|
Jos Pecka edellsessä jaksossa joutui tekemään omat päätöksensä aikuisten maailmasta pienin vihjein, niin Allu se vasta kurssille joutui. Mitä on mahtanut noiden pienten lasten sisimmässä liikkua noina aikoina?
Allu joutui isänsä mukana seuraamaan ryöstöretkiä - niitähän nuo kotietsinnät olivat - hyvinkin läheltä ja varmasti omalla olemassa olollaan oli muuttanut isänsä, Enokin , käsityksiä siitä miten kapina tulisi hoitaa. Vielä aikaisemmin Enokia oli pidetty terrorismin kannattajana ja kirjan tekstin mukaan hän oli muuttanut kantaansa vasta kun tappio oli alkanut häämöttää. Jotenkin kirjan kuvauksesta - lähinnä hetkistä, jolloin Enokin ajatuksia on kuvattu ja tämän lukujakson aikana hänen mietteitään muiden, väkivaltaisempien kapinakavereiden toimintaa on kuvattu - olen kuitenkin tullut siihen käsitykseen, että Enokin kohdalla on tapahtunut kasvamista ja varmasti oma osansa on Allulla.
Kaiken kaikkiaan ryöstöjen kuvaaminen on varsin vakuuttavaa ja on helppo uskoa, että näin varmaan monessa paikassa on tapahtunut. Edelleen paikkojen ja henkilöiden nimien paljous hieman on haitannut lukemista ja olenkin tässä kohtaa luovuttanut: koetan vain nauttia lukemisesta ja tavallaan unohtaa, että olen lukupiirissä, jossa kirjan tuomia ajatuksia pitäisi suht koht järjestelmällisesti ikään kuin raportoida toisille. En yleensäkään jaksa paneutua yksityiskohtiin ja niitä tässä kirjassa on, jos niitä haluaa opiskella. Yksityiskohdat kuitenkin muodostavat nautinnollisen lukukokemuksen ja aistittavan tunnelman. Kaiken keskellä lause "Saiskos vattuhilloa?" - mikäs sen inhimillisempää !
Eccun karkuretken tunnelmia
Eccun suru äidistään hieman helpotti, kun hän pääsi vapaajoukkojen arkeen kiinni. Arkeen kuuluivat uudet tulokkaat, vartiotehtävät (jotka aluksi olivat helppoja, kun punaisia ei näkynyt), ruuanhakumatkat ja munnarin ja hanurin soittamiset. Omalla tavallaan hän jätti murheet taka-alalle. Hän tiesi, että isänsä ei karkumatkasta pitänyt ja tiesi huhujen ja uutisten kautta, että useita ikätovereitaan oli murhattu.
Runsaan viikon päästä kaikki muuttui. Punaiset olivat piirittäneet heidät ja samaan aikaan hän kuuli, että Zviga oli murhattu. Zviga oli ollut hänen parhaita ystäviään ja hänen ajatuksensa jäivät oikeastaan Zvigan kohtaloon kiinni. Sama masentuneisuus, joka äidin kuolema hänelle aiheutti, saapui taas kuvioon. Hänen ystävinään olivat Pimeys ja Vihollinen ja samalla hän tunsi itsensä tyhjäksi. Hän ei jaksanut enää innostua isänmaallisista puheista ja kiihkeistä puheenvuoroista, vaan hänellä oli tunne, että häntä huijattiin. Tämä ei kuitenkaan vähentänyt hänen vihaansa punaisia kohtaan, jotka olivat vieneet hänen isänsä työpaikan ja tappaneet hänen ystävänsä, joka ei itse ollut tehnyt koskaan pahaa kenellekään !
Sigurdsin piirityksen kuvaus vaikuttaa todenmukaiselta ja ja jakson lopussa kuvattu kuljetus Helsinkiin yöllä (miten muutenkaan) tai oikeammin sen alku - on varmasti kuvattu niin hyvin, kuin sen voi kuvata. Vihan tunteen keskelläkin Eccu pystyi ottamaan vastaan kaikki herjat ja huudotkin. Seikka, joka ehkä oli hänen pelastuksensa.
|