Asta Manner
02 Widingin perhe mukaan

Eccu ja Jali Palautetta Asta Manner: Epäilen itsekin, että liikaa luulen Asko Korpela: Taas pitää ylistellä Lähetä palautetta! Vivan, Enoka, Santeri ja muut edellisen luvun sankarit jäivät kokonaan unhoon tämän jakson alkaessa. Westö aloitti ikään kuin seuraavan johdanto-luvun kirjan saloihin ja toi mukaan uuden perheen ja uudet ongelmat. Oikeastaan ongelmia oli vain yksi ja tämä oli perheen äidin sairaus - voin vain kuvitella miten arka asia henkinen sairastuminen oli tuohon aikaan. Samalla myös viitattiin Jalin naisystäviin ja miten nuo juorut kantautuivat myös Eccun korviin. Eccu myös sai selville - kuunneltuaan salaa isän keskustelua ystävänsä kanssa - myös äitinsä sairauden todellisen luonteen. Eccu tunsi itsessään myös tuon "äidin" puolen itsessään. Paljon asioita pieneen sivumäärään on taas saatu. Itseäni kuitenkin eniten kiehtoi tuo isä - poika suhteen kuvaus.   Eccu ja Jali Koko tällä kirjan luvulla (Eccu ja Jali) ja sen jokaisella yksityiskohdalla on varmasti tarkoituksensa kirjan kokonaisuuden kannalta. Kuten jo ensimmäisen luvun yhteydessä jotkut lukupiriin jäsenistä huomasivat, kirja on täynnä yksityiskohtia - tarkkaan harkittuja sellaisia. Kun kirja etenee, tuon isä - poika-suhteen tarkalla kuvauksella on varmasti tarinan edetessä merkityksensä. Laitan tähän nyt kuitenkin vain havaintojani siitä, miten suhdetta kuvataan - en mitenkään mieti, ovatko nämä mahdollisesti kirjan juonen kannalta merkityksellisiä enkä myöskään ole aivan varma, ovatko tulkintani edes loogisia - puhumattakaan siitä, ovatko ne olennaisia. Valokuvaaminen oli Jalille enemmän kuin harrastus ja siksi aika nerokkaasti pojan kasvu oli yhdistetty kahteen valokuvaan. Ensimmäinen kuva oli valokuva-albumissa oleva kuva, joka oli otettu vuonna 1905 ja siinä oli Jali itse sekä esikoispoikansa Eccu. Kuva oli otettu Kaisaniemen puistossa ja kuvassa näkyi "..joitakin nuoria mutta jo vinoon kasvaneita vaahteroita ja koivuja". Kuvassa Jalilla oli frakki ja silinteri ja poika - kuusi vuotta - ulottui isäänsä tuskin lantioon. Toisen kuvan Jali halusi otettavan Vanhankirkon puistossa ja hän pyysi valokuvaajaystäväänsä näppäämään uuden kuvan. Siina kuvassa Eccu oli jo yhtä pitkä kuin isänsä. Minuun jotenkin teki vaikutuksen lause, jossa Westö sanoi, että "vain isän nahkahattu sai Jalin vaikuttamaan poikaansa pidemmältä". Jokin sanoma tuossa on - tulkitsin sen niin, että tässä vihjattiin, että Eccun lapsuus on kohta takana ja jotain radikaalia tapahtuu. Tuo tunne sai vahvistusta, kun Helsingin kasvusta kerrottiin. (Tässä kohtaa on muuten oiva tilaisuus kasvattaa yleissivistystä Helsingin alueellisestakin kehityksestä!) Isän ja pojan käsitykset asiasta erosivat voimakkaasti: isän mielestä Helsinkiä pilattiin ja pojan mielestä kehitys oli mielenkiintoista ja oikeansuuntaista. Onkohan tässä kuvattu alku sille, että isän ja pojan välit eivät välttämättä kohta olekaan enää yhtä lämpimät ja jopa hellät - yhtieset talviretket ehkä jäävät jo pain historiaan.

Palautetta  Asko Korpela: Taas pitää ylistellä Asko:  20070325 Mielenkiintoisia tulkintoja. En ollenkaan tullut itse ajatelleeksi tällaista rivien välistä lukemista. Hämmästyttävän paljon pystyt loihtimaan rivien välistä. Melkein tuntuu, että liikaakin eli että ei siellä ehkä noin paljoa olekaan. Nähdään sitten myöhemmin. asko.korpela@nbl.fi   Asta Manner: Epäilen itsekin, että liikaa luulen Asta:  20070326 Kiitos palautteesta. Tavallaan itsekin sitä epäilin, että liikaa oletan. Jotenkin vaan tuo Westön tapa kirjoittaa tuntuu niin kerta kaikkiaan tehokkaalta, että pelkään koko ajan, että jotakin olennaista jää näkemättä. Joskus aikoinaan kun luin Donnerin Isä ja poika minulla oli tavallaan samanlainen tunne ja silloin se ainakin oli väärä... asta.manner@tse.fi

Lähetä palautetta!  Kirjoita otsikko palautteelle Kirjoita palauteteksti tähän Kirjoita nimesi tähän. (Nimettömiä ei huomoida.) ..ja sähköpostiosoitteesi Tämän palauteviestin saa Asta Manner ja kopion Asko Korpela

Asko Korpela 20070326 (20070325) o AJK kotisivu o Westo o Webmaster