pidetty omiensa joukossa. Hän jopa potkaisi tappelussa Cediä - siinä vaiheessa aavistettiin niin vankien kuin punaistenkin puolella, että tilanne saattaisi piankin kääntyä valkoisten voitoksi. Näistä toiveikkaista ajatuksista ja Mustan Enkelin kovasta luonteesta huolimatta, monet vangit joutuivat sängyissään toteamaan, että biologiassa olivat omat sääntönsä ja niitä vastaan oli turha taistella vastaan. Miehet olivat olleet sodassa jo melkein neljä viikkoa. Aika pitkä aika nuorelle miehelle monellakin tapaa.
Vapaus onneksi koitti ja se tuntui luonnollisesti helpotukselta. Ei pelkästään Aleksanterinkadulla jaettavien voileipien ansiosta. Eccu ei varmaankaan kyllä nauttinut, vaikka näkikin punaiset vangit jonoissa. Cedistä sen sijaan ei kerrota…
|